Suunnaton, neljä sanaa kerralla

On vaikea sanoa mitään. Ei ole erityistä syytä nostaa meteliä tästä, vaikka ihan vähän tekisi mielikin. Kiistaton tosiasia lienee nimittäin että asiat ovat suhteellisen mitäänsanomattomia. Voi kuitenkin olla että joissain tilanteissa ehkä käämi kuumenee ja muutama valittu lähimmäinen joutuu kuulemaan miten vaitiolovelvollisuuden unohtaminen toteutuu desibelirajoja tarkkaan noudattelevan siniaaltosignaalin muodossa.

Vielä problemaattisempaa on päättää, mitä pitäisi ajatella. Onhan täydellisen osoitteettomien mielenilmausten julistaminen tai sellaisen harkitseminen vakava päänavaus kohti kyvyttömyyttä hallita omia piileviä demonisia voimiaan.

Kaikki tämä on tietenkin turhaa jossittelua. Tarvittaisiin vankkaa voikukintaa kevätsateella ja sinileväesiintymillä. Silloin saataisiin varmoja mielipiteitä ydinvoimalatyömaan nostureiden turvallisuudesta. Kaikki toisesta suupielestä mutistut epämääräiset vakuuttelut uuden naissolistin mahdollisuuksista vain pahentavat tilannetta, joka on jumittunut armasajan suvisuloisuuteen ja riippakoivikon umpimieliseen jurotukseen.

Lämpökelien huurteiset terassisauhuttelijat pitävät toisinaan jaloissaan silikonilla saumattuja ametistihenkseleitä, joitten lääketieteellinen vaikutus on kääntäen verrannollinen olutuoppien sisältämiin A- ja B-kirjaimiin. Muut aakkoset ovat hankalia. Varsinkin silloin jos niitä on esimerkiksi kolme kappaletta.*