perjantaina, lokakuuta 12, 2007

Vaiheessa, 2 sanaa

Asvaltin reunalla lojuu yksinäinen mutta rapsakka vasemman jalan pronaatiosta irronnut kimmeltävä kappale. Puolet siitä näyttää keraamiselta, toinen puolisko muistuttaa hieman väljähtynyttä tulkintaa komposiittimuovin sisäisestä todellisuudesta. Voidaanko näkymästä keskustella ilman toiveita tilanteen mentyä ohitse?

Vielä eilen vaikutti siltä juurikasveja nostettaessa kuin ämpäriin kovettumaan jätetty laihahko mannaryynivelli jäisi käyttämättä. Kontekstiin tarvitaan pitkävartiset sukat jotka keitetään ja ryöpätään keskivahvassa etikkaliuoksessa. Momenttiavaimella kiristetyt punaiset henkselit julistavat tahdonasiaa kadotetuille sieluille. Harjateräksellä vankistetut keltaiset kumihansikkaat kipeytyneiden selkälihasten kanssa saavat sairasloman tuntumaan varsin yhdentekevältä.

Täydellinen unohdus? Ei! Apokalyptisena premissinä usein unohdettu syntaktinen akkusatiivi korreloi kondensaattorin käämityksen neliöön käänteisesti. Oikean jalan aurauskulmaan tällä on vaikusta käyttöönoton lopputarkastuksen jälkeisessä juhlinnassa.

On tärkeää asettaa kontrastiin keskeneräinen mutta detaljeiltaan hiottu viistopönkkä galvanoidun käsiproteesin ja vaijerikiristimen kanssa. Kohtisuorat linjat, kansallissosialistisen stalinismin tanakka symmetria sekä ryöpsäyksenomaisesti tapahtuvat pakkoliikkeet murtuvalla reunuksella, jossa kipsivalettu marmori korvataan huokoisella kumiseoksella.*