Elämäni oli yllätyksetöntä, kunnes... (uskonnollista paatosta, kappale kerralla)
JA katso: Silloin valtaisa vedenpaisumus peitti alleen kaiken. Muurit murtuivat, temppelit sortuivat niin ettei ollut enää kiveä kiven päällä. Esirippujen revettyä laskeutui tulivaunuilla maan päälle Jumala, joka synnytti meille Neitsyen. Ja Neitsyt sanoi: "Joka ei neitsyyteeni usko ja sitä ylistäen kumarra, on tuomiopäivänä kohtaava itkua ja hammasten kiristelyä. Kiirastulen liekitys kestäköön ikuisuuteen, maailman ääreen, ajan horisontin tuolle reunalle."
Neitsyt kiristi immenkalvonsa tiukkaakin tiukemmalle ja levitti levälleen keräten sillä vettä useita ämpärillisiä. Sitten hän keräsi kiviä ja sijoitti ne tulivaunujen perälle. Neitsyt otti tulivaunut, työnsi Jumalan sivuun ja ajoi vaunuilla erääseen tuntemattomaan paikkaan. Siellä Jumala kiristi hampaansa niin kireiksi kuin pystyi ja liekitti reisiään matkamallisella kiirastulella.
Tuntemattomassa paikassa Neitsyt julisti kaikille kansoille: "Mä oon niin neitsyt ja niin onnellinen... mä siis halua lööppeihin tai muuta sellasta. Menkää nyt Jumalanne luokse, sillä hänen kiirastulensa on pian sammuva, sillä lähetän uuden ja taas uuden tsunamipaisumuksen ja järistyksiä järistysten jälkeen..."
Sitten Neitsyt otti rennosti, ihan relaxantisti, nojautui taaksepäin ja leikitteli pienellä häpykummullaan ja pieraisi rapsakat, kuulaat ja aromaattiset pikkupierut. Tsunamipaisumus ja järistykset eivät vielä tulleet, tulipahan vain hervotonta tärinää joka jotenkin vispasi ja vatkasi Neitsyen hentoisia jalkoja ja ohutta pääkoppaa...
Viisitoistapäinen neitsythuora kiertyi esiin seitsemän vuoren ja kahdentoista laakson välistä ja ympäri. Ja sen huoran katseesta kimpoili miljardeja suomuja ja jokaisesta suomusta sinkoutui kahdeksan myrkkykäärmettä. Ja jokaisen myrkkykäärmeen kaikista sadastaseitsemästätoista myrkkyhampaasta erkani toyota-autoja pursuavia tsunameja niin että maanpiiri peittyi sulaan metalliin eikä siellä ollut enää yhdelläkään ihmisellä hyvä olla saati hevoisilla nautaeläimillä paikkaa laiduntaa ja ilmaa hengittää.
*
Neitsyt kiristi immenkalvonsa tiukkaakin tiukemmalle ja levitti levälleen keräten sillä vettä useita ämpärillisiä. Sitten hän keräsi kiviä ja sijoitti ne tulivaunujen perälle. Neitsyt otti tulivaunut, työnsi Jumalan sivuun ja ajoi vaunuilla erääseen tuntemattomaan paikkaan. Siellä Jumala kiristi hampaansa niin kireiksi kuin pystyi ja liekitti reisiään matkamallisella kiirastulella.
Tuntemattomassa paikassa Neitsyt julisti kaikille kansoille: "Mä oon niin neitsyt ja niin onnellinen... mä siis halua lööppeihin tai muuta sellasta. Menkää nyt Jumalanne luokse, sillä hänen kiirastulensa on pian sammuva, sillä lähetän uuden ja taas uuden tsunamipaisumuksen ja järistyksiä järistysten jälkeen..."
Sitten Neitsyt otti rennosti, ihan relaxantisti, nojautui taaksepäin ja leikitteli pienellä häpykummullaan ja pieraisi rapsakat, kuulaat ja aromaattiset pikkupierut. Tsunamipaisumus ja järistykset eivät vielä tulleet, tulipahan vain hervotonta tärinää joka jotenkin vispasi ja vatkasi Neitsyen hentoisia jalkoja ja ohutta pääkoppaa...
Viisitoistapäinen neitsythuora kiertyi esiin seitsemän vuoren ja kahdentoista laakson välistä ja ympäri. Ja sen huoran katseesta kimpoili miljardeja suomuja ja jokaisesta suomusta sinkoutui kahdeksan myrkkykäärmettä. Ja jokaisen myrkkykäärmeen kaikista sadastaseitsemästätoista myrkkyhampaasta erkani toyota-autoja pursuavia tsunameja niin että maanpiiri peittyi sulaan metalliin eikä siellä ollut enää yhdelläkään ihmisellä hyvä olla saati hevoisilla nautaeläimillä paikkaa laiduntaa ja ilmaa hengittää.
*
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home