Esan kevätpäivä (kuulaankaunista tunnelmointia)
Esa lompsi mäkeä alas. Koiranpaskaa... kaikkialla! Vastaan käveli Arvo. Upouudet kalossit jaloissaan.
Miehet sanoivat toisilleen käsipäivää. Tiedustelivat vointeja, arvuuttelivat tulevia säitä. Arvo pieraisi räväkästi. Esan sylkäisemä keppanankuohkea räkäklimppi osui keskelle bernhandilaisenkokoista koiranpaskakekoa.
Tiheä ulosteen lemu kirveli miesten silmiä. "Pitäs vissiin poikotoijja Pekingin olumppialaisia", murahti Arvo. Sen jälkeen hän sivalsi äkäisesti paskaläjän kylkeen keväisen helmeilevät kuohuvirtsat.
"Taivaallisen Rauhan Demokratiaa vastaan on parempi olla äläköimätä", päätti Esa keskustelun sytyttäen samalla läjästä purkautuvan biokaasun tupakannatsallaan. Arvoa nauratti ja hän pieraisi taas tahattomasti. Tuleensyttyneen paskakasan sisälle muodostunut metaanitasku possahti äkisti tuhannenpillunsuikaleiks.
Esan housut paloivat ja Arvoa ympäröivä pierupilvi hohti kaikissa sateenkaaren väreissä. Sitten yllätti leskenlehtiparvi, joka peitti hetkeksi auringon. Sen takaa laskeutui maahan suunnaton parvi muuttolintuja. Joukossa oli räkättirastas Köntsä-Elmeri. Tämä vanha ja lihava veijarilintu asemoitui ilmassa tarkkaan Arvon päälakikaljun yläpuolelle ja punnersi suolestaan nyrkinkokoisen paskan joka läjähti raskaasti jymähtäen maaliinsa. Roiskeosumia saanut sateenkaarenhohtoinen suolikaasupilvi reagoi Köntsä-Elmerin päästön kanssa tavalla, josta itse A. Nobel olisi ollut ihmeissään ja kateellinen.
Kemiallisessa reaktiossa syntynyt syövyttävä kaasu tuhosi Arvon ja Esan aivojen otsalohkot. Eikun terassille! Ja niinpä, kahdennentoista tuopin jälkeen heidän puhekykynsä alkoi asteittain palautua. Arvo oli mieltä että Burman oikea nimi on Burma. Esa vastasi siihen tilaamalla lisää olutta. Oluen asemesta pöydälle loikkasi 320 voltin 16 amperin sähköankerias udellen josko juopoilla ehjiä sulakkeita.... oli omat päässy kostumaan. Arvoi tappoi ankeriaan tottuneesti ja pisti reppuunsa.
Esa rupesi lausumaan juuri riimittelemäänsä värssyä ohranjyvän keikkumisesta kohti kesää ja kasvun aikaa. Arvo kommentoi tätä lyriikkaa erittäin pahanhajuisella ns. kaljapierulla. Hajun houkuttelemana miesten ympärille kerääntyi kiinnostuneita naisia, joista puheliain, Sylvi-Orvokiksi esittäytynyt, kertoi olevansa helluntaisaarnaaja. Ja sitten Sylvi-Orvokki alkoikin helluntaisaarnaamaan helvetin kiroista ja taivaan iloista kaikuvalla, metallisella äänellään. Nainen kietaisi vajaat kaljatuopit nieluunsa ja julisti hametta korviin nostaessaan: "Sillä näin on Herra Sebaot teitä syntisiä rakastava!"
Miehet sanoivat toisilleen käsipäivää. Tiedustelivat vointeja, arvuuttelivat tulevia säitä. Arvo pieraisi räväkästi. Esan sylkäisemä keppanankuohkea räkäklimppi osui keskelle bernhandilaisenkokoista koiranpaskakekoa.
Tiheä ulosteen lemu kirveli miesten silmiä. "Pitäs vissiin poikotoijja Pekingin olumppialaisia", murahti Arvo. Sen jälkeen hän sivalsi äkäisesti paskaläjän kylkeen keväisen helmeilevät kuohuvirtsat.
"Taivaallisen Rauhan Demokratiaa vastaan on parempi olla äläköimätä", päätti Esa keskustelun sytyttäen samalla läjästä purkautuvan biokaasun tupakannatsallaan. Arvoa nauratti ja hän pieraisi taas tahattomasti. Tuleensyttyneen paskakasan sisälle muodostunut metaanitasku possahti äkisti tuhannenpillunsuikaleiks.
Esan housut paloivat ja Arvoa ympäröivä pierupilvi hohti kaikissa sateenkaaren väreissä. Sitten yllätti leskenlehtiparvi, joka peitti hetkeksi auringon. Sen takaa laskeutui maahan suunnaton parvi muuttolintuja. Joukossa oli räkättirastas Köntsä-Elmeri. Tämä vanha ja lihava veijarilintu asemoitui ilmassa tarkkaan Arvon päälakikaljun yläpuolelle ja punnersi suolestaan nyrkinkokoisen paskan joka läjähti raskaasti jymähtäen maaliinsa. Roiskeosumia saanut sateenkaarenhohtoinen suolikaasupilvi reagoi Köntsä-Elmerin päästön kanssa tavalla, josta itse A. Nobel olisi ollut ihmeissään ja kateellinen.
Kemiallisessa reaktiossa syntynyt syövyttävä kaasu tuhosi Arvon ja Esan aivojen otsalohkot. Eikun terassille! Ja niinpä, kahdennentoista tuopin jälkeen heidän puhekykynsä alkoi asteittain palautua. Arvo oli mieltä että Burman oikea nimi on Burma. Esa vastasi siihen tilaamalla lisää olutta. Oluen asemesta pöydälle loikkasi 320 voltin 16 amperin sähköankerias udellen josko juopoilla ehjiä sulakkeita.... oli omat päässy kostumaan. Arvoi tappoi ankeriaan tottuneesti ja pisti reppuunsa.
Esa rupesi lausumaan juuri riimittelemäänsä värssyä ohranjyvän keikkumisesta kohti kesää ja kasvun aikaa. Arvo kommentoi tätä lyriikkaa erittäin pahanhajuisella ns. kaljapierulla. Hajun houkuttelemana miesten ympärille kerääntyi kiinnostuneita naisia, joista puheliain, Sylvi-Orvokiksi esittäytynyt, kertoi olevansa helluntaisaarnaaja. Ja sitten Sylvi-Orvokki alkoikin helluntaisaarnaamaan helvetin kiroista ja taivaan iloista kaikuvalla, metallisella äänellään. Nainen kietaisi vajaat kaljatuopit nieluunsa ja julisti hametta korviin nostaessaan: "Sillä näin on Herra Sebaot teitä syntisiä rakastava!"
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home