Kohtalaista koostetta (virke kerrallaan)
Ulkona oli tavanomaista vähemmän sujuva sunnuntai-iltapäivä, josta oli ikään kuin vaivihkaa aistittavissa harmaansävyistä, hidasta pysähtyneisyyttä. Viimepäivien pakkassää oli jäädyttänyt lammet järvet, minkä ei millään muotoa voitu katsoa vaikuttaneen kissan ruokahaluttomuuteen - jos kohta vastakkaisiakin mielipiteitä kuultiin esitetyn. Kissa, nimeltäään muuten Ragnar, oli suuresti tykästynyt isäntänsä halpahintaisiin, vaaleanvihreisiin huopikkaisiin.
Naapurissa lunaatikko Ermeij von Ober-Nussdüff istui hiljaa keinuen parvekkeen seinälaudoituksen lustokuvioiden äärellä antaen samalla kosmoksen valua alati pimenevään tietoisuuteensa. Sitten kosmos liukui hänen tietoisuutensa ulompiin kerroksiin hitaasti ja salakavalasti, ohuina ja lyhytkestoisina ryöpsähdyksnä, jotka vavisuttivat Ermeijin vaaleita, teinimäisiä viiksikarvoja hienon hienosti, niin että ne tuskin liikkuivat.
Samaan aikaan parkkialueelle kaartoi toyotallaan Jarski "Elukka" Peto-Oja, joka oli viimeiset viisi tuntia kuumeisesti miettinyt miten voisi kätevästi tienata tuhannen euroa käteistä. Jarski oli pelottavasta liikanimestään huolimatta - tai ehkä juuri siksi - mitä kiltein ja humaanein ihminen joka ei halunnut kenellekään pahaa, ainakaan kovin paljoa. Ehkä häntä pidettiin kilttinä hyvien käytöstapojen lisäksi siksi, että esim poliisilla ei vielä ollut tietoa siitä, mitä hänen talon kellariin ja taloa ympäröiviin tuuheapensaisiin pihamultiin oli haudattu - alueella leijuvan hajun takia jo monet olivat tehneet valituksia tekniseen toimistoon, kulttuurivirastoon ja tuomiokapitulille.
Ja niinpä teknisestä toimesta saapui johtava hajujentarkastaja ja petrolikemian omin päin (juovuspäissään) väitellyt dosentti, Esa "Hyynö" Kakki-Kärsä, joka ensi töikseen pumppasi selässä kannettavalla laitteellaan pihan multiin vajaat 500 litraa tympeänhajuista, mutta ravinteikasta lietelantaa. Huuhdeltuaan suuttimet puhtaiksi Hyynö kääntyi lähteäkseen noutamaan autolta reagenssit ja indikaattorit maaperään sijoitettujen vierasaineiden tarkempaan todentamiseen, hän huomasi seisovansa kasvokkain vanhemman mutta arvokkaimmat aikansa nähneen naishenkilön kanssa ja tulipa hänelle totisesti mieleen: "...johan tässä on rehkitty... nyt pitää saada viinaa!"
Nainen esitteli itsensä: "Ole vain muuan yksinäinen ja eksynyt vanhempi täti-ihminen, pidän tuohikonttia selässäni ja minulla on tapana juoda usein mutta hyvin runsaasti VIINAA!". Tuohikontin sisältä esille nostetun kanisterin aromien levitessä pihapiiriin mullasta/sammalista/mättäiköistä nousi janoisia lehmänpaskanvirvoittamia kalmoja, jotka paikalle kiidätetty tuomiokapitulisti Lewi's Straussky lupasi hetimiten siunata iänikuisiin uniin eväillään, jotka koostuivat tynnyrillisestä pirtua ja törpöllisestä pringles-lastuja.
Ja niin alkoivat hurskaat ja hartaat juomingit, joissa kuultiin monenlaisia sutkauksia, leikinlaskuja ja kompia, laulettiin yhdessä Hoosiannaa, pelattiin korttia ja koronaa, vedettiin toisia tukista, oltiin hippasilla ja arvuuteltiin kenellä ovat suurimmat sarvet.*
Naapurissa lunaatikko Ermeij von Ober-Nussdüff istui hiljaa keinuen parvekkeen seinälaudoituksen lustokuvioiden äärellä antaen samalla kosmoksen valua alati pimenevään tietoisuuteensa. Sitten kosmos liukui hänen tietoisuutensa ulompiin kerroksiin hitaasti ja salakavalasti, ohuina ja lyhytkestoisina ryöpsähdyksnä, jotka vavisuttivat Ermeijin vaaleita, teinimäisiä viiksikarvoja hienon hienosti, niin että ne tuskin liikkuivat.
Samaan aikaan parkkialueelle kaartoi toyotallaan Jarski "Elukka" Peto-Oja, joka oli viimeiset viisi tuntia kuumeisesti miettinyt miten voisi kätevästi tienata tuhannen euroa käteistä. Jarski oli pelottavasta liikanimestään huolimatta - tai ehkä juuri siksi - mitä kiltein ja humaanein ihminen joka ei halunnut kenellekään pahaa, ainakaan kovin paljoa. Ehkä häntä pidettiin kilttinä hyvien käytöstapojen lisäksi siksi, että esim poliisilla ei vielä ollut tietoa siitä, mitä hänen talon kellariin ja taloa ympäröiviin tuuheapensaisiin pihamultiin oli haudattu - alueella leijuvan hajun takia jo monet olivat tehneet valituksia tekniseen toimistoon, kulttuurivirastoon ja tuomiokapitulille.
Ja niinpä teknisestä toimesta saapui johtava hajujentarkastaja ja petrolikemian omin päin (juovuspäissään) väitellyt dosentti, Esa "Hyynö" Kakki-Kärsä, joka ensi töikseen pumppasi selässä kannettavalla laitteellaan pihan multiin vajaat 500 litraa tympeänhajuista, mutta ravinteikasta lietelantaa. Huuhdeltuaan suuttimet puhtaiksi Hyynö kääntyi lähteäkseen noutamaan autolta reagenssit ja indikaattorit maaperään sijoitettujen vierasaineiden tarkempaan todentamiseen, hän huomasi seisovansa kasvokkain vanhemman mutta arvokkaimmat aikansa nähneen naishenkilön kanssa ja tulipa hänelle totisesti mieleen: "...johan tässä on rehkitty... nyt pitää saada viinaa!"
Nainen esitteli itsensä: "Ole vain muuan yksinäinen ja eksynyt vanhempi täti-ihminen, pidän tuohikonttia selässäni ja minulla on tapana juoda usein mutta hyvin runsaasti VIINAA!". Tuohikontin sisältä esille nostetun kanisterin aromien levitessä pihapiiriin mullasta/sammalista/mättäiköistä nousi janoisia lehmänpaskanvirvoittamia kalmoja, jotka paikalle kiidätetty tuomiokapitulisti Lewi's Straussky lupasi hetimiten siunata iänikuisiin uniin eväillään, jotka koostuivat tynnyrillisestä pirtua ja törpöllisestä pringles-lastuja.
Ja niin alkoivat hurskaat ja hartaat juomingit, joissa kuultiin monenlaisia sutkauksia, leikinlaskuja ja kompia, laulettiin yhdessä Hoosiannaa, pelattiin korttia ja koronaa, vedettiin toisia tukista, oltiin hippasilla ja arvuuteltiin kenellä ovat suurimmat sarvet.*
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home