Sitkun joskus - eläkkeellä ( lause kerrallaan - jatkoa "pistooli vyöllä" -tarinaan )

Siivissä hänellä vaihtelisivat kameleonttimaiseen tapaan sahalaitaiset migreenikuviot ja psykedeliset kupla-aiheet. Revolvereitaan Cotton ei kuitenkaan vaihda. Mutta asevyöhön pitää hankkia parimetrinen jatke, sillä eläkkeelle päästyään hän aikoo osallistua ja voittaa vuosittaisen "Mr. Laardi-Ranger" -kilpailun. Palkinnoksi voitostaan Cotton saa kuusi tynnyrillistä traania ja seitsemän hehtolitraa paraslaatuista vuolukermaa mursunrasvakastikkeella. Niinpä niin, saa jos saa... eläkkeellepääsyyn on vielä pari vuotta aikaa ja päästäkseen kilpailuun pitää puoli vuotta ennen kisapäivää läpäistä kamelinsilmätesti.

Kamelinsilmätesti! Tuo yhtä aikaa turhauttava, inspiroiva ja jossain määrin etovakin koe on monelle osanottajalle ikäänkuin kynnys johonkin suurempaan. Eikä ainoastaan "ikäänkuin" vaan aivan konkreettisesta siirtymävaiheesta, kynnyksestä, on kysymys. Tuo kynnys on varsin pitkä, mutta hyvin ohut ja sileä sekä erittäin kestävästä puulajista huolellisesti valmistettu. On kerrottu pitkälle aamuyölle kestäneistä väittelyistä, joiden tuloksena ei olla päästy varmuuteen siitä, onko kynnyspuu jakrandaa, hikkoria vai palisanteripuun sydäntä. Joka tapauksessa - ja tämä on sataprosenttisesti ja luotettavista lähteistä varmennettu - kynnyspuuta kuljettanut laiva on tullut Suomeen Afrikan sarvea kiertäneessä laivassa. Viranomaisten mukaan laiva kaapattiin kuukausien ajaksi Somaliaan, missä sen ruumasta siirrettiin satamaterminaaliin kattava arsenaali neuvostovalmisteisia ydinaseita. Tuosta melkoisesta asemäärästä suurin osa siirtyi myöhemmin Ugandaan, jossa sitä kaupattiin paikallisilla toreilla ja mm. lehmien myyntipaikoissa. Huhutaan, että laivan puutavaralasti olisi kätketty useiden kuukausien ajaksi ugandalaisen ebolaviljelmän malaria-altaaseen.

Niin tai näin, mutta se kamelinsilmätesti!

"Testissä kysytään ennnekaikkea uskon lujuutta", totesi testin kehittäjä, emeritusprofessori fil. alc. vol. Hornet Komposit ja täsmensi: "lisäksi siina halutaan määritellä myös ao. henkilön mielen alitajuisia kaikuja". Sitten hän vajosi toviksi mietteisiinsä, millainen ele poikkeuksetta ennakoi jotain hyvin painavaa asiaa: ja niin, nyt hän sitten pieraisikin varsin tuntuvasti. Tämä oli testiin osallistuville merkkinä aloittaa ensimmäinen tehtävä, jossa piti deaktivoida pakistanilainen itsemurhapommi. "Ka, myöpä nyt luonnikkaasti pommit teaktivoijjaan", huudahtivat osallistujat kovaan ääneen, innokkaasti.

Useimpien savolaisten epäonnistuttua tehtävässä, siirryttiin kamelinsilmätestin toiseen vaiheeseen. "Tässä testissä koetellaan kokelaan hermorakenteita, niiden keskinäisiä suhteita ja erään erityisen kellertävän aineen tilallis-musikaalisia takaisinkytkentöjä", jarmatti jarrupala-assistentti I.Ö.Puuta, Hevosia Ja Heinää Piikkiön Typön kylän Molekyyli- Ja Etanoliholistiselta tutkimuslaitokselta. Kokelaat suljettiin äänieristettyihin koppeihin, joissa he videoitse käydyn keskustelun perusteella antoivat toisilleen vaihtelevansuuruisia sähköiskuja. Sitten seurasi kamelinsilmätestin jännittävin vaihe. Se alkoi kevyellä alkuverryttelyllä. Vaiheen keskiosassa nähtiin hieman oudohkoa, jopa tempoilevan viivyttelevää jäsenten nykimistä. Ei liene aiheellista jättää huomiotta sitä sinänsä kiinnostavaa seikkaa, että useimmilla nykiminen mitä ilmeisimmin johtui jo lähes kuukauden kestäneestä paastosta.

Kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa olivatkin testiin osallistujilla sitten totiset paikat edessä. Liemiruokinnasta oli jo aikaa sitten poistettu viimeisetkin hiilarit. Rasvaa oli sen sijaan jonkin verran lisätty, samoin kuituja. Niitä tosin sai käyttää vain ulkoisesti. Siitä johtuen osanottajat voitelivat itsensä joka puolelta todella liukkaiksi, ikäänkuin saippuapaloiksi suuressa valaanrasvatynnyrissä. Vastoin yleistä luuloa kaikki eivät suinkaan pitäneet tästä ja taisipa osa jopa kieltäytyä sanoen syyksi valaita kohtaan tuntemaansa myötämielisyyden.

Vaikka pientä kapinahenkeä siis esiintyikin, saatiin testi loppujen lopuksi kunnialla suoritettua. Mitä testin loppuvaiheissa tapahtui... on jotenkin hämärän peitossa. Viimeinen vaihe kuitenkin alkoi eräänlaisella lievällä "veivaamisella", jonka jälkeen siirryttiin suoraviivaisempaan kiertelyyn ja kaarteluun. Hämärtyminen alkoi ensimmäisellä kierroksella ja viimeisessä kaarteessa kaikki pimeni. Testiin osallistujat olivat nyt tulleet siihen pisteeseen, josta kaikki lopultakin alkoi. Vai pitikö vielä kerran ottaa verryttelylenkki? Tätä miettiessä kului useampikin tunti.

Kun testi viimein saatiin suoritettua, huomasi Kalle-Kustaa Cotton sijoittuneensa viimeiseksi ja päätti täten vetäytyä viettämään eläkevuosiaan jonnekin kauas vuoristoon, pois ihmisten ilmoilta, irti kaikesta. Hän osti lentolipun Tiibetiin, mutta huomasi puolimatkassa olevansa väärässä koneessa. Perillä hän kuitenkin huomasi koneen oikeaksi, määränpää vain oli vaihtunut. Tätä hän ihmetteli tovin - istumapaikallaan hiljaa nyhjäten - eikä ymmärtänyt sanaakaan lentokoneen kaiuttimista tauotta kuuluvasta takaperoisesta molotuksesta. Lentoemännän jakamasta esitteestä hänelle selvisi, että oltiin Neuvostoliitossa ja että Tiibetiin pääsisi kätevästi Afganistanin ilmatilan kautta koukkaavalla jättikokoisella rahtikoneella. Kalle-Kustaa hermostui ja tarrautui lentoemännän takamukseen päättäväisellä ja hyvin lujalla, pihtimäisellä otteella.

Kalle-Kustaan pihtiote laukaisi lentoemännän heittoistuimen ja niinpä he jo parin sekunnin kuluttua liitelivät istuimen liitovarjolla kohti suotuisia yläilmakehän suihkuvirtauksia. Muutaman varttitunnin kuluttua he alkoivat lenseässä yläilmassa laskeutua alaspäin. "Tuo on K 2... tästä viisisataa kilometriä vasemmalle", huusi Cotton ohjeita liitovarjoa taitavasti käyttelevälle lentoemolle, vilkuillen vuoroon esitteen karttaan, vuoroin alla vilistävään maisemaan. Laskeutuminen vuoristoiseen ja varsin vaikeaan maastoon kävikin tältä parilta upeasti, elegantisti ja tavattoman tyylikkäästi ja niinpä alhaalla odottavat lammaspaimenet osoittivat heille villisti suosiotaan.*