Reiman tarina (sana kerrallaan)

Reima ymmärsi kuulemansa kolmiulotteisen haukahduksen kaiun väärin. Sitten jostakin kajahti hieman viisto vihellys. Äidin kämmenessä näkyi kummallinen hyönteinen. Reima ajatteli että jossain oli vielä jokin ääni kuulematta. Sepä olisikin iloinen yllätys!

Olisi toisaalta turhauttavaa kuulla esimerkiksi jatkuvaa jäkätystä mummon järjestämillä ylähuulenvenytyskinkereillä. Sitä ei moni kestäisi. Alahuulta voi joskus puristella vihellysasentoa tavoitellen.

Ääniä kuului eniten sieltä, minne Reima kätki lävistyspihtinsä. Hän muisti virittäneensä myös ikälopun, tädiltä kadonneen virsikanteleen. Unitilassa Reima tavoitti kermanvärisen, vasarapäämonnin muotoisen tuomaskuonaajan, joka kertoi tulleensa hakemaan äitiään.

Olisiko koira haukannut tyhjää?
*