Maahanmuuttajien maailmasta (reipasta ja pontevaa rasismia)
Ali-Ben Kamel oli syyrialainen. Hänen ihonsa oli likaisenruskea, tukka tankea ja kämmenet kasvoivat mustia karvoja. Hänen yrityksensä "Oriental Kebab" oli juuri avannut ovensa. Ali-Ben Kamel oli päättänyt aloittaa räväkästi aggressiivisella markkinoinnilla. Ei siis ihme, että ruokalistalta löytyi annokset nimeltä "Punaviinissä ja oliiviöljyssä marinoitua ristiriiputettua juutalaista", "Kardinaalin hattu ja kivekset kondomisalaatilla" sekä "Ortodoksialuostarin himolihaa smetanakastikkeessa".
Sisään astui kaksi salskeaa ja riskiä, noin 20-vuotiasta sosiaalihuollon kanta-asiakasta. Pitkän kadulla nujakoidun yön jälkeen nämä reippaat somalit Musbah ja Jussuf poikkesivat tutkimaan Ali-Benin ruokalistaa. Heitä odotti vielä pitkä lepopäivä Suomen valtion kustantamassa viiden tähden hotellissa. Osoituksena itseironiasta Ali-Ben oli liittänyt ruokalistaan "Muhammedin näköispaistos & beduiinin karavaaniräkä"-annoksen. Vireät veijarit, Musbah ja Jussuf, arvelivat sellaiset syötyään nujuavansa vielä toisen, ehkä kolmannenkin yön.
Nautittuaan hyvällä ruokahalulla Ali-Benin tunkkaiset ja limaiset kissanliha-annokset likaisilta lautasilta somaliveijarit jäivät hetkeksi pärisyttämään kumihuuliaan ravintoloitsijan kanssa. Syyrialainen näytti tyttöystävänsä Jenna-Sofian kuvaa jota neekerit ihastelivat suuria silmämuniaan pyöritellen. Tämä 17-vuotias isän ylpeys lauttasaarelaisesta insinööriperheestä oli juuri pyöräyttänyt Ali-Benille somat maitokahvinruskeat kolmospojat!
Oriental Kebabin eteen pysähtyi poliisiauto. Siitä nousi kadulle kaksi järkäleenkokoista sinivuokkoa. Musbah ja Jussuf päättivät poistua takakautta. Al-Ben antoi somalipojille jälkiruuat mukaan. Marokkolaisella terästetty "Luterilaisen paras tavara" antaisi puhtia pyrinnöissä suomalaistyttöjen hameisiin. Mämmituokkoseen oli ympätty rajusti imelletty kahvikupin kokoinen pasha-silmäke. Kannabismausteista Ali-Ben mainitsi kiireisille pakenijoille, sensijaan amfetamiinijohdannaisten osuudesta hän oli täysin tietämätön. Reseptin takana ja ainesten välittäjänä oli itsemurhapommittajien koulutuksesta Pohjoismaissa vastaava "Mustan Imaamin Kosto"-niminen salainen ryhmittymä eikä sieltä turhia huudeltu...
Takaovella Musbah ja Jussuf lotkaisivat annokset pahvilautasilta kertaheitolla isoihin kitoihinsa. Lautaset heitettiin jätesäiliöön josta Ali-Ben kävisi myöhemmin keräämässä päivän muihin spesiaaliruokiinsa eksoottisen makuiset lisukkeet. Jussuf alkoi soitella varastetuilla kännyköillään sukulaispuheluita Somaliaan, Ugandaan, Kongoon, Ruotsiin ja Nigeriaan. Musbah plarasi luottokorttinivaskaansa: tuossa näkyi olevan vielä yksi käyttämätön eläkeläismummon pankkikortti jossa oli tunnusnumerokin kätevästi mukana.
Jussufin jutellessa serkkunsa kanssa kiivaasti tilanteista Somaliassa, Darfurissa ja Tshadissa, Musbah katosi muutamalla apinamaisen notkealla parkourausliikkeellä läheisen kolmikerroksisen ostoskeskuksen rakenteisiin. Ennen kuin Jussuf ennätti serkulleen vakuuttaa, etteivät Afrikan paikalliskahinat pohjolan paratiisiin kotiutunutta heimoveljeä jaksaneet kiinnostaa, Musbah penetroitui viiteentoista pahaa-aavistamattomaan naiseen, kolmeen mallinukkeen sekä nahkatuotteita myyvän liikkeen hansikasaltaaseen. Viimeksimainittuun kokovartalolla.
Musbahin palattua pölytysreissultaan (taas oli pantu alulle suuri liuta ruskeaihoisia ja käkkärätukkaisia pikkusomaleja), Jussuf aloitti varsinaisen liiketoimintansa. Kännyköiden lopulla puheajalla pantiin tilaukseen 47 väärennettyä Suomen passia, hoidettiin kolmen sukulaisklaanin ihmissalakuljetus maahan, välitettiin 300 kg kannabistuotteita ja 100 kg amfetamiinijohdannaisia sekä kätkettiin varastettuja tavaroita takuuvarmoihin paikkoihin.
Musbah ja Jussuf päättivät syödä vielä toiset tehoannokset Ali-Ben Kamelin Oriental Kebabissa. Sen siivittämänä ehdittäisiin vielä heittää keikka erääseen laitakaupungin jättikokoiseen ostosparatiisin, missä muutama bussilastillinen maakuntien mummoja, pappoja ja muita köyhiä oli kännyköineen & eläkesäästöineen muka tekemässä tosiedullisia hankintoja / elämää suurempia säästöjä. Senkun vain sukkelasti napsii pörssit ja kapulat parempaan talteen. Reitti oli selvä - poliisit olivat jo aikaa sitten poistuneet Ali-Benin ravintolasta.
Kadun varressa näkyi tuttu musta mersu jossa oli tummennetut lasit. Sinnehän oli jo ehtinyt istahtaa kirgisialainen Sergei joka tuli katsastamasta erästä tuottoisaa ilotyttöpaikkaansa. Sergei otti somalimiehet mielellään yytiin ja tunki ajaessaan setelitukkoja auton hansikaslokeroon ja ovitaskuihin. Siellä niitä oli, viisikymppisten, puutteessa elävien ukkomiesten konsulttifirmoissa ja virastoissa tienaamia ansioita, matkalla kohti uusia bisneksiä. Autossa kävi kova pulina ja pälpätys. Sergeillä oli nimittäin idea...
"A vot, nyt on kehitteillä vähän isomman luokan rabotna... Olen ajatellut vakiintua. Eikä sellaiseen olotilaan kuulu pikkusetelibisnesten pyörittely poliisien kolkuttaessa ovilla. Venäjän puu-, öljy- ja maakaasutuotanto on siirtymässä uuteen vaiheeseen. Kyseessä on järeämmän luokan klusteri. Olen vaivihkaa sivusta seurannut ja huomannut että teillä on sellaisia avuja, jotka pohjoiseurooppalaisilta katosivat viimeisten viikinkien myötä. Minulla on teille tehtävä", Sergei rupatteli levollisesti, tumppasi hiipuneen pikkusikarin ja vapautti mersun sisätilaan veltohkon pierun.
"Harasoo, puutullit ovat vielä pientä seuraavan rinnalla: me maahanmuuttajat soluttaudumme koko rintaman leveydeltä suomalaiseen yhteiskuntaan. Pikkurikokset kuten paritus, huumekauppa, varastelu ja trokaus eivät vielä riitä. Vaikka olettekin jo uutterasti siementäneet vaaleata naiskantaa rotuperimän muuttamiseksi, niin vielä tarvitaan laajempi muukalaisinvaasio..." posmotteli Sergei. Sitten hän röyhtäisi raukeasti ja nappasi taskumatistaan ohuen Stolitsnaja-siivun. "Onko kysyttävää...?"
"Mitä meidän sitten pitää tehdä?" kysyi Jussuf. "Eikö tämä elämä ja tämä maailma riitä, mikä mahtaa olla tarpeeksi?" uteli Musbah jamesbondmaiseen tapaan filosofeeraten. Sergei otti hanskalokerosta seteleiden alta uuden pullon, korkkasi, otti hörpyn, tarjosi somalinuorillekin: "Homman juju on se, että teidän tehtävänne on ryöstää Suomen IDEA. Siihen pääsee käsiksi vain koulutuksen kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että heti huomenna ilmoittaudutte peruskouluun. Teillähän se on jäänyt kerken. Nyt on kysymys vähän suuremman luokan asioista; Tämä tehtävä kestää vuosikausia. Valmistelu on alkanut jo silloin kun erectus keikkui apinoiden seurassa leipäpuun oksilla. On mahdollista, että teidän aikananne ei edetä pitkälle, mutta lohdutuksena mainittakoon, ettei SUOMEN IDEAN omaksuminen ja ryöstäminen ole teiltä ehdottomasti poissuljettu asia. Siis toimeen, veljet veijarimielet!"
Koitti seuraava päivä. Hotellissa Musbah ja Jussuf selailivat ajankulukseen puhelinluettelon keltaisia sivuja. Ja kas, A-kirjaimen kohdalta löytyi puolen sivun ilmoitus: "Al-Qaida Suomi-Finland. Opintopiirejä ja käytännön koulutusta terrorismiin. Suomalaisen peruskoulun oppimäärä: iltapäiväkurssi, kokonaispituus 4 tuntia. Jatko-opinnot joukko-opista 15 min.". Epäilysten häivyttämiseksi osoitteeksi oli merkitty Ratakatu, heti Supon toimiston vieressä. Sinne ja heti!
Ennennäkemätöntä aktiivisuutta ja partaveitsen terävää huomiokykyä osoittaen somalinuoret läpäisivät peruskoulun alkuhaastattelun yhteydessä. Ylioppilastutkinto kirjattiin suoritetuksi ennen alkuillan väliaikaa, jonka Musbah ja Jussuf käyttivät evästelemällä Oriental Kebabissa. Loppuiltaan mennessä molemmilla oli maisterinpaperit taskussa. Viikon kuluttua heidät promotoitiin Suomen historian nopeimmin valmistuneiksi tohtoreiksi. Musbah väitteli aiheesta "Kullervon kirouksesta sotamies Lahtiseen - Perkele ja suomalainen sisu". Jussuf uppoutui tuoreempaan sankariteemaan. Hänen tutkimuksensa kohteena olivat Matti Nykäsen ja Seppo Rädyn lausunnot: "Kuulkaa korpikansan kuiskintaa." Molemmille tarjottiin heti SDP:n puheenjohtajuutta. Neekeriys oli nyt in. Amerikan Yhdysvalloissakin Clintonin vakipano oli häviöllä Obamalle.
Loppu olikin helppoa: Musbah alkoi painijaksi ja voitti Euroopan mestaruuden höyhensarjassa helposti. Alkukantaisen näköinen ja pahanhajuinen suomalainen villimies pelotti sivistysmaiden painijat jo molskille astuessaan. Jussuf esiintyi yhden kerran haitarinsoittajana suositussa koko perheen tv-sarjassa. Näillä ansioilla he pääsivät SDP:n kansanedustajaehdokkaiksi ja heidät valittiin ääniharavina eduskuntaan. Koska kummallakin oli sopivasti vielä tohtorin paperit, tie ministeriyteen oli vain nopea muodollisuus. Sitten päästiinkin jo itse asiaan: suomalaisen lainsäädännön virtaviivaistamiseen suurta tavoitetta varten...
Miten "Suomen Idean" ryöstäminen sitten tapahtui... tai siis tapahtuu, selvinnee tuonnempana. näin Hihnastotarkkailijan näkövinkkelistä katsottuna asia tuntuisi olevan tälläerää vahvasti "vaiheessa", niinsanotusti telakalla. Palaamme taajuudelle tilanteen selkiydyttyä. Jos koko asia enää silloin sattuu kiinnostamaan...*
Sisään astui kaksi salskeaa ja riskiä, noin 20-vuotiasta sosiaalihuollon kanta-asiakasta. Pitkän kadulla nujakoidun yön jälkeen nämä reippaat somalit Musbah ja Jussuf poikkesivat tutkimaan Ali-Benin ruokalistaa. Heitä odotti vielä pitkä lepopäivä Suomen valtion kustantamassa viiden tähden hotellissa. Osoituksena itseironiasta Ali-Ben oli liittänyt ruokalistaan "Muhammedin näköispaistos & beduiinin karavaaniräkä"-annoksen. Vireät veijarit, Musbah ja Jussuf, arvelivat sellaiset syötyään nujuavansa vielä toisen, ehkä kolmannenkin yön.
Nautittuaan hyvällä ruokahalulla Ali-Benin tunkkaiset ja limaiset kissanliha-annokset likaisilta lautasilta somaliveijarit jäivät hetkeksi pärisyttämään kumihuuliaan ravintoloitsijan kanssa. Syyrialainen näytti tyttöystävänsä Jenna-Sofian kuvaa jota neekerit ihastelivat suuria silmämuniaan pyöritellen. Tämä 17-vuotias isän ylpeys lauttasaarelaisesta insinööriperheestä oli juuri pyöräyttänyt Ali-Benille somat maitokahvinruskeat kolmospojat!
Oriental Kebabin eteen pysähtyi poliisiauto. Siitä nousi kadulle kaksi järkäleenkokoista sinivuokkoa. Musbah ja Jussuf päättivät poistua takakautta. Al-Ben antoi somalipojille jälkiruuat mukaan. Marokkolaisella terästetty "Luterilaisen paras tavara" antaisi puhtia pyrinnöissä suomalaistyttöjen hameisiin. Mämmituokkoseen oli ympätty rajusti imelletty kahvikupin kokoinen pasha-silmäke. Kannabismausteista Ali-Ben mainitsi kiireisille pakenijoille, sensijaan amfetamiinijohdannaisten osuudesta hän oli täysin tietämätön. Reseptin takana ja ainesten välittäjänä oli itsemurhapommittajien koulutuksesta Pohjoismaissa vastaava "Mustan Imaamin Kosto"-niminen salainen ryhmittymä eikä sieltä turhia huudeltu...
Takaovella Musbah ja Jussuf lotkaisivat annokset pahvilautasilta kertaheitolla isoihin kitoihinsa. Lautaset heitettiin jätesäiliöön josta Ali-Ben kävisi myöhemmin keräämässä päivän muihin spesiaaliruokiinsa eksoottisen makuiset lisukkeet. Jussuf alkoi soitella varastetuilla kännyköillään sukulaispuheluita Somaliaan, Ugandaan, Kongoon, Ruotsiin ja Nigeriaan. Musbah plarasi luottokorttinivaskaansa: tuossa näkyi olevan vielä yksi käyttämätön eläkeläismummon pankkikortti jossa oli tunnusnumerokin kätevästi mukana.
Jussufin jutellessa serkkunsa kanssa kiivaasti tilanteista Somaliassa, Darfurissa ja Tshadissa, Musbah katosi muutamalla apinamaisen notkealla parkourausliikkeellä läheisen kolmikerroksisen ostoskeskuksen rakenteisiin. Ennen kuin Jussuf ennätti serkulleen vakuuttaa, etteivät Afrikan paikalliskahinat pohjolan paratiisiin kotiutunutta heimoveljeä jaksaneet kiinnostaa, Musbah penetroitui viiteentoista pahaa-aavistamattomaan naiseen, kolmeen mallinukkeen sekä nahkatuotteita myyvän liikkeen hansikasaltaaseen. Viimeksimainittuun kokovartalolla.
Musbahin palattua pölytysreissultaan (taas oli pantu alulle suuri liuta ruskeaihoisia ja käkkärätukkaisia pikkusomaleja), Jussuf aloitti varsinaisen liiketoimintansa. Kännyköiden lopulla puheajalla pantiin tilaukseen 47 väärennettyä Suomen passia, hoidettiin kolmen sukulaisklaanin ihmissalakuljetus maahan, välitettiin 300 kg kannabistuotteita ja 100 kg amfetamiinijohdannaisia sekä kätkettiin varastettuja tavaroita takuuvarmoihin paikkoihin.
Musbah ja Jussuf päättivät syödä vielä toiset tehoannokset Ali-Ben Kamelin Oriental Kebabissa. Sen siivittämänä ehdittäisiin vielä heittää keikka erääseen laitakaupungin jättikokoiseen ostosparatiisin, missä muutama bussilastillinen maakuntien mummoja, pappoja ja muita köyhiä oli kännyköineen & eläkesäästöineen muka tekemässä tosiedullisia hankintoja / elämää suurempia säästöjä. Senkun vain sukkelasti napsii pörssit ja kapulat parempaan talteen. Reitti oli selvä - poliisit olivat jo aikaa sitten poistuneet Ali-Benin ravintolasta.
Kadun varressa näkyi tuttu musta mersu jossa oli tummennetut lasit. Sinnehän oli jo ehtinyt istahtaa kirgisialainen Sergei joka tuli katsastamasta erästä tuottoisaa ilotyttöpaikkaansa. Sergei otti somalimiehet mielellään yytiin ja tunki ajaessaan setelitukkoja auton hansikaslokeroon ja ovitaskuihin. Siellä niitä oli, viisikymppisten, puutteessa elävien ukkomiesten konsulttifirmoissa ja virastoissa tienaamia ansioita, matkalla kohti uusia bisneksiä. Autossa kävi kova pulina ja pälpätys. Sergeillä oli nimittäin idea...
"A vot, nyt on kehitteillä vähän isomman luokan rabotna... Olen ajatellut vakiintua. Eikä sellaiseen olotilaan kuulu pikkusetelibisnesten pyörittely poliisien kolkuttaessa ovilla. Venäjän puu-, öljy- ja maakaasutuotanto on siirtymässä uuteen vaiheeseen. Kyseessä on järeämmän luokan klusteri. Olen vaivihkaa sivusta seurannut ja huomannut että teillä on sellaisia avuja, jotka pohjoiseurooppalaisilta katosivat viimeisten viikinkien myötä. Minulla on teille tehtävä", Sergei rupatteli levollisesti, tumppasi hiipuneen pikkusikarin ja vapautti mersun sisätilaan veltohkon pierun.
"Harasoo, puutullit ovat vielä pientä seuraavan rinnalla: me maahanmuuttajat soluttaudumme koko rintaman leveydeltä suomalaiseen yhteiskuntaan. Pikkurikokset kuten paritus, huumekauppa, varastelu ja trokaus eivät vielä riitä. Vaikka olettekin jo uutterasti siementäneet vaaleata naiskantaa rotuperimän muuttamiseksi, niin vielä tarvitaan laajempi muukalaisinvaasio..." posmotteli Sergei. Sitten hän röyhtäisi raukeasti ja nappasi taskumatistaan ohuen Stolitsnaja-siivun. "Onko kysyttävää...?"
"Mitä meidän sitten pitää tehdä?" kysyi Jussuf. "Eikö tämä elämä ja tämä maailma riitä, mikä mahtaa olla tarpeeksi?" uteli Musbah jamesbondmaiseen tapaan filosofeeraten. Sergei otti hanskalokerosta seteleiden alta uuden pullon, korkkasi, otti hörpyn, tarjosi somalinuorillekin: "Homman juju on se, että teidän tehtävänne on ryöstää Suomen IDEA. Siihen pääsee käsiksi vain koulutuksen kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että heti huomenna ilmoittaudutte peruskouluun. Teillähän se on jäänyt kerken. Nyt on kysymys vähän suuremman luokan asioista; Tämä tehtävä kestää vuosikausia. Valmistelu on alkanut jo silloin kun erectus keikkui apinoiden seurassa leipäpuun oksilla. On mahdollista, että teidän aikananne ei edetä pitkälle, mutta lohdutuksena mainittakoon, ettei SUOMEN IDEAN omaksuminen ja ryöstäminen ole teiltä ehdottomasti poissuljettu asia. Siis toimeen, veljet veijarimielet!"
Koitti seuraava päivä. Hotellissa Musbah ja Jussuf selailivat ajankulukseen puhelinluettelon keltaisia sivuja. Ja kas, A-kirjaimen kohdalta löytyi puolen sivun ilmoitus: "Al-Qaida Suomi-Finland. Opintopiirejä ja käytännön koulutusta terrorismiin. Suomalaisen peruskoulun oppimäärä: iltapäiväkurssi, kokonaispituus 4 tuntia. Jatko-opinnot joukko-opista 15 min.". Epäilysten häivyttämiseksi osoitteeksi oli merkitty Ratakatu, heti Supon toimiston vieressä. Sinne ja heti!
Ennennäkemätöntä aktiivisuutta ja partaveitsen terävää huomiokykyä osoittaen somalinuoret läpäisivät peruskoulun alkuhaastattelun yhteydessä. Ylioppilastutkinto kirjattiin suoritetuksi ennen alkuillan väliaikaa, jonka Musbah ja Jussuf käyttivät evästelemällä Oriental Kebabissa. Loppuiltaan mennessä molemmilla oli maisterinpaperit taskussa. Viikon kuluttua heidät promotoitiin Suomen historian nopeimmin valmistuneiksi tohtoreiksi. Musbah väitteli aiheesta "Kullervon kirouksesta sotamies Lahtiseen - Perkele ja suomalainen sisu". Jussuf uppoutui tuoreempaan sankariteemaan. Hänen tutkimuksensa kohteena olivat Matti Nykäsen ja Seppo Rädyn lausunnot: "Kuulkaa korpikansan kuiskintaa." Molemmille tarjottiin heti SDP:n puheenjohtajuutta. Neekeriys oli nyt in. Amerikan Yhdysvalloissakin Clintonin vakipano oli häviöllä Obamalle.
Loppu olikin helppoa: Musbah alkoi painijaksi ja voitti Euroopan mestaruuden höyhensarjassa helposti. Alkukantaisen näköinen ja pahanhajuinen suomalainen villimies pelotti sivistysmaiden painijat jo molskille astuessaan. Jussuf esiintyi yhden kerran haitarinsoittajana suositussa koko perheen tv-sarjassa. Näillä ansioilla he pääsivät SDP:n kansanedustajaehdokkaiksi ja heidät valittiin ääniharavina eduskuntaan. Koska kummallakin oli sopivasti vielä tohtorin paperit, tie ministeriyteen oli vain nopea muodollisuus. Sitten päästiinkin jo itse asiaan: suomalaisen lainsäädännön virtaviivaistamiseen suurta tavoitetta varten...
Miten "Suomen Idean" ryöstäminen sitten tapahtui... tai siis tapahtuu, selvinnee tuonnempana. näin Hihnastotarkkailijan näkövinkkelistä katsottuna asia tuntuisi olevan tälläerää vahvasti "vaiheessa", niinsanotusti telakalla. Palaamme taajuudelle tilanteen selkiydyttyä. Jos koko asia enää silloin sattuu kiinnostamaan...*
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home