Mielipideitäni (2 tai 4 sanaa)

Yleensä olen sitä mieltä, että mitään varmaa ei kannata sanoa ellei omin silmin ja korvin ja luulopuheita kuulostellen ole tavanomaista helpompaa päätellä, mikä puolestaan on omiaan vesittämään mielipidettä. Niinpä toisaalta, vastakkaisen näkökulman tuoreus saattaa myös hämärtää omia katsantokantoja, joten varminta lienee olla ilmaisematta omaa kantaansa.

Vaikenematta jäämisessä on usein tiettyjä seikkoja, jotka puoltavat jyrkkienkin argumenttien räätälöityä hyväksikäyttöä kun kohtee na ovat epäröivät maanhiljaiset jumalankieltäjät. Mikäli on kyse synnillisistä sodoman nymfoista, mielipidettäni tuskin tarvitaan. Toisaalta juuri tässä tapauksessa saatan vetäytyä hiljaisuuteen mietiskelemään - päästäkseni sitä kautta asian ytimeen.

Mitä oikeastaan tarkoitetaan ytimellä! Siitä haluaisinkin tarkempaa mielipidettä. Ydinhän on sillä tavalla tyhjyyden täyttämä, ettei se varsinaisesti koostu teoreettisia kuvitelmia kummemmista partikkeleista. Luulen vankasti nojautuvani vääriin tietolähteisiin, mikäli sallin itseni kuvittelevan tietäväni edes hivenen asioiden perimmäisistä olemuksista. Niinpä varmuuden maksimoimiseksi kannattaa äärimmäisen tarkasti sitoa suu säkkiä myöten.

Tahdon hieman tarkemmin perustella hyväksi havaitsemaani nollatoleranssia. On nimittäin sanomattakin aivan selvää, varsinkin tunneperäisesti asiaan suhtauduttaessa, että sattuman väistämättömyys näyttäytyy usein melkeinpä keskeisessä
osassa silloin kun arvioidaan lopputuleman kannalta sinänsä vähäpätöisiä asiaan vaikuttavia, joskin merkityksettömiä elämän peruskysymyksiä.

Yksi tärkeimmistä teemoista, jota äärimmäisen vakavasti ja keskittyneesti olen viime vuosina havainnoinut, on jossittelun, jahkailemisen, arvailemisen, kiertelyn ja päälaellistamisen täydellinen kyseenalaistaminen! Siinä sivussa olen tarkastellut banaanikärpäsen kiimakierrossa tapahtuvia poikkeamia itsekin aika tavalla kiihottuen.*