perjantaina, syyskuuta 29, 2006

Mininovelleja (enintään 10 riviä)

RASKAS MATKA

Askeleet painoivat. Kolea syystuuli tunkeutui puseron lävitse. Oivalla oli povitaskussaan tyhjä muovipullo. Terveyskeskuksen ovi oli raskas. Näytteiden vastaanotto oli toisessa kerroksessa, pitkän portaan päässä. Tiskin ääressä hän joutui myöntämään kykenemättömyytensä. Ei ollut pullossa pisaaraakaan, vaikka kuinka oli yrittänyt tikistää.
"No, tuo sitten joku toinen päivä", sanoi hoitaja.
Pihalla näkyi olevan jo Aleksi tankkiautoineen.
"Siellä on jo 6000 litraa ja huomennakin tuon täyden tankin" huikkasi hän.
Oiva puristi tiukasti virtsanäytepulloa taskussaan ja jätti kirein kasvoin tervehtimättä.


OSTAMINEN LAKKAA

Oli saatava purkillinen lakkaa. Paikallisen liikkeen kauppias on limanulju paskaporvari, jonka kanssa ei tule juttuun, tiesi Akusti, päätti silti suosia lähikauppiasta: ”Täältä saa sen vartissa, muuten menee puoli päivää ja eräskin litra bensaa.” Joskus muinoin oli tapahtunut jotain ikävää, mikä lienee jo unohtunut. Olipa vainen jäänyt vastenmielinen inho, jota ei helposti olemattomiin pyyhkäistä. Sisälle mennessään Akusti jupisi: ”Kestetään prkle...vittuilkoon, stna”.

Kauppias puhumassa kännykkään tärkeitä sanoja. TODELLINEN ASIAKAS tekemässä SUURIA KAUPPOJA.. Puhelu loppuu,
”Ja mitä sulle”, se sylkäsee kysymyksen takaviistoon kuin pilaantuneen makkaran sekarotuiselle piskille.
”Kun lakkaa satamasta, haen lakkaa satamasta”, sanoo Akusti ja poistuu...
”...ei T E I D Ä N sitä tänne tarvitse tulla ilmoittamaan. Sitäpaitsi... Siellä on P O U T A!”


KALAÖLJYANNOSTUSTEN VAIKUTUS KOEHENKILÖÖN

Kuurin kesto: 6 kk

2 kaps. / vrk: ei mainittavia vaikutuksia
10 kaps. / vrk: lievää kalan hajua ihossa ja hengityksessä
20 kaps. / vrk: suomumaisia muodostelmia ihossa
40 kaps. / vrk: silmät selvästi pullistuneet, pieni selkäevä havaittavissa
80 kaps. / vrk: vedessä vietetty aika yli 20 t. / vrk
160 kaps. / vrk: kutemistaipumuksia
320 kaps. / vrk: havaitaan poistuneen koetiloista, tod.näk. läheiseen vesistöön


ILONPILUU

Kukaan ei työpaikalla pidä Pertistä. Kyllä se työnsä tekee, mutta ne jutut. Viimeistään kahvitunnilla se sivaltaa, ketoo ”päivän jutun”. Ilonpilaaja.

On taas iltapäivän kahvihetki. Työmaaruokalan pöydissä vaiteliasta sopuisaa puheensorinaa.

Sitten tulee Pertti...
-Jaha, terve taas, se aloittaa jo ovelta, -...niin että se päivän JUTTU..? Kukaan vaivaudu tervehtimään, kaikki hiljentyvät kuuntelemaan ilonpilaajan tämänkertaista epistolaa.
-Sattuuko kukaan tietämään, mikä alkaa D:llä, on kiinnostunut peäpallomailoista, miesten siittimistä ja perseistä?
Tekisi mieli tyrkätä tuo typerys suureen mehupuristemeen ja heittää nesteet nokkospuskaan.
-Ei ei, naiset. Ei... sehän on DUUDSONIT! Heeeh-hee... heeehe-heeh-eeh-HEEEEE!
Kukaan muu ei naura.


KIRKKAALTA TAIVAALTA

Vesa oli onnellinen. Tänään oli tullut palkankorotus, tiedossa oli muutto isompaan asuntoon ja aurinkokin paistoi. Linnut lauloivat. Vesa pohti millaisen lomamatkan perheen kanssa voisi tehdä.
Jostain kuului kumeaa jyrinää. Oliko se ukkonen? Vesa ei sitä huomannut vaan hyräili itsekseen.
Silloin iski salama ja tappoi Vesan silmäräpäyksessä. Suurin osa ruumiista paloi muodottomaksi pahanhajuiseksi möykyksi. Kuin ihmeen kaupalla kengät (Ecco-merkkiset, mustat, numero 43) jäivät ehjiksi.

IKUINEN ELÄMÄ

Jo nuorena Birgitta tiesi haluavansa elää pitkän elämän. Parikymppisenä hän oli aivan varma, että hän eläisi kauemmin kuin kukaan tuntemansa. ”Olen valmis luopumaan mistä tahansa, kun vain saan elää 100-vuotiaaksi”, hän supatti öisin Luciferille, salaiselle ystävälleen. ”Luovu seksuaalisuudestasi niin saat ikuisen elämän”, tämä neuvoi. Birgitta muutti luostariin. Eli hillittyä ja niukkaa mutta onnellista elämää, kunnes menehtyi apotti Henrikin mäskitynnyrin pamahtaessa hajalle luostarin likööriosastolla.


ONNI VAIHTELEE

Reino oli tradenomi, joka oli 1990-luvun alussa menettänyt juppiosakekaupoissa kaiken. Vaikeasti alkoholisoituneena hän asusteli Ämmässuon kaatopaikan liepeillä pahvimajassa. Pankin tilille tuli kuukausittain työkyvyttömyyseläke, jolla pystyi ostamaan pariksi päiväksi Gambinaa.
Strasbourgista lähetettiin Suomen Pankkiin EU:n maataloustuen biopolttoainetuotannontukea 6A-vyöhykettä varten. Eräs harjoittelija, Elise Hyhnenzahl, kirjoitti tilinumeron väärin. Reino sai pankkitililleen 23,7 miljoonaa euroa.
Reino pohti asiaa. Syysmyrsky pauhasi pahvimökin ulkopuolella. Ruvetako taas sijoittajaksi?

SALAA KUUNNELTUA

Telaketju-Unionin sessiomiitingissä sisaret L.Esbo ja F.E.Makko vaihtavat ajatuksia maahansyöksyvästä Hawk -harjoituskoneesta:
”Mitä arvelet, Esbo, miten me naiset voisimme harjoitella heittoistuimen käyttöä?”
”Vaikea juttu... mutta siis jotenkin jännä tilanne... ei kyllä takuulla naurata... alla yskivä kone ja muutaman sadan kilsan tuntivaudilla vilistävä sysipimeä korpimetsä. Pitää tehä nopeita päätöksiä..”
”Joo. Se on vähän niinku vanhemman miehen kanssa. Ennen laukeamista se yskii, pätkii ja muutenkin piereksii jotenkin heikkohappisena..”


PROGE, ELÄMÄ JA KUOLEMA

Elettiin vuotta 1974. Jappe laahusti levein lahkein hangessa. Muovikassissa oli King Crimsonin ja Genesiksen levyt, jotka piti palauttaa kaverille.
"Elämä on raskasta, se on se on demonista poljentoa sysimetsän taikaprinssille", runoili Jappe Tabula Rasan hengessä. "Ja sitten on ne kaksi asiaa, joita kaikki eniten pelkäävät ja jotka tulevat lopulta yhtä vääjäämättömästi ja väistämättä. Bassosoolo ja kuolema."


YÖKYLÄSSÄ

Rampe on vierailulla etäsukulaisten luona. Iltaa vietetään rattoisasti rupatellen; Menneitten muistelua siivitetään herkkuja napostellen ja hyvää viiniä siemaillen. Tunnelma on erinomainen koko illan. Yön Rampe nukkuu talon vierashuoneessa, isäntäparin makuuhuoneen vieressä.

Yöllä Rampe näkee painajaista. Järkyttävän kiimainen nainen jahtaa häntä. Vaikka Rampe kuinka pakenee, nainen on aina vain lähempänä. Viimein hän onnistuu pujahtamaan salaisen oven taakse. Hiljaista... ei hiiskaustakaan. Jännitynyt odotus pakottaa laskemaan housut alas ja kyykistymään... huh! enää ei ole vaaraa kiimanaisesta. Olo on kaikinpuolin helpottunut, kuin ukkosen jälkeen.

Aamulla Rampe herää naapurihuoneesta kuuluvaan voimistuvaan kiroiluun:
”!€#...#@#?Mitä jumalauta! Täällähän on käyty paskalla!#@&%”


SYKSYN PIMEYTTÄ

On pimeää. Kolea tuuli puhaltaa. Vihmoo vettä. Pilvet ovat matalalla. Kuolleet lehdet tuoksuvat. Liiteleekö jossain lepakko? Pimeyden seasta näkyy Valintatalon muovikassi. Maassa on rapakoita. Männyn kaarna tuntuu karhealta.*