Että näin.

Miten se menee. Miten se on. Mitäpä tässä. jaa että missä. Siinä siinä. Mustanaamio matkusti vesitason kellukeponttoonin päällä toiseen maanosaan. James Bond vain muutaman kilometrin.
Ehkä otin, ehkä en. Ehkä olin humalassa, ehkä selvinpäin. Ehkä rikoin lakia, ehkä en rikkonut. Ehkä asia ei ole näin, ehkä on. Olen maalta, olen tyhmä. Maailma on nyt vapautunut tukkoisen viemärin pulputuksesta. Suuri syylä on repäisty. Se on ehkä tapettu, ehkä murhattu. Se on upotettu mereen, ehkä poljettu suohon. Ehkä käännämme takin, ehkä myös housut. Ehkä huudamme maailmalle, tulkaa hakemaan rahaa meiltä, olemme maalta ja olemme tyhmiä. Mutta ehkä emme kuitenkaan. Viemärisyylä teloitettiin ampumalla päähän turnipsikuopassa. Ensin sitä moukaroitiin satamassa tykistökeskityksillä, jotka alkoivat ennen kuin saksa hävisi ainoatakaan ottelua. Ehkä seuraamme kisoja, mieluummiini ehkä vähemmän tai no, emme lainkaan.