Huoahdus (lyhyitä, ikäänkuin toteavia virkkeitä)
Eskolla oli raskas olo. Hammaslääkärin puhelinvastaaja oli kertonut hänen korvaansa jo ties monennenko kerran: "Meillä on nyt ruuhkaa..." Esko hikoili tuntuvasti ja hänen suolistossaan oleva runsas ilma teki outoja liikkeitä. Vatsan kaasuväänteet näkyivät hänen kasvoillaan hillittynä nytkähelynä.
Esko soitti taas uudestaan hammaslääkärille. Siellä vastasi taas sama tiedotus, jonka jälkeen seurasi loputtomiin alkeellisia melodikamuunnelmia teemasta "Tohtori Zivago". Eskon suolikaasut tuntuivat hänen nenässään pirullsina, mutta jollain tapaa jopa oudon mestarillsina, ohuina ja luonnosmaisina vetoina. Joulukaljan nautittuaan hän lähti apteekkiin. Apteekissa hän tapasi yllätäen vanhan koulukaverinsa Asmon, joka oli pukeutunut kuningas Herodekseksi meni
Asmo-Herodeksen nenäpieleen oli sitten viimenäkemän ilmaantunut huomattavan kookas kasvain. Eskoa tuo näky hieman huvitti ja hän ilmaisi sen koristeellisin, toteavin korulausein. Tästä Herodes hermostui ja jysäytti paksulla nyrkillään Eskoa turpaan. Esko tästä vastaavasti hieman tietenkin pahastui ja väänsi Herodeksen niskat näppärlsti nurin. Taiston tuoksinassa Eskon vatsakaasut purkautuivat Herodeksen kasvoille ja kasvain irtosi paukahtaen. Esko tunsi nyt olonsa hieman paremmaksi ja häntä vähän laulattikin. Kesken jo-onkos-tullut-hoosiannan hän näki jonotusnumeronsa ilmaantuvan palvelutiskin yläpuolelle. Se olikin hieman yllätyksellisesti: 1.
Esko tiedusteli josko löytyisi sellainen lääke, salva, mikstuura tai laastari, joka normalisoisi vatsan toiminnan. Hänelle tarjottiinkin välittömästi matalaoktaanista kaksitahtibensiiniä etikkakurkkujen ja toissavuotisten suolasienten kera. Eskon liekittäessä sieniä ja kurkkuja apteekin ulkopuolella saapui paikalle ritari ja tähti Herodesta kysellen: "Minne on mahtanut tuo kelvoton Herootes-kelmi joutua?" "Apteekissa, valitti hengitysvaikeuksia", vastasi Esko kurkkuja ja sieniä ahmien. Ritari menikin apteekkiin mutta ei nähnyt siellä muita kuin nyhden lihavan - siis erittäin lihavan - naishenkilön.
"Hoo jos minä olen läski, olen minä kaikille tarjolla!" rääkyi nainen sulloen Herodeksen vaatteita liian pieneen jäteastiaan. Ritari ilmaisi että tuohan on suorastaan epälaahienoa ja heilutti miekkaa lihavan naisen yläpuolella laajoin, ovaalikäyrämäisin liikkein. Kevyellä loikalla nainen heilautti itsensä miekansivalluksia pelkäämättä seinälle, jonne jäi lapaluulävistyksistään jämerien koukkujen varaan roikkumaan. Eskoa tuo nnäky tietenkin kiihotti kovasti...
Esko vapautti vyön ja hinkselit, mutta ritari sohaisi hänet tylysti syrjään. "Minä ensin, pellet perässä!" huusi tuo onneton miekanheiluttaja, kykenemättä edes ymmärtämään mitä oli parhaillaan tekemässä. Täyteen käsitykseen tulevista tapahtumista ja niiden kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen tyypillä oli aivan liian vähän elinaikaa jäljellä.Ritari nimittäin kuolla kuukahti hetimiten eli ns. "tuossa tuokiossa".
Nainen nosti jalkansa ylös, päästi pitkän rääkyvän räkänaurun ja ponnisti voimakkaasti. Ja tulihan se sieltä, oikein paukkujen paukku! Paukun seurauksena Herodeksen pää oli työntynyt esille naisen haarovälistä. Sitten Herodes ilmoitti tahtovansa askarteluliimaa. Naisen ponnistaessa seuraavan kerran Herodes putosi lattialle ja ilahtui suunnattomasti löydettyään käyttämättömän liimatuubin nahkahaalarinsa taskusta. Liimalla hän liitteli näppärästi yhteen päänsä ja sen alapuolella olleen vartalonosan. Tosin vartalo oli vielä puolittain kiinni naisen synnyttimissä ja pää oli täten vartalon alapuolella. Tuosta huolimatta Herodes kykeni liimaileman kokonaisuuden kokoon niin, että se muistutti varsin paljon oikeaa ihmistä.
Hämmästyksestä huoahteleva Esko oli lähietäisyydeltä näkemässä, miten ponnistuksen ja työnnön asemesta naisen keho äkisti imaisi Herodeksen takaisin sisäänsä... vieläpä niin, että loppu liima tirskahti sulkeutuneen aukon huulille sinetöiden sen ikuisiksi ajoiksi. Esko oli näystä niin ihastunut että taputti villisti pieniä karvaisia kämmeniään. Nainen repesi jälleen hirmuiseen räkätykseen. Sitten räkätys katkesi kuin leipäveitsellä leikaten.
"Et viittis vähän jelepata", ähkäisi naisen nielusta nouseva Asmo-Herodes vääntäen samalla naisen suuta isommalleen. Esko ymmärsi Asmon kysymyksen jotenkin lähtökohdiltaan väärin ja alkoi vavahdella, nytkähdellä, täristä ja kietoutua itsehsä kanssa tiiviiksi keräksi. Kaasuvääntö oli nyt valmista pierua. Ja sitten se tapahtui.
Se alkoi raskasta kuormaa ylämäkeen kiskovan zetorin käyntiä muistuttavalla päkätyksellä. Sen jälkeen mukaan tuli pikkuvalmetin pärinää ja raskaan dieselkoneen matalaa jurnutusta. Varsinainen täräys käynnistyi mannerlaattoja siirtävänä jytinänä, joka tuntui lähtevän jostain kaukaa, jostain hyvin syvältä. Kuin epilogiksi pierutaiteelliselle kokonaisuudelle kuultiin vaikuttava sikermä lyhyitä, luonnosmaisia suolenpurkauksia.
Alkusoittoja seurasi räjähdys, jollaisesta kuka tahansa kuoleman mysteeriota pohtinut antiikin tai myöhempien aikojen filosofi olisi kateellinen. Mutta sitten, räjähdyksen jälkeen, tuli pitkä ja ikäänkuin viipyilevä suvantovaihe, jonka aikana saattoi kuulla heinäsirkkojen kaukaista siritystä ja nähdä taivaanrannassa jollain tapaa erikoisia, abstrakteja kuvioita.*
Esko soitti taas uudestaan hammaslääkärille. Siellä vastasi taas sama tiedotus, jonka jälkeen seurasi loputtomiin alkeellisia melodikamuunnelmia teemasta "Tohtori Zivago". Eskon suolikaasut tuntuivat hänen nenässään pirullsina, mutta jollain tapaa jopa oudon mestarillsina, ohuina ja luonnosmaisina vetoina. Joulukaljan nautittuaan hän lähti apteekkiin. Apteekissa hän tapasi yllätäen vanhan koulukaverinsa Asmon, joka oli pukeutunut kuningas Herodekseksi meni
Asmo-Herodeksen nenäpieleen oli sitten viimenäkemän ilmaantunut huomattavan kookas kasvain. Eskoa tuo näky hieman huvitti ja hän ilmaisi sen koristeellisin, toteavin korulausein. Tästä Herodes hermostui ja jysäytti paksulla nyrkillään Eskoa turpaan. Esko tästä vastaavasti hieman tietenkin pahastui ja väänsi Herodeksen niskat näppärlsti nurin. Taiston tuoksinassa Eskon vatsakaasut purkautuivat Herodeksen kasvoille ja kasvain irtosi paukahtaen. Esko tunsi nyt olonsa hieman paremmaksi ja häntä vähän laulattikin. Kesken jo-onkos-tullut-hoosiannan hän näki jonotusnumeronsa ilmaantuvan palvelutiskin yläpuolelle. Se olikin hieman yllätyksellisesti: 1.
Esko tiedusteli josko löytyisi sellainen lääke, salva, mikstuura tai laastari, joka normalisoisi vatsan toiminnan. Hänelle tarjottiinkin välittömästi matalaoktaanista kaksitahtibensiiniä etikkakurkkujen ja toissavuotisten suolasienten kera. Eskon liekittäessä sieniä ja kurkkuja apteekin ulkopuolella saapui paikalle ritari ja tähti Herodesta kysellen: "Minne on mahtanut tuo kelvoton Herootes-kelmi joutua?" "Apteekissa, valitti hengitysvaikeuksia", vastasi Esko kurkkuja ja sieniä ahmien. Ritari menikin apteekkiin mutta ei nähnyt siellä muita kuin nyhden lihavan - siis erittäin lihavan - naishenkilön.
"Hoo jos minä olen läski, olen minä kaikille tarjolla!" rääkyi nainen sulloen Herodeksen vaatteita liian pieneen jäteastiaan. Ritari ilmaisi että tuohan on suorastaan epälaahienoa ja heilutti miekkaa lihavan naisen yläpuolella laajoin, ovaalikäyrämäisin liikkein. Kevyellä loikalla nainen heilautti itsensä miekansivalluksia pelkäämättä seinälle, jonne jäi lapaluulävistyksistään jämerien koukkujen varaan roikkumaan. Eskoa tuo nnäky tietenkin kiihotti kovasti...
Esko vapautti vyön ja hinkselit, mutta ritari sohaisi hänet tylysti syrjään. "Minä ensin, pellet perässä!" huusi tuo onneton miekanheiluttaja, kykenemättä edes ymmärtämään mitä oli parhaillaan tekemässä. Täyteen käsitykseen tulevista tapahtumista ja niiden kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen tyypillä oli aivan liian vähän elinaikaa jäljellä.Ritari nimittäin kuolla kuukahti hetimiten eli ns. "tuossa tuokiossa".
Nainen nosti jalkansa ylös, päästi pitkän rääkyvän räkänaurun ja ponnisti voimakkaasti. Ja tulihan se sieltä, oikein paukkujen paukku! Paukun seurauksena Herodeksen pää oli työntynyt esille naisen haarovälistä. Sitten Herodes ilmoitti tahtovansa askarteluliimaa. Naisen ponnistaessa seuraavan kerran Herodes putosi lattialle ja ilahtui suunnattomasti löydettyään käyttämättömän liimatuubin nahkahaalarinsa taskusta. Liimalla hän liitteli näppärästi yhteen päänsä ja sen alapuolella olleen vartalonosan. Tosin vartalo oli vielä puolittain kiinni naisen synnyttimissä ja pää oli täten vartalon alapuolella. Tuosta huolimatta Herodes kykeni liimaileman kokonaisuuden kokoon niin, että se muistutti varsin paljon oikeaa ihmistä.
Hämmästyksestä huoahteleva Esko oli lähietäisyydeltä näkemässä, miten ponnistuksen ja työnnön asemesta naisen keho äkisti imaisi Herodeksen takaisin sisäänsä... vieläpä niin, että loppu liima tirskahti sulkeutuneen aukon huulille sinetöiden sen ikuisiksi ajoiksi. Esko oli näystä niin ihastunut että taputti villisti pieniä karvaisia kämmeniään. Nainen repesi jälleen hirmuiseen räkätykseen. Sitten räkätys katkesi kuin leipäveitsellä leikaten.
"Et viittis vähän jelepata", ähkäisi naisen nielusta nouseva Asmo-Herodes vääntäen samalla naisen suuta isommalleen. Esko ymmärsi Asmon kysymyksen jotenkin lähtökohdiltaan väärin ja alkoi vavahdella, nytkähdellä, täristä ja kietoutua itsehsä kanssa tiiviiksi keräksi. Kaasuvääntö oli nyt valmista pierua. Ja sitten se tapahtui.
Se alkoi raskasta kuormaa ylämäkeen kiskovan zetorin käyntiä muistuttavalla päkätyksellä. Sen jälkeen mukaan tuli pikkuvalmetin pärinää ja raskaan dieselkoneen matalaa jurnutusta. Varsinainen täräys käynnistyi mannerlaattoja siirtävänä jytinänä, joka tuntui lähtevän jostain kaukaa, jostain hyvin syvältä. Kuin epilogiksi pierutaiteelliselle kokonaisuudelle kuultiin vaikuttava sikermä lyhyitä, luonnosmaisia suolenpurkauksia.
Alkusoittoja seurasi räjähdys, jollaisesta kuka tahansa kuoleman mysteeriota pohtinut antiikin tai myöhempien aikojen filosofi olisi kateellinen. Mutta sitten, räjähdyksen jälkeen, tuli pitkä ja ikäänkuin viipyilevä suvantovaihe, jonka aikana saattoi kuulla heinäsirkkojen kaukaista siritystä ja nähdä taivaanrannassa jollain tapaa erikoisia, abstrakteja kuvioita.*
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home