Maukkaasti marraskuulla! kaksi sanaa saa piisata...

Televisioitse varoitetaan ihan kaikenlaisista ilmastoa ja maaperää uhkaavista, täydelliseen kaaokseen (ja oikeastikin teloitustuomion täytäntöönpanon edellyttämiseen riittävän enemmistön puuttumisen vuoksi tarvittavaan kalustomäärärahojen lisäbudjetoimiseen) johtavista höpönhöpönjutuista. Tämä ei sulje pois sitä etteikö olisi vakavasti havahduttava toteamaan kuinka jokainen menetetty mahdollisuus annakin paradoksaalisesti ihmiskunnan suurelle ja äänekkäälle pyrkyrilaumalle oikeutuksen teatraaliseen vaikenemiseen.

"Bourrée vivace", "Serenata Concertante" sekä "Sarabande", nuo kolme kiertävät päässä ellipsinmuotoisia ratoja elämän perimmäistä tarkoituksettomuutta kuvaavassa ikipimeässä. Saman tietoisen tyhjyyden voi tuntea missä tahansa optioita kohtuullistetaankaan. Syvällisen mietiskelyn hinnaksi on vapailla markkinoilla viisisataaviisikymmentä kertaa arvioitu isänmaan puolesta olevan kaksitoista tahtia bluesia A-duurissa.

Ajatusten täytyy tästä vielä hämärtyä tai muuten käy niin kuin kävi sille tuntemattomalle ilmakiväärinlataajalle Kälviällä. Häneltähän jouduttiin poistamaan vasen puolisko etummaisesta viilipurkista. Jääkaapissa aivot viilenevät ja kusiraja laskee siedettävälle lobotomiatasolle. Simissä vilisevät kauhukuvat eivät ota jatkuakseen ennen iltauutisten loppukevennystä.

Hersyvän huumorin kasvihuoneteoreettinen maksimointi saattaa ahdistaa, mikä onkin hyvää vastapainoa enimmäkseen fiktiivisille käytännön toimille, jotka rutiiniluontoisiksi, esimerkiksi emaliastioiden täyttöaineiksi muututtuaan, helposti unohdetaan.*