Elokuun hellettä (suurta draamaa, viisi sanaa kerrallaan)

Juuri sinä samaisena päivänä, elokuun yhdeksäntenä, 090807, lähtölaskenta alkoi. Titanicin kuvausvalot kohdistuivat robottikäteen, joka piteli Venäjän kaksipäisen kotkan taimmaista etujalkaa. Maaorjien kuljetukseen käytetty suunnattoman suuri pommikone oli ohjelmoitu laskeutumaan jääkarhujen kansoittamalle pesäpallokentälle, jota reunustivat kirveellä veistetyt pronssisoturit ja muut hidasliikkeiset työnsankarit.

Koneesta purkautui ulos liki viisisataa hurrikaaninsaartamaa jamaikansuomalaista. Koti-ikävää itkien vaativat kaikki kentälle saapuneet toimittajat ja suojelupoliisin syyttäjät saada oikeat aikuisten jääkiekkomaalivahdin varusteet itselleen. Pyyntöön vastattiin kaatamalla kentälle kolibakteroitua sinilevitettä. Tosin suurin osa nesteestä kulkeutui välittömästi geenimanipuloitujen yleisurheilijoiden nestetakkaamoon. Panimomestari lisäsi siihen perheensä varastoimat vuoden virtsat.*