Työläisen tarina (jonkin verran kerrallaan)

Eevertti oli työläinen. Kansakoulun käynyt, yksinkertainen, vankkarakenteinen, luisuotsainen ja kiroileva pullonsuustajuoja.
Kokonaisuutena yksinkertaisiin hanttihommiin omistautuneen lievän arvion mukaan jokseenkin alkoholisoituneen sekatyömiehen elämä oli yksinäistä, syrjäytynyttä ja sanalla sanoen karua, mutta usein iltapäivisin Eevertin mielialaa virkisti filosofinen pohdiskelu siitä, onko neste juotuna vai pullossa enemmin sisällä.

Eevertti teki töitä paalunjunttaajan apulaisena. Vapaalla ollessaan hän pystyi ajattelemaan paitsi pulloja ja nesteitä, myös jonkin verran lenkkimakkaraa, saunomista sekä yleistä nujakointia ja häiriköintiä vuokrakerrostalonsa ulko-ovella. Poliisilaitoksella hänelle oli annettu oma koodi. "E8" riitti ilmoittamaan partiolle Eevertin olevan putkaannoutokunnossa. Osoite oli aina sama, miehen oma rappukäytävä - vain harvoin tarvitsi ilmoitusta muunnella, silloinkin riitti "E8 - pub", "E8 - ostarin taksitolppa/snagari..."

Vaaleissa Eevertti äänesti ehdokasta, jolla oli reippaasti ylipainoa, pitkälle kehittynyt kalju, isot leukaperät, pienet siansilmät ja paksu niska. Tämmöinen henkilö löytyi helpoimmin SDP:n listalta. Kyseinen lista tarkoitti maan suurinta sanomalehteä, jonka sivuilta löytyi myös Eevertin naisihanne, Rivo-Riitta. Televisiosta Eevertti seurasi painiottelut ja sunnuntain ravit.

Eevertillä oli Suomen yhteiskunnallisesta tilanteesta varma mielipide. Kaikki työläisten selkänahasta nyhdetyt rahat menivät jyväjemmareille. Oli aivan älytöntä että Suomen kaltaisessa maassa tuotettiin elintarvikkeita kun maapallon lämpimillä ja lauhkeilla vyöhykkeillä viljeleminen oli paljon vaivattomampaa. Jos vain olisi puolue, joka riittävän jyrkästi ajamaan asiaa, Eevertti oitis ilmoittautuisi operatiivisiin tehtäviin. Stalinin Neuvostoliitossa ja Hitlerin Saksassa olitiin 30-luvulla toimittu oikeansuuntaisesti: Kulakit, jutkut ja muut vammaiset keskitettiin leireille - nappi takaraivoon tai savuna taivaalle!

Eevertin känniset ölinät rappukäytävässä oli pantu merkille SDP:n Vantaan Hakunilan puoluetoimistossa (koska ne kuuluivat sinne saakka). Tällä miehellähän oli tuoreita ajatuksia! Hänestä tehdään vielä mies Heinäluoman paikalle!

Mutta kuinkas sitten kävikään! Juuri kun Erkit Liikanen ja Tuomioja olivat saapuneet korkeimman sd-puoluelimen valtuuttamina pyytämään Eeverttiä keskeisiin tehtäviin, tämä istui rappukäytävän alimmalla rapulla Timo Soinin kanssa vinettoa ryystäen. Juttua tuli solkenaan. Kun huomattiin viimeksi tulleilla olevan mukana korkkaamaton mäyräkoira kasikymppistä virukangea, heitä pyydettiin oitis liittymään seuraan kummaan: "Nyt on tulevan hallituksen ministerinsalkut jaossa..."

Tästä alkoivatkin pitkät ja syvälliset tulevan demarihallituksen kokoonpanoneuvottelut seminaareineen ja workshoppeineen. Kaksiviikkoisen ankaran väännön aikana käytiin kaikissa Vantaan ja Pohjois-Helsingin putkissa, kolmella Tallinnan-risteilyllä ja yhdellä Uumajan matkalla, Pietarin ja Sortavalan reissuilla, viidessä ryöstömurhaselkkauksessa, useissa moottoripyöräjengien ja huumekoplien välisissä tappeluissa, kolmessa käräjäoikeudessa, seitsemän kertaa sairaalan ensiavussa ja muutamassa elimensiirto-operaatiossa. Lopulta ministerilista oli valmis.

Koska Eevertti oli yliopistotutkinnolta välttynyt mies laitapuolen varjoisilta kujilta, eikä häntä halmemaisesta äänivyörystä huolimatta vaalien jälkeen voitu valita pääministeriksi, hänelle perustettiin näköisensä liittokanslerin virka. Virallisesti hänen toimenkuvansa oli kansainvälisissä neuvotteluissa uudenlaisen Suomen edustaminen. Käytännössä hänen tehtävänään oli muun kokous-/konferenssiväen ryyppääminen Suomen aloitteille myötämieliseksi.

Ministeriöt päätettiin yhdistää niin että työ- ja elinkeinoministeriöön liitettäisiin kaikki muut ministeriöt paitsi sisä- ja kulttuuriministeriö, joista tehtäisiin KELA:n Vantaan piirin ylimääräinen alaosasto. Sitä ryhtyisi johtamaan osa-aikaisena ja tilapäisenä salkuttomana vs. ministerinä Raimo Vistbacka. Yhdistetyn suursuperministeriön vetäjä ratkeaisi syksyn Big Brother - kisassa.

"Eutanasia Survival"-kanavalla seurattaisiin liittokansleri Eevertin bakkanaaleja, joissa hän hoitelisi kulloisenkin vastustajan uloskantokuntoon. Jalat edellä - lakana silmillä. Tulevaisuuden historiankirjoissa otsikoitaisiin: "Mies joka ryyppäsi Karjalan takaisin" ja: "Mies joka joi rauhan maailmaan". Ei, tämä ei vaikuttaisi Eevertin mieskuntoon yhtään: Jokaista poisryypättyä kohti Eevertti siittäisi bussilastillisen uusia - jos ei muuten, niin tulevat eevertit val-/varmistettaisiin kloonaamalla.

Eevertin suosio kasvoi niin että presidentiksi valinta oli vain lyhyt muodollisuus. Kansa arvosti viinan voimalla elämöivää johtajaansa ja Eevertin uudenvuoden puheista tuli suurtapaus. Heti ensimmäisessä puheessaan uusi presidentti hajotti studion puhujapöydän ja tuolin ja karjui seisoaltaan hirvittävässä humalassa: "Ruotsin hurreille opetus ja ryssät helvettiin! Rötösherrat hirteen, saatana! Viina ja huorat vapaiksi!". Heti seuraavana päivänä lähti nootti Ruotsiin ja uhkavaatimus Venäjälle. Senaatintorilla järjestettiin julkiset hirttäjäiset. Korkeimmissa hirsipuissa roikkui Fortumin johto. Väkevät alkoholijuomat ilmestyivät R-kioskeihin ja valtio alkoi voimallisesti tukea katuprostituutiota.

Työttömyyttä tuettiin ja jos joku halusi töitä tehdä, sitäkin tuettiin. Viinalla, milläs muulla! Jos joku innostui keräilemään metsistä marjoja sieniä tahi rankapuita, sille kiiruusti kuskattiin palkan kylkiäisinä niin paljon viinaa, että työhalut katosivat. Eevertin AA-landiassa kaikki mikä liittyi viinaan oli hyväksyttyä ja pakollista, jopa raivoraittiuskin. Seuruksena tästä kaikesta ihmiset muuttuivat välittömiksi. Turha stressi katosi. Kukaan enää tosissaan viitsinyt vouhottaa virkauralla etenemisen tai kokreamman elintason perään. Innokkaimpien juoppojen kaaduttua muutaman vuoden kuluessa maan multiin ihmiset elivät odotettua terveempinä keskimääräistä vanhemmiksi.*