Ja minä vaan...

...käyn kuntoutuksessa ja kuntosalilla. Sitä se on koko loppuelämä. Mutta sitten ajattelen että olkoon vaan. Tulen hitaasti, viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta, paremmaksi. Ja olenhan kuitenkin aika hyvä jo nyt. Ja olen elossa, näen ja kuulen ja tiedän kuka olen.

Piirsin tuommoisen. Madon. Ei se nyt ole kummoinen. Mutta seuraavalla kerralla piirän taas uuden ja paremman.

Ja koskas tulet käymään täällä Helsaingin Haukilahdenkujalla?