Elämä syö - miestä kaatuu.

Mielikuvitustarinoita arjen harmaudesta. (tarina kerrallaan)

"Oli hurja rämäpääpoika ja sen veli. Jo nuorina heille oli tärkeää se, että olivat kovia. Kovimpia. Kovimpia vetämään kännejä. Kovimpia vetään röökiä. Kovat jätkät.

Kova jätkä lyö ennen kuin edes riitaa haastetaan. Ne kovimmat jätkät, jotka juo kovaa viinaa ja kärtsää röökiä niin kireimmin, niin että heikompia hirvittää, saa tietenkin parhaiten naista, pillua. Just siks jätkät haluaa olla kovia. Pikkunössykätkin.

Vanhoilliskonservatiivisessa katsannossa, jollaisesta kasvuympäristöstä tarinamme veljekset olivat lähtöisin, kovana jätkänä kukkoilu oli kaikkea muuta kuin rakentavaa ja toivottua elämää. Ainakaan näitten kovaa uhoavien veljesten rakentamalle pohjalle mitään kestävää tehty...

No, tottapa yritystä oli; Molemmat avioituivat. Nuoremman muija nappas lapsentekoon siemenet vieraalta. Eipä siitä kummosen pitkäkestoista liittoa siunaantunu. Kova jätkä piti ympäristönsä kielikellot niin tiukasti pihdeissään, että tuskin kukaan uskalsi edes hiljaa mielessään arvioida, että tyypin jutut seksuaalihurjasteluista oli ryypäten ennenaikaiseen impotenssiin ajautuneen alfauroksen epätoivoista räpiköintiä katoavan mieskunnon rippeiden pönkittämiseksi ja että vaimo tahtonaisena teki asiasta omat johtopäätöksensä. Mieluummin kuin esitettiin selän takana omia arvioita asioiden tilasta, vaiettiin: Kovan jätkän nimeä ei pidä turhaan mainitseman, sillä kova jätkä ei jätä rankaisematta sitä, joka niin tekee. Mutta näin vuosikausia jälkeenpäin - asioiden jotakuinkin tasaannuttua - voi anteeksipyydellen varovaisena tapailla niitä ajatuksia, joita taannoinmuinoin mielenpäällä saattoi kuvitella olleen...

Sillä toisella veljeksellä oli ihan oikea perhe - siihen asti kun vaimo pisti miehelleen rajaa törpöttelyyn: "..se on joko pullo tai minä". Ei kahta kertaa tarvise arvata, kumpi tuli valituksi: Pullo vei veljeksiä.

Alkoipa sitten nuorempi veljistä katkokävellen kyläraitilla sontavanaa lahkeesta jättämään. Lääkäri pojan äidille: "... se on alkoholisti tuo sun poikas. Ei mene enää pitkään, niin se romahtaa. Pakko laittaa hoitoon, tai juo ittesä hengiltä..." Äiti suuttui lääkärille. Eihän hänen poikansa mikään alkoholisti ole!

Kovin harva halusi seurata veljesten aikuisiän elämänkulkua lähietäisyydeltä. Melko moni oli saanut tuta pahimmalla mahdollisella tavalla varsinkin nuoremman herjat ja vituleeraamiset, joiden kohteeksi oli satunnaisena ohikulkijana aiheetta joutunut.

Koska vanhempi veljeksistä eleli perheineen jossain etäämpänä, häntä ei tarvinnut erityisemmin varoa. Taisi olla että hänen kerrottiin työskennelleen jopa ulkomailla... Niinpä melkoisena yllätyksenä kuultiin suruviesti: Ei mikään vanha mies, ehtikö viittä kymmentä täyttää, kun noutaja tuli..

Miten se nyt sillai. Eihän terve ihminen noin vain lusikkaa nurkkaan sylykäse!? Sitten, hevosmiesten tietotoimiston kautta, tihkui asian todellista laitaa: Niin vain oli tämä vanhempikin veljes perusteellisesti tyrinyt ulospäin korskean julkisivun palvelemalla ahkerasti Kuningas Alkoholia: Liiallisen juopottelun takia joutunut pois työpaikastaan, mikä ei suinkaan ollut vähentänyt viinaksiin kohdistunutta mielenkiintoaan. Oli kuulemma lääkärille huutanut, tämän mainittua ryyppäämisen terveydelle kohtalokkaista seurauksista: "Jumalauta, minä tapan itteni viinalla jos haluan, saatana!" Ja niin myös tapahtui.

Lähiomaiset, äiti ja sisaret elämöimään lääkäriä ja hoitajia vastuuseen hoitovirheistä. Sanomalehden nekrologissa ylistivät vainajan elämäntyötä ja nuoruusvuosien urheilusaavutuksia. Tietenkin tarkasti varottiin mainitsemasta: "Joi itsensä hengiltä. Joi nuorena iloon; joi näyttämisenhaluun & uhoon, ryyppäsi mies olevansa, otti kuppia krapulaan, raapaisi kumarat suruun, joi kipuihin, tissutteli murheeseen. Eli tuskaisen elämän. Mutta se on nyt ohi. R.I.P. Kaikki sen tiesivät, mutta kovien jätkien henki oli yhä voimissaan: Kaikkien kuuluu vaieta epäilyineen takanapuhumisineen Alkoholikkojen seurakunnassa. Kumartakaamme nyt aina ja iankaikkisesti Tunkion Kurkoa, Kaikkein Kovinta, Hän ryyppäsi teidänkin puolestanne! amen.

Se katkokävelijä-veli jatkaa elämäänsä vihannesmaisena tumppuna. Töppöstelee kyläraitilla vaarattomana zombina; ei enää alfa, tuskin gammakaan; ei O-mini, ehkä O-mega?"