Harmaata (1-4 sanan lauseita)

Harmaata. Ideapää tulvii uusia oivalluksia. Katseessa tyhjyyttä. Sillä täyttäisi kaivon. Ehkä ilmalaivankin. Sen, jolla jatketaan kauemmas.

Kuin vene, vailla airoja. Purje tuuliviirinä, peräsin nuotiopuina. Ja päämäärää ei näy. Tavoitteena tuntematon - tuonpuoleinen. Rannaton, ääretön autius.

Maailmannapa on kuulemma täällä. Meditoidaan hitaasti. Tunnelin päässä näkyy valoa. Onko siellä portaat? Löytyisikö jostain avain oveen?

Näkymä selkiintyy. Siellähän... liikahtelee jokin. Maaperä huojuu. Vastaan tulee viileä ilmavirtaus. Mainitsiko joku kilpirauhasen toimintahäiriöistä? Ilmeisesti ei.

Nyt on merkki päällä. Mitä se merkitsee? Koppilyönnillä kenttä tyhjäksi? Sekin on mahdollista.

wtf, kone hyytyy! Loiva kaarre alaspäin. Suoraan mustaan aukkoon. Tulee pimeää.

Aamusumun jälkeen kirkastuu. Maisemat ovat toisenlaisia. Metsä kuin vuori. Kiihtyviä hiukkasia kaikkialla. Myös aurinko kiihdyttää.

Syntyy toisenlaisia ajatuksia. Toisinajattelijat avaavat oven. Sen takana on - seinä. Laserinohut hologrammiseinä katoaa kosketuksesta. Takaa paljastuu kalvomainen tunneli.

Harmaa tihenee, harmaa. Kummallisia tuoksuja. Ahdasta löyhkää. Kastuneiden villasukkien lemua. Kireiksi pingottuneiden sikiökalvojen sieraimetsulkevaa... purppuranväristä usvaa.

PAM! kaikkialla limaa. Mikä valtava tahmeus!

Liisterilemussa sielu lepää. Sitkeä hyytelö imeytyy ihoon. Notkeampi haihtuu ilmaan. Sieltä se kulkeutuu keuhkoihin... tai oikeamminsanoen... ö... kiduksiin. Ja sieltä uimarakkoon.

Pitäisi olla onnellinen. Kuitenkin aina hieman ahdistaa. Ahdistus tekee Elämän. Vain Kuoleman ajattelu helpottaa.*