Eräs tapaus (3 sanaa)

Huitaisin pitkällä kepillä viidesti pitääkseni sen kauempana. En kuitenkaan tehnyt tätä yksinomaan itseni vuoksi, joskin täyttä varmuutta ei kukaan pysty - sen katoamisesta johtuen - takaamaan. Otin seinältä kesällä tarpeettomaksi käyneen jättikokoisen balalaikkani ja golfmailalla tapetun koiran. Sidoin ne yhteen molberiläiseen tapaan syntisellä laulurastaan pyrstösulalla. Sitten vasta päänsisäinen komentoääni muuttui ymmärrettävämmäksi.

Se ilmestyi äkkiä jostain takaisin. Nyt huomasin huitomisen tarpeettomaksi. Yritinkin toista menetelmää: lähestyin kuin tukahdutetun tuskan notkistamin kissamaisin liikkein, sitä takaviistosta äärimmäisen taipuisin, kumimaisin loikkauksin.

"Sinun pitää välittömästi pysyä paikallasi" sanoin. Tiesin että elämä on paradoksi, joka säikytettynä lepattaa vain hieman kirkkaammin kuin vesisuihkulla kohennettu nuotio. Se liikkui jossain tikapuuhermoston himmeimmän dna-rihman tavoittamattomissa. Kyyristyin ja pidätin hengitystäni. Se tuntui jotenkin vaihtavan paikkaa juuri kun silmäni alkoivat sumeta ja yhteys tuonpuoleiseen katkaistiin.

Hitaasti liukuen sain kidukset keuhkojen ja kylkievät käsien jatkeiksi sekä verisuoneen tynnyrillisen tuoretta pakkasnettä. Teki mieli ryystää kermaista kahvia tassilta pitempikestoisen gaalajysärin käynnistämiseksi. Näin sen lähestyvän vanhaa viinaa löyhkäten. Urkuharmonin mollisointuiset sävelet, naudannahkarumpujen epävarma kumahtelu ja ksylofonin kilahdukset säestävät bluesvireisen tuliaseen tallentamista lukittuun kaappiin.*