Talvikelillä (pari sanaa loppuun, yksi väliin)

Ruosteinen rähinämese kaasutteli huolettomasti eteenpäin jäisellä metsätiellä. Outoa. Kulttuuriministerikään ei olisi hevin uskonut pikkuisesta hanskalokerosta löytyvän sellaista määrää postmodernismia, jota läänintaiteilijakin pitäisi melkeinpä irvokkaan käsitetaiteellisena. Kattotelineillä olisi amatöörimäisesti uutettuja, eläinkokeilla testattuja vitaminoituja lastenmaitovalmisteita.

Takapenkillä vääntelehti merkillinen eurovaaliehdokas. Se mölisi kuin noiduttu. Oli napannut apteekista lääkekaapillisen. Toisiko pillerihumala vihdoinkin kaivatun mahdollisuuden myönteiseen käänteeseen hänen pyrinnöissään peruskoulutason kybernetiikan alkeiden täydellisessä unohtamisessa? Vai kävisikö aivan lopuksi yhtä huonosti kuin Leksallekin?

Tämä Leksa, irtisaneerattu tietovuotaja, sähköpostiriippuvainen Supo-agentti, oli täysin käsittämätön olento.*