Syksyn erikoiset, lyhykäisiä tarinoita.

SALAA TIETEELLISESTI

”Vesisuoni voidaan paikantaa homeopaattisia mittauksia hyväksikäyttäen”, kirjoittaa Ilkka rajatieteelliseen julkaisuun ja jatkaa: ”...on vain tarkkaan huomioitava Jupiterin kuiden ja Venuksen renkaiden positio sekä Siriuksen...”

Ilkka oli kaikessa paras. Ilkka tiesi kaiken. Ilkka ymmärsi puolesta sanasta, mistä oli kyse. Ilkasta varttui esimerkillinen skeptikko. Kaikki roskasakki vyöhykenaprauttajista varvuntaivuttajiin sai Ilkan suusta tai kynästä nasevan tuomion.

Mutta Ilkallakin oli heikot hetkensä. Ajoittain hän tunsi vastustamatonta tarvetta heittäytyä okkultismin vietäväksi. Normaalioloissa hän ei korvaansa lotkauttaisi väitteille vesisuonten olemassaolosta, mutta nyt valmistuu essee ”Vesisuonet”: ”...Aina ei maata kaivettaessa pysty havaitsemaan vesisuonen sijaintia... vesi vain liruu jostain kaivannon halkeamasta. Mutta jos maaperään tehdään avanne juuri oikealla planetaarisella hetkellä, vesisuoni voidaan paikantaa hyvinkin täsmällisesti. Jo muinaisilla assyyreilla oli tästä varma tieto...”


EI KEKSI

Maailmassa on ollut suuria neroja, kuten esimerkiksi da Vinci, Newton ja Einstein. Heidän uudet oivalluksensa ja ideansa ovat vaikuttaneet koko ihmiskuntaan. Toiset ovat sellaisia, ihmeellisiä ja luovia. Sitten on paljon sellaisia ihmisiä jotka ovat keksineet pienempiä ihmeitä ja asioita. Ja melkeinpä kaikki ovat saaneet ajatustyöllään jotain aikaiseksi, vaikka sitten vähäistäkin.

Mutta minä en. Minä en nimittäin keksi. Minä en keksi mitään. En pienintäkään asiaa, en mitättömintäkään juttua. Vaikka kuinka keksityttäisi, niin minä en kerta kaikkiaan keksi. En vain keksi. En.



ONGELMATAPAUS

Kim il Kim on komennettu nurkkaan häpeämään. Nälissään se siellä potkii varvasta seinään... taitaa olla jo otsakin verillä. Joka ymmärtää mitään sen itkunsekaisesta raivosta, kuulee ikävää tekstiä: ”En ole koskaan tehnyt pahaa edes kärpäselle. Mutta heti kun saan ydinpommin lentämään aasinpaskajenkkien mantereelle, pakotan amerikkalaiset nöyrinä neuvottelupöytään. Jos eivät suostu ehtoihini, kärpästen suojelullakaan ei niin väliä.”


SALAINEN ASE

Jussi ja Raimo olivat riidoissa keskenään. Kolmasluokkalaiset tappelivat peruskoulun pihalla tosissaan. Raimo jäi alakynteen, mutta löysi takkinsa taskusta linkkuveitsen. Silloin Jussi päätti antaa periksi. Pois juostessaan hän huusi: "On minullakin salainen ase!".

Jussi oli nimittäin nero matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa. Kotinsa kellarissa hän oli rakennellut merkillistä masiinaansa, ja nyt se oli valmis.

Seuraavana päivänä maailma kuuli uudesta maanpäällisestä ydinkokeesta, joka oli toteutettu Suomessa, Pieksämäen maalaiskunnassa. Välittömästi menehtyneitä oli noin 12 000 henkeä.

ELÄINAKTIIVI

”Sheikspiö on mangusteista rohkein. Se on kaikkein lähimpänä kun käärme saa tarpeekseen reviiriään takaisin valtaavien magustien häirinnästä. Sheikspiö ei ennätä väistää. Käärme puree kahdesti... Myöhään illalla Sheikspiö raahautuu heikkovoimaisena kotiluolaansa. Se tuskin elää huomiseen...”

Ninni on seurannut lumoutuneena television luonto-ohjelmaa, mangusteja arkiaskareissaan eteläisen Afrikan savanneilla. Nyt tuli mitta täyteen. Hän soittaa televisioon:

”Miksi mangustien kuvaaja ja äänittäjä eivät tehneet mitään! Kerrassaan typerää porukkaa! Annetaan käärmeen purra söpöä mangustia eikä järjestetä hoitoa! Aivan satavarmana oli kyypakkauksia mukana.”

Palautteen vastaanottaja ihmettelee tiedustellen syytä soittajan raivolle. Sen kuultuaan toivottaa purnaajalle rentouttavaa afrikanmatkaa, villieläimiä myrkkykäärmeiltä pelastamaan.

”Haise sinä mengele nyt vaikka... minä kuule liityn Animaliaan ja sulle vielä myrkyt näytän!”

Ninni lyö luurin kiinni. Olo on ihmeen helpottunut.