Pistooli vyöllä (jännitysnovelli)
Oli kuuma iltapäivä tomuisessa Laredossa, vain pieniä heinätupaksia ajelehti pitkin mitätöntä pääkatua. Kaupungin laidalla kadulle raahautui heikkovoimainen ratsu. Se veti perässään isoa, juuttikankaista säkkiä. Seuraavaksi saapui seitsemän lihavan hevosen valjakko vetäen perässään soutuveneen kokoista flyygeliä, jolle oli katettu jouluinen herkkupöytä kalkkunoineen marmelaadeineen könninkelloineen. Hitaasti ja maltillisesti heikkovoimainen ratsu lähestyi seitsemän hevosen valjakkoa.
Apulaisseriffi Kalle-Kustaa Cotton seurasi jokseenkin huvittuneena tuon epämääräisen kulkueen etenemistä kohti kadun toista päätä ja pankkia. Cotton näki kuinka joukkio meni sisälle pankkiin ja kuuli uitensin hermostunutta hirnuntaa ja sitten kumean tömähdyksen. Tömäyksen syy tallentui kirkkaana vain saluunan terassilla kenkiä kiillottavan Neekeri-Samin muistiin, sillä hän näki kuinka Cotton saluunaan hoiperrellessaan pamautti hevospuomia otsallaan. Laredossa alkoi jo ilmakin hitaasti viiletä. Pankki suljettiin ja ilta pimeni. Vain pieniä heinätuppoja ajelehti pitkin mitätöntä pääkatua.
Sairaalloisen nälkiintynyt piski haisteli pankin ulkopuolelle jätettyä juuttisäkkiä ja merkkasi sen sitten runsaalla virtsalla osaksi reviiriään. Cotton tunsi kuin tunsikin tuon oudon otuksen ja tervehti sitä isällisesti ampumalla lonkalta muutaman hyvänpäivänlaukauksen sen laihoihin jalkoihin. Tervehdykseen vastattiin ampumalla säkistä kaksi nopeaa laukausta, joista toinen tappoi koiran, toinen osui apulaisseriffiä otsaan. Kuin ihmeen kaupalla ei tuo luoti kuitenkaan tappanut Cottonia; jättipähän vain melko pienen mutta sitäkin kiusallisemman vamman.
Tällaisten tapaturmien varalle Cotton kuljetti mukanaan lasisilmää, jonka hän näppärästi napauttikin otsareikään, huomatakseen sillä diopterisäädän terävöidyttyä juuttisäkkiampujan ryömivän pankin terassirakenteiden alle. Sitten ampuja syöksyi säkissään yllättävän kevyesti kohti Cottonia, koko ajan kiivaasti tulittaen ja huutaen outoja, tuntemattomia kirosanoja. Ampuminen kuitenkin tyrehtyi melko nopeasti sillä pankin seinä repesi rysähtäen auki koko leveydeltään. Cotton syöksyi lautakasaa kohti preerioiden omalla sissistyylillä, näppärän neandermauhamaisesti mutkitellen ja samalla koko ajan kiivaasti ampuen kohti seinäkasaa.
Hengähdettyään lautakasan suojissa kaksi sekuntia aseitaan samalla ladaten, huomasi Kalle-Kustaa Cotton katseensa kohtettuaan katsovansa seitsemän bandiitin neljääntoista kuudestilaukeavaan, kahdeksaan winchesterin piippuun, viiteen tomahawksohjukseen ja kolmeen neuvostoliittolaiseen soppatykkiin. Nåistå aseista venälåiset soppatykit olivat ehdottomasti pelottavimmat. Vaan näppärällä silmänkääntötempulla Cotton niistäkin selvisi. Hån käänsi molempien silmiensä silmämunat niin, että ne tuijottivat takaisin aivoihin, niiden hallintapaneeliin jolloin diiopteritähtäinsilmä näki kaiken ikäänkuin pitkän putken lävitse.
Näky oli niin kuvottava, että kaikki laskivat aseensa ja keksivät muina miehinä muuta tekemistä. Siinä sitä sitten rattoisasti vuoleskeltiin kirvesvarsia, kudottiin sukkia ja pelattiin korttia. Seinälautojen säpäleistä tehtiin nuotio - aamuyöllä syötiin grillattua koiraa. Siinä laulettiin reki-, joulu-, pilkka-, työväen- ja juomalauluja ja kaikilla oki tavattoman mukavaa.
Päivän valjettua juostiin tuulen kuljettamien heinätupaksien perässä kauas pois. Letkaa veti Cotton, jonka käännetyissä silmämunissa oli jotenkin samean tyhjä mutta samalla hyvin, hyvin terävä katse. Diopteritähtäinsilmän katse oli suorastaan leikkaavan terävä, sillä se oli viritetty käyttövalmiuteen maailman parhaissa laserlaboratoriossa ja tykeimmillä hiukkaskiihdyttimillä. Cottonin silmä oli valmistettu maInekkaimmassa lasilaboratorIassa Novosibirskissa, sen erikoislasisilmäosastolla.
Oivallisella silmällään Kalle-Kustaa Cotton näki selvästi, että kukkulan takaa ryhmää lähestyvällä synkeällä ratsastajalla oli pahat aikeet mielessä. Synkeä ratsastaja näkyi ensin pienenä pisteenä, sitten arpakuution kokoisena ja sen jälkeen ikäänkuin häivähtelevänä pesusienen muotoisena hahmona. Sitten näytti kuin se olisi vaihteeksi etääntynyt arpakuution kokoikseksi ja oli uudelleen lähestyessään hämmästyttävästi sonninpallien muotoinen. Tuo viimeinen näky oli kuitenkin näköharhaa; kyseeessä eivät nimittäin olleet sonnin pallit, vaan erään hyvinn tunnetun miehen. Tuo hyvin tunnettu mies oli hyvin ansioitunut keskustapuoluelainen keskisuuren maalaiskaupunkipitäjän kunnallispoliitikko.
Cotton tunnusteli kupeitaan, olivatko pistoolit ampumavalmiina. Nopealla kädensivalluksella hän hoiteli päiviltä niin pallikepulin kuin takanaan vaanineen synkeän ratsastajan, jonka henkilöllisyys peittyi luodin lävistämänä maan tomuun. Cotton tunsi nyt olevansa mies, oikea miesten mies ja ajatteli seuraavaksi lähteä saluunaan tempaisemaan muutaman tai ehkei enemmänkin ohrapirtelön.
Matkalla hän päätti kysäistä mukaansa Osama bin Husseinia, jolla kuulemma just alkanu tipaton nenänvalkaisukuukausi. Osamahan lähti, eikä tarvinnut edes hirveästi uhkailla, kunhan vain hieman väänteli käsiä sijoiltaan. Tämä ei haitannut, sillä reipasotteinen "nenänvalkaisu", joka oli alkanut päälaelta ja jatkunut kainaloihin asti, oli tehnyt miehestä tunnottoman ja lähes tajuttoman. Siis: siinäpä mitä oivallisin ja rattoisin matkakumppani!
Kyltti oli jokseenkin vinossa, siinä luki "San Antonio, 50 mailia". Sen alla oli toinen viitta, jossa luki :"Lähin hautausmaa heti San Antonion jälkeen". Asetelman arvokkuutta ja vakavuutta korosti muutaman kalman jo aikoja sitten puhtaiksi kalutut luut, jotka nojailivat rennosti viittapuiden varsiin. Yhtä niistä kalusi muuan Pluto III, likaisenkeltainen useiden rotujen yhdistelmä, erittäin lyhytjalkainen ja pitkäkarvainen kulkukoira. Tuuhekuontaloisen Pluton takana touhusi jämeräleukainen Brutus Caesar, joka puhui ihmisten kielellä: "Menkää sinne minne nenä näyttää, että kävisi niin kuin kirjoituksissa on mainittu; menkää joutuin, muutoin teidät Kerberos noutaa."
Caesar alkoi ladata revolveriaan ja Pluto ennakoi - aivan oikein - että jotain kamalaa oli nyt tapahtumassa. Muutamalla heittolaukauksella Cotton selvitti välinsä piskihallusinaatioiden kanssa. Sitten Cotton saapui saluunaan. "Tänään meillä on erikoistilaisuus ja pukupakko", sanoi portieerin virkaa toimittava Neekeri-Sam nykäisten Kalle-Kustaan sivummalle ja tarjoten KKK-huppuasua pientä maksua vastaan "...mulla on näitä kotosalla joltinenkin kokoelma..." Pieni maksu tarkoitti seitsemää sileää tuhannen taalan seteliä.
Cotton kertoi Samille olevansa pirun vähän kiinnostunut tämän garderobin sisällöstä. Sen sijaan Cottonia kiinnosti "jossain määrin" Samin käyttämät keltaisiksi maalatut henkarit ja uudet, muodinmukaiset ulkoilukengät, joissa oli aito ja peilisileä PVC-muovipohja. Saluunan sisäänkäynnin viereinen ovi avautui ja vähäpukeinen nainen kiskaisi Cottonin sisälle: "Sinä paska! Lupasit tulla hakemaan minut jo viisi vuotta sitten!", nainen latasi samalla kun läimäytti oven kiinni ja sivalsi Kalle-Kuustaata kämmensyrjällä naamalle.
Kalle-Kustaa kumarsi syvään naiselle, esitti syvimmät pahoittelut asian johdosta ja väänsi Samin henkselit tuhannelle sykkyrälle. Peilisileillä muovipohjilla hän heilahti saluunan puolelle. Sieltä Kalle-Kustaa jatkoi näppärästi ja tottuneesti matkaa kohti diskon 70-lukulaiseen, ummehtuneeseen mutta aina yhtä inspiroivaan ilmapiiriin, jossa travoltat ja boneym:t soivat kilpaa.
1970-luvulle hän jostain syystä jumittui pidemmäksikin aikaa - ehkäpä häntä jostain syystä kiinnostivat tuolloin hyvinn irtonaiset naisten ja miesten lanteet. Kovin harva uskoi, että keski-iän jäykistäessä lantionseudun, OIKEA ELÄMÄ vasta alkaisi. Mutta niinpä se vain alkoi!
Kanaverkon takana rivi tanssijoita otti ojennusta. Tanssijat olivat pukeutuneet äkkiseltään hieman oudoilta näyttäviin, harrastelijamaisen kubistisiin asuihin. Musiikki alkaa, biisin nimi on "Ummet ja Lammet", pulloja tomaatteja kurpitsat lentää.
Tanssijat ovat aivan ekstaattisen innostuksen vallassa ja lihavin heistä pieraisee kesken spagaatin hyvin voimallisesti. Yleisössä olevat kkk-huppupäät säikähtävät pamausta ja rupeavat ampumaan neekereiksi epäiltyjä.
Ja niinpä neekeriksi epäillään aivan suotta ja todella turhaan muuattakin kalvasta albiinoa, joka kirkkaanvaaleine hiuksineen saa kipakan lyijysateen niskaansa. Cotton seuraa muutaman biisin ajan tuota meluavan lauman rähinöintiä, lähtee viimein siestatorkuille ja päättää eläkkeelle päästyään kasvattaa itselleen pitkän ja paksun hännän. Hänen tuleva häntänsä, jonka hän itselleen ajattelee kasvattaa, on kirkkaan oranssinvärinen ja erittäin tuuhea, kuin suureksi ja kurpitsamaiseksi paisunut oudohko hedelmä. * (jatkuu "sitkun joskus..." -tarinana)
Apulaisseriffi Kalle-Kustaa Cotton seurasi jokseenkin huvittuneena tuon epämääräisen kulkueen etenemistä kohti kadun toista päätä ja pankkia. Cotton näki kuinka joukkio meni sisälle pankkiin ja kuuli uitensin hermostunutta hirnuntaa ja sitten kumean tömähdyksen. Tömäyksen syy tallentui kirkkaana vain saluunan terassilla kenkiä kiillottavan Neekeri-Samin muistiin, sillä hän näki kuinka Cotton saluunaan hoiperrellessaan pamautti hevospuomia otsallaan. Laredossa alkoi jo ilmakin hitaasti viiletä. Pankki suljettiin ja ilta pimeni. Vain pieniä heinätuppoja ajelehti pitkin mitätöntä pääkatua.
Sairaalloisen nälkiintynyt piski haisteli pankin ulkopuolelle jätettyä juuttisäkkiä ja merkkasi sen sitten runsaalla virtsalla osaksi reviiriään. Cotton tunsi kuin tunsikin tuon oudon otuksen ja tervehti sitä isällisesti ampumalla lonkalta muutaman hyvänpäivänlaukauksen sen laihoihin jalkoihin. Tervehdykseen vastattiin ampumalla säkistä kaksi nopeaa laukausta, joista toinen tappoi koiran, toinen osui apulaisseriffiä otsaan. Kuin ihmeen kaupalla ei tuo luoti kuitenkaan tappanut Cottonia; jättipähän vain melko pienen mutta sitäkin kiusallisemman vamman.
Tällaisten tapaturmien varalle Cotton kuljetti mukanaan lasisilmää, jonka hän näppärästi napauttikin otsareikään, huomatakseen sillä diopterisäädän terävöidyttyä juuttisäkkiampujan ryömivän pankin terassirakenteiden alle. Sitten ampuja syöksyi säkissään yllättävän kevyesti kohti Cottonia, koko ajan kiivaasti tulittaen ja huutaen outoja, tuntemattomia kirosanoja. Ampuminen kuitenkin tyrehtyi melko nopeasti sillä pankin seinä repesi rysähtäen auki koko leveydeltään. Cotton syöksyi lautakasaa kohti preerioiden omalla sissistyylillä, näppärän neandermauhamaisesti mutkitellen ja samalla koko ajan kiivaasti ampuen kohti seinäkasaa.
Hengähdettyään lautakasan suojissa kaksi sekuntia aseitaan samalla ladaten, huomasi Kalle-Kustaa Cotton katseensa kohtettuaan katsovansa seitsemän bandiitin neljääntoista kuudestilaukeavaan, kahdeksaan winchesterin piippuun, viiteen tomahawksohjukseen ja kolmeen neuvostoliittolaiseen soppatykkiin. Nåistå aseista venälåiset soppatykit olivat ehdottomasti pelottavimmat. Vaan näppärällä silmänkääntötempulla Cotton niistäkin selvisi. Hån käänsi molempien silmiensä silmämunat niin, että ne tuijottivat takaisin aivoihin, niiden hallintapaneeliin jolloin diiopteritähtäinsilmä näki kaiken ikäänkuin pitkän putken lävitse.
Näky oli niin kuvottava, että kaikki laskivat aseensa ja keksivät muina miehinä muuta tekemistä. Siinä sitä sitten rattoisasti vuoleskeltiin kirvesvarsia, kudottiin sukkia ja pelattiin korttia. Seinälautojen säpäleistä tehtiin nuotio - aamuyöllä syötiin grillattua koiraa. Siinä laulettiin reki-, joulu-, pilkka-, työväen- ja juomalauluja ja kaikilla oki tavattoman mukavaa.
Päivän valjettua juostiin tuulen kuljettamien heinätupaksien perässä kauas pois. Letkaa veti Cotton, jonka käännetyissä silmämunissa oli jotenkin samean tyhjä mutta samalla hyvin, hyvin terävä katse. Diopteritähtäinsilmän katse oli suorastaan leikkaavan terävä, sillä se oli viritetty käyttövalmiuteen maailman parhaissa laserlaboratoriossa ja tykeimmillä hiukkaskiihdyttimillä. Cottonin silmä oli valmistettu maInekkaimmassa lasilaboratorIassa Novosibirskissa, sen erikoislasisilmäosastolla.
Oivallisella silmällään Kalle-Kustaa Cotton näki selvästi, että kukkulan takaa ryhmää lähestyvällä synkeällä ratsastajalla oli pahat aikeet mielessä. Synkeä ratsastaja näkyi ensin pienenä pisteenä, sitten arpakuution kokoisena ja sen jälkeen ikäänkuin häivähtelevänä pesusienen muotoisena hahmona. Sitten näytti kuin se olisi vaihteeksi etääntynyt arpakuution kokoikseksi ja oli uudelleen lähestyessään hämmästyttävästi sonninpallien muotoinen. Tuo viimeinen näky oli kuitenkin näköharhaa; kyseeessä eivät nimittäin olleet sonnin pallit, vaan erään hyvinn tunnetun miehen. Tuo hyvin tunnettu mies oli hyvin ansioitunut keskustapuoluelainen keskisuuren maalaiskaupunkipitäjän kunnallispoliitikko.
Cotton tunnusteli kupeitaan, olivatko pistoolit ampumavalmiina. Nopealla kädensivalluksella hän hoiteli päiviltä niin pallikepulin kuin takanaan vaanineen synkeän ratsastajan, jonka henkilöllisyys peittyi luodin lävistämänä maan tomuun. Cotton tunsi nyt olevansa mies, oikea miesten mies ja ajatteli seuraavaksi lähteä saluunaan tempaisemaan muutaman tai ehkei enemmänkin ohrapirtelön.
Matkalla hän päätti kysäistä mukaansa Osama bin Husseinia, jolla kuulemma just alkanu tipaton nenänvalkaisukuukausi. Osamahan lähti, eikä tarvinnut edes hirveästi uhkailla, kunhan vain hieman väänteli käsiä sijoiltaan. Tämä ei haitannut, sillä reipasotteinen "nenänvalkaisu", joka oli alkanut päälaelta ja jatkunut kainaloihin asti, oli tehnyt miehestä tunnottoman ja lähes tajuttoman. Siis: siinäpä mitä oivallisin ja rattoisin matkakumppani!
Kyltti oli jokseenkin vinossa, siinä luki "San Antonio, 50 mailia". Sen alla oli toinen viitta, jossa luki :"Lähin hautausmaa heti San Antonion jälkeen". Asetelman arvokkuutta ja vakavuutta korosti muutaman kalman jo aikoja sitten puhtaiksi kalutut luut, jotka nojailivat rennosti viittapuiden varsiin. Yhtä niistä kalusi muuan Pluto III, likaisenkeltainen useiden rotujen yhdistelmä, erittäin lyhytjalkainen ja pitkäkarvainen kulkukoira. Tuuhekuontaloisen Pluton takana touhusi jämeräleukainen Brutus Caesar, joka puhui ihmisten kielellä: "Menkää sinne minne nenä näyttää, että kävisi niin kuin kirjoituksissa on mainittu; menkää joutuin, muutoin teidät Kerberos noutaa."
Caesar alkoi ladata revolveriaan ja Pluto ennakoi - aivan oikein - että jotain kamalaa oli nyt tapahtumassa. Muutamalla heittolaukauksella Cotton selvitti välinsä piskihallusinaatioiden kanssa. Sitten Cotton saapui saluunaan. "Tänään meillä on erikoistilaisuus ja pukupakko", sanoi portieerin virkaa toimittava Neekeri-Sam nykäisten Kalle-Kustaan sivummalle ja tarjoten KKK-huppuasua pientä maksua vastaan "...mulla on näitä kotosalla joltinenkin kokoelma..." Pieni maksu tarkoitti seitsemää sileää tuhannen taalan seteliä.
Cotton kertoi Samille olevansa pirun vähän kiinnostunut tämän garderobin sisällöstä. Sen sijaan Cottonia kiinnosti "jossain määrin" Samin käyttämät keltaisiksi maalatut henkarit ja uudet, muodinmukaiset ulkoilukengät, joissa oli aito ja peilisileä PVC-muovipohja. Saluunan sisäänkäynnin viereinen ovi avautui ja vähäpukeinen nainen kiskaisi Cottonin sisälle: "Sinä paska! Lupasit tulla hakemaan minut jo viisi vuotta sitten!", nainen latasi samalla kun läimäytti oven kiinni ja sivalsi Kalle-Kuustaata kämmensyrjällä naamalle.
Kalle-Kustaa kumarsi syvään naiselle, esitti syvimmät pahoittelut asian johdosta ja väänsi Samin henkselit tuhannelle sykkyrälle. Peilisileillä muovipohjilla hän heilahti saluunan puolelle. Sieltä Kalle-Kustaa jatkoi näppärästi ja tottuneesti matkaa kohti diskon 70-lukulaiseen, ummehtuneeseen mutta aina yhtä inspiroivaan ilmapiiriin, jossa travoltat ja boneym:t soivat kilpaa.
1970-luvulle hän jostain syystä jumittui pidemmäksikin aikaa - ehkäpä häntä jostain syystä kiinnostivat tuolloin hyvinn irtonaiset naisten ja miesten lanteet. Kovin harva uskoi, että keski-iän jäykistäessä lantionseudun, OIKEA ELÄMÄ vasta alkaisi. Mutta niinpä se vain alkoi!
Kanaverkon takana rivi tanssijoita otti ojennusta. Tanssijat olivat pukeutuneet äkkiseltään hieman oudoilta näyttäviin, harrastelijamaisen kubistisiin asuihin. Musiikki alkaa, biisin nimi on "Ummet ja Lammet", pulloja tomaatteja kurpitsat lentää.
Tanssijat ovat aivan ekstaattisen innostuksen vallassa ja lihavin heistä pieraisee kesken spagaatin hyvin voimallisesti. Yleisössä olevat kkk-huppupäät säikähtävät pamausta ja rupeavat ampumaan neekereiksi epäiltyjä.
Ja niinpä neekeriksi epäillään aivan suotta ja todella turhaan muuattakin kalvasta albiinoa, joka kirkkaanvaaleine hiuksineen saa kipakan lyijysateen niskaansa. Cotton seuraa muutaman biisin ajan tuota meluavan lauman rähinöintiä, lähtee viimein siestatorkuille ja päättää eläkkeelle päästyään kasvattaa itselleen pitkän ja paksun hännän. Hänen tuleva häntänsä, jonka hän itselleen ajattelee kasvattaa, on kirkkaan oranssinvärinen ja erittäin tuuhea, kuin suureksi ja kurpitsamaiseksi paisunut oudohko hedelmä. * (jatkuu "sitkun joskus..." -tarinana)
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home