Tupsi, lisää

Tupsillakin on sielu. Pieni sielu se on, Tupsin sielu, huono ja karvainen on, mutta sielu se kuitenkin on. Ja se huono ja karvainen sielu haisee pahalle, oikein pahalle. Tupsin sielu on kuin yliajettu keltainen kollikissa, huonolle haiseva ja hikinen. Ja se Tupsin sielu on ikään kuin jonnekin kadonnut, mutta kuitenkin koko ajan esillä, näkyvissä ja levällään, kuin näyttämöllä, kaikkien nähtävillä, kuin kirjaston sanomalehtien avoin osasto. Tupsin sielu katoaa ajoittain ja joskus tulee esille, vaivihkaa, tavallaan hitaasti, mutta kuitenkin hieman vinossa asennossa, jotenkin ja jollain tapaa nojaten johonkin tai joihinkin, isompiin asioihin tai elämän ilmiöihin.