Olen ajatellu,

etten enää koskaan kirjoita mitään mihinkään blogiin. Mu6tta nyt olen tullut toisiin aatoksiin. Vaikka piirtäminen, jostaka ilmaisumuodosta olen maininnut olevani niin vakuuttunut, että kirjoittaminen on turhaa, onkin ylivertainen ja alansa osaavan raapustajan käsissä uskomattoman tehokas keino ilmaista itseään ehkä perusteellisemmin ja pelkistetymmin kuin uskoisikaan, olen päätynyt hiljaisissa, joskin alati sangen sekavissa mietelmissäni päätelmään, jonka voisi tiivistää kahteen sanaan: ”Ai saatana!” tai kolmeen: ”No johan nyt on perkele!” Taikka kokonaiseen lauseeseen: ”Vituyiks mänj’!”

Yritän nyt valmistaa noihin viimeaikaisiin, hetkittäin kentis jopa lunaattisiinkin tunnelmiin sopivan piirroksen. Haen kuvaa tehdessäni ajatusta, ettei piirros liity meneillään olevaan ajatteluprosessiin ei sitten niin mitenkäään.

Eli että tiedoksi vain, että vastaisuudessa täältä voi ilmaantua niin piirroksia kuin tekdstejäkin. Temaattisesti liikutaan hyviksi havaituilla ”aavoilla ulapilla”, alueilla ilman rajoja, mitä toki voidaan koska tahansa ja varsinkin niin vaadittaessa/tarvittaessa muuttaa...