Otto (kaksi sanaa)

Otto oli aavistuksen verran etukumarassa, sillä takana oli poikittain asetettu, joskin kevyehkö halkaisusirkkeli. Oton suunnitelmissa oli hieman hämärä, mutta yllättävän sinnikäs pikku kepponen eräälle tietylle naisihmiselle. Kepponen koostuisi jonkinlaisesta alkuosasta, jonka aikana naisihminen asetettaisiin seksuaalisesti kiihoittavaan, mutta kuitenkin platonisesti katvasoen jokseenkin arkipäiväiseen puolustusasentoon. Tässä asennossa oli toisaalta hieman mukavampi, mutta myös turvallisempi liikahdella sivusuunnassa. Rytmikkäästi hivuttaen Otto väisteli sirkkelin yrityksiä leikata hänen kalleinta jalokivillä koristeltua, ainoaa partakarvaansa. Tuo jämäkähkö mutta elastinen sarveiskuitu oli siinä määrin kierteellä, ettei sitä voinut oikeastaan sirkkelillä oikaistakaan, vaan sen työstäminen tapahtui järeällä painepesurilla.

Kepposen tekijäksi ei tietenkään kelpuutettaisi muita kuin Oton luottoporsas, jolla oli takataskussa aina valmiina oleva paristovetoinen sammakko. Sammakko asetettiin plus- ja miinusnapojen väliin narkoleptiselle vyöhykkeelle jotenkin odottamaan unen laskeutumista. Otolle ei enimmäkseen ollut vielä valjennut miksi. Se, että kepposen tekijäksi osoittaituikin jotakuinkin epämääräinen, haalea olento, jonkin verran vinossa asennossa kivitetty huora, ei ollut erityisen otollista. Ottoa hieman etoi. Erityisesti hänen nivelensä kiertopään etuakseliston takajousissa tuntuva kirvelevä viiltely teki lopun edvardiaanisesta hekumasta, jota sinappikaasunaamarin käyttö oli onnistuneesti onnistunut estämään.
*