Hyvinä...

...hetkinä sitä ajattelee että kaikki on mahdollista ja kaikki aina vain paranee. Huonoina hetkinä sitten taas ajattelee että paskat tästä mitään tulee. Ja sitten huomaa että niinhän se on kaikilla, terveilläkin ihmisillä.

Kuuntelemme Iron and Winea, jonka näimme ja kuulimme Flow-festareilla, tai minäkin näin ja kuulin, mutten muista mittään, kun olin niin kännissä.

Siellä oli hankalaa, maalattia jossa oli vaikea työntää pyörätuolia. Ja kamalasti ihmisiä, jotka puskivat eteenpäin oikealta ja vasemmalta. Ja oikeallehan minen näe mittään. Mutta ei se haitannut, kun olin niin kännissä.

Joo, se kirjajuttu. Alan tekemään sitä, mutta siinä sivussa pitäisi myös piirtää joulukortteja. Sellaisia hupaisia, kun ei muunlaisia osaakaan. Niitä myytäisiin ja saisin niistä vähän rahhaakin.

Yksi taksikuski joka minu Espoossa kuljetteli, sanoi ettei oikein tiedä miten olisi tuollaisen miehen kanssa joka on noin kovia kokenut. Sanoin vain, että ole vaikka oikeinpäin. Nauroi tukahtuneesti ja pyyhki suutaan tummansinisen tuulipuvun hihaan. Hirveän likainen suu ja ulospäin viistot, vaimeasti kellertävät etuhampaa. Ja navassa sillä oli nöyhtää, kuulemma.

Mutta se kirja. Teen sen, mutta onnhan minulla nyt aikaa. Koko loppuelämä.