irtirevittyjä

On monenmittaisia lautoja, rimoja, listoja, soiroja, lankkuja, parruja, piiruja. Ja sitten on ihan vain saikaroita, keppejä, riukuja. Puuta jos jonkinlaisessa muodossa. Niitä on paljon. Kaiken aikaa niitä tulee lisää. Kärryt kippaavat hydrauliletkut öljyä tihkuen. Pölyä, purua, jotain jauhetta - ehkä kalkkia? Tuossa lankunkappaleessa on monta naulaa. Ainakin viisi. Mutta tuossapa vekkuli saunapuun mittainen laudanpala. Siinä vasta nauloja onkin. Kahdeksan! Tavallisissa rimanpätkissä on enimmäkseen kolmea naulaa, laudoissa useampuia. Monet naulat ruosteisia, jämäkästi kohtisuorassa puupinnasta sojottaen. Kuin kirkuen: "Tänne saappaanpohjaa, tänne pitkänmatkan tennaria! Kyllä menee läpi! Jäykkää kouristusta niin että kunnolla kirpasee." Tuohon nyt kasaan ne lyhkäset. Kärryyn pidempi tavara, rakennukselle jatkojalostukseen. Ja päälle muovi. Kirkas läpinäkyvä ohut muovikelmu... kyllä vain, kaksinkerroin. Sitten paksumpi aumamuovi, toiselta puolelta valkoinen, toiselta musta. Kaksinkerroin sekin, siinä on reikiä. Varulta vielä reikien alle vanhoja apulantasäkkejä, NKP, USSR, CCCP... olen minäkin joskus yrittänyt esa olla tai ensio, mutta eipä minusta sellaiseen, keskeneräisestä. haisen vain vihaisille katseille ja kiittämättömille ajatuksille.