Lause loppuun ja seuraavan lauseen ensimmäinen sana
Avaraa sanaa käytetään enimmäkseen tarkoittamaan kauas horisonttiin avautuvaa avaruudellista näkymää. Alkuräjähdyksen aiheuttama laajentuminen jatkuu yhä uusiin horisontteihin. Hississä nuo horisontit muuttuvat käsinkosketeltaviksi kääntäen suhteessa ajan kuutioon... Painovoiman vääristävä vaikutus aika-avaruus-jatkumoon on tässä ylös-alasliikkeessä tuntuva ja selvästi havaittavissa.
Geometrisuudessaan patenttiviraston hissin seinämosaiikeissa on jotain mystisesti innoittavaa. Varsinkin kun niitä tunnustellaan kumihansikkain täydessä pimeydessä, kuten tavanomaisesti tapahtuu. Taustasäteilyn tasoa voidaan kätevästi säätää pääkatkaisimen viereisestä punaisesta soikionmuotoisesta vivusta. On aivan sama kääntääkö vipua myötä- ja vastapäivään, koska sillä ei itse asiassa ole sanottavaa merkitystä. Alfahiukkasten tunnistamiseen tarvittavan laitteiston voi tilata huomiota herättämättä postitse.
Ymmärtääksemme paremmin avaruuden plastisia muotoja voimme tehdä kokeita vaikkapa kotoisella muovailuvahalla. Otetaan housusta viiden kilon savi, lisätään tilanteen mukan tarvittava määrä kelvollisia sitkoaineita ja täytetään avaruus plastisuudella! Taidepiireissä työskenteleville tämä on tietysti tavallista arkipäivän aherrusta, mutta tieteenharrastajina näemme tässä oivan keinon havainnollistaa universumin ulottuvuuksia. Puristelemalla taustasäteilyn alfahiukkasia kumihansikkailla aluksi varovasti, sitten voimakkaammin ja voimakkaammin, saadaan muotoilluksi valkoinen kääpiö.
Seuraavaksi valmistamme keittoastiassa koeputkellisen glaubersuolaa, sillä kääpiön kanssa toimittaessa on syytä olla varovainen. Kun kattilaa hämmennellään hillitysti, on syytä pitää toinen käsi katkaisimella. Enimmäkseen keitos säilyy vakaana, mutta kääpiön käytös voi joskus olla arvaamatonta. Tällaisia kummajaisia on luetteloitu muitakin. Kenties tunnette nuo luettelot? Keitokseen ei tämän jälkeen tarvitse kiinnittää sen kummempaa huomiota, joten siirrytään etäämmälle keskittymään seuraavaan vaiheeseen.
Hengittäminen ilman asiallisia suojaimia on vaarallista sen ajan kun valkoinen kääpiö asennetaan tiiviisti lähtöalustaansa. Nyt onkin syytä siirtyä virtuaalitodellisuuteen - jotta saadaan tehtävä vahingoitumattomana päätökseen. Asetetaan ensiksi kyseenalaiseksi yhteiskunnalliset luokkaristiriidat ja ikiliikkujan rakentamisen mahdottomuus. Sitten julistetaan suureen ääneen kreationistisia oppeja ja mitataan vyötärömakkaran rasvapitoisuus sinappituubilla. Elleivät nämä keinot ole koetilanteessa jostain syystä mahdollisia, virtuaalitodellisuuteen hankkiudutaan manuaalisin menetelmin. Yksinkertaisimmillaan tämä tapahtuu mattinykäs-menetelmällä: huuhdotaan roima annos vahvoja psyykelääkkeitä tanakemmalla olutannoksella. Puukko piilotetaan virtuaalitilaan siirtymisen jälkeen suuren kiven alle ja kääpiön linkoaminen radalleen käynnistetään.
Kuten hyvin tiedetään, aina kun sellainen tulee mahdolliseksi, kääpiöillä on tapana sinkoutua itsestään avariin virtuaalihorisontteihin. Kypärä on siksi tarpeen suojaamaan kääpiön päätä lähtökiihdytyksessä kohti stratosfääriä. Erinomaisen kielitaitonsa ansiosta kääpiö pyytää ystävällisesti saada lausua kiitokset osakseen koituneesta huomaavaisuudesta, savoksi: "Voe mahoton!" Lähtölaskennan ilmoitetaan tällä kertaa alkavan äärettömästä, joten taitaa käydä niin, ettei tästä nyt tullutkaan yhtikkäs mittään.
Palataan siis patenttiviraston mosaiikeilla koristeltuun hissiin. Gammasäteilyn vaikutuksesta polvet saattavat notkahdella - mosaiikkia tuleekin tutkia hartaasti istualtaan. Sakraaliset istuimet, kuten esimerkiksi kannettava ja kokoontaitettava saarnastuoli sopivat keramiikan tarkkaan havainnointiin parhaiten. Mikroskooppiset kiteet ovat järjestyneet kuin korkeamman voiman asettamina tarkasti paikoilleen. Kaleidoskooppimainen kattovalaisin tuo tämän struktuurin, jossa on aistittavissa jonkinlaista alkeellista sfäärien harmoniaa, paremmin esille.
Housunkannattimistakaan kaareutuva avaruusmaisema painovoimalahissin mosaiikissa ilman kumihansikkaita pimene. *
Geometrisuudessaan patenttiviraston hissin seinämosaiikeissa on jotain mystisesti innoittavaa. Varsinkin kun niitä tunnustellaan kumihansikkain täydessä pimeydessä, kuten tavanomaisesti tapahtuu. Taustasäteilyn tasoa voidaan kätevästi säätää pääkatkaisimen viereisestä punaisesta soikionmuotoisesta vivusta. On aivan sama kääntääkö vipua myötä- ja vastapäivään, koska sillä ei itse asiassa ole sanottavaa merkitystä. Alfahiukkasten tunnistamiseen tarvittavan laitteiston voi tilata huomiota herättämättä postitse.
Ymmärtääksemme paremmin avaruuden plastisia muotoja voimme tehdä kokeita vaikkapa kotoisella muovailuvahalla. Otetaan housusta viiden kilon savi, lisätään tilanteen mukan tarvittava määrä kelvollisia sitkoaineita ja täytetään avaruus plastisuudella! Taidepiireissä työskenteleville tämä on tietysti tavallista arkipäivän aherrusta, mutta tieteenharrastajina näemme tässä oivan keinon havainnollistaa universumin ulottuvuuksia. Puristelemalla taustasäteilyn alfahiukkasia kumihansikkailla aluksi varovasti, sitten voimakkaammin ja voimakkaammin, saadaan muotoilluksi valkoinen kääpiö.
Seuraavaksi valmistamme keittoastiassa koeputkellisen glaubersuolaa, sillä kääpiön kanssa toimittaessa on syytä olla varovainen. Kun kattilaa hämmennellään hillitysti, on syytä pitää toinen käsi katkaisimella. Enimmäkseen keitos säilyy vakaana, mutta kääpiön käytös voi joskus olla arvaamatonta. Tällaisia kummajaisia on luetteloitu muitakin. Kenties tunnette nuo luettelot? Keitokseen ei tämän jälkeen tarvitse kiinnittää sen kummempaa huomiota, joten siirrytään etäämmälle keskittymään seuraavaan vaiheeseen.
Hengittäminen ilman asiallisia suojaimia on vaarallista sen ajan kun valkoinen kääpiö asennetaan tiiviisti lähtöalustaansa. Nyt onkin syytä siirtyä virtuaalitodellisuuteen - jotta saadaan tehtävä vahingoitumattomana päätökseen. Asetetaan ensiksi kyseenalaiseksi yhteiskunnalliset luokkaristiriidat ja ikiliikkujan rakentamisen mahdottomuus. Sitten julistetaan suureen ääneen kreationistisia oppeja ja mitataan vyötärömakkaran rasvapitoisuus sinappituubilla. Elleivät nämä keinot ole koetilanteessa jostain syystä mahdollisia, virtuaalitodellisuuteen hankkiudutaan manuaalisin menetelmin. Yksinkertaisimmillaan tämä tapahtuu mattinykäs-menetelmällä: huuhdotaan roima annos vahvoja psyykelääkkeitä tanakemmalla olutannoksella. Puukko piilotetaan virtuaalitilaan siirtymisen jälkeen suuren kiven alle ja kääpiön linkoaminen radalleen käynnistetään.
Kuten hyvin tiedetään, aina kun sellainen tulee mahdolliseksi, kääpiöillä on tapana sinkoutua itsestään avariin virtuaalihorisontteihin. Kypärä on siksi tarpeen suojaamaan kääpiön päätä lähtökiihdytyksessä kohti stratosfääriä. Erinomaisen kielitaitonsa ansiosta kääpiö pyytää ystävällisesti saada lausua kiitokset osakseen koituneesta huomaavaisuudesta, savoksi: "Voe mahoton!" Lähtölaskennan ilmoitetaan tällä kertaa alkavan äärettömästä, joten taitaa käydä niin, ettei tästä nyt tullutkaan yhtikkäs mittään.
Palataan siis patenttiviraston mosaiikeilla koristeltuun hissiin. Gammasäteilyn vaikutuksesta polvet saattavat notkahdella - mosaiikkia tuleekin tutkia hartaasti istualtaan. Sakraaliset istuimet, kuten esimerkiksi kannettava ja kokoontaitettava saarnastuoli sopivat keramiikan tarkkaan havainnointiin parhaiten. Mikroskooppiset kiteet ovat järjestyneet kuin korkeamman voiman asettamina tarkasti paikoilleen. Kaleidoskooppimainen kattovalaisin tuo tämän struktuurin, jossa on aistittavissa jonkinlaista alkeellista sfäärien harmoniaa, paremmin esille.
Housunkannattimistakaan kaareutuva avaruusmaisema painovoimalahissin mosaiikissa ilman kumihansikkaita pimene. *
