Kaalikääryleiden kanssa on hyvä olla puolukkahilloa!

Hölkkäsin iltapimeässä hautausmaan ohi. On tullut hiljattain muistutusta siitä, että ei täällä ikuisia olla. Tein päätöksen: Kun meikäläinen kuoppaan heitetään ja kevyet mullat päälle, takuuvarmaa on, että ei sinne mitään jupileeraajaa kaiken mahdollisen marmattajaa peitellä. Kaikkeen voi asennoitua myönteisesti, kiivailematta. Kuten esimerkiksi siihen, kun väjäämättömällä elämän takarajalla, kuolemalla lytistetään. Ajattelen ja sanon: "Mielenkiintoista. Todella intresanttia. Kohdistaako sanoja nyt minua kohtaan salaista toiveajatteluaan, että maallinen vaellukseni joutaisi mitä pikimmiten päättyä. Siis tosi cool. Ai hitsit sentään, kylläpä onkin hupaisaa. Nooo.... kattellaan nyt miten tässä kaikessa käy. Ihmemies Intiasta askelsi satavuotiaiden ennätyksen maratonilla. Siinä tavoitetta! Tokkopa täältä sen aikasempaan mitään kiirettä matojen valtakuntaan..."

Entäpä kun moni täällä kammoksuu Venäjän suurvaltapolitiikkaa, supervarustelun uutta alkua. Mitä turhia moisesta pelkoa kehittämään. Hyvä vain, että ollaan ison karhun kainalossa. Katellaan nyt ihan kaikessa rauhassa miten tässä kaikessa käy.

Sitten vielä päivänpolitiikkaa. Monen kepupellen mielessä änäkäistää pelonsekainen kammo siitä, että protestiliikkeen isojytky tulee valituksi maallemme presidentiksi. Ehei ollenkaan syytä huoleen! Sooini jos kuka on just paras siihen hommaan! Suhteet talouselämään kunnossa ja saadaan ne höllän sosiaaliturvan maahanmuuttajina tänne imaisemat kermankuorijat/rusinoidennapostelijat/vapaamatkustajat viimeinkin järjestykseen. Ydinvoimaa, jez, kattellaan vaan kaikessa rauhassa miten tässä kaikessa käy.

Ja luetaan maailmanloppua odotellessa lööppejä.