Hei haloo! Nyt meni jotenkin pieleen. En hhyvänen aika sentään suositellu sulle maratontavoitetta satavuotissynttäreille. Nää nyt on sellasia heittoja, joita tuntuu lipsahtelevan jokseenkin huomaamatta. Aamulla näin välähdyksen tosta inkkariäijän maaliintulosta ja sehän osu ja uppos heti kerralla.

Ajatus äärimmäisen pelkistetyllä mutta terveellä ruokavalioll elämisestä ja kohtuullisen hyvästä fyysillisestä kunnosta on meikän elämäntaipaleella ollu oikeastaan melko keskeinen asia. Kaiken kukkuraks pitkänmatkanjuoksu on mulle pyhä. 90-luvun lopulla juoksin parin kuukauden aikana kolme maratonia. Ja nyt ihan pikkusen elvistä kehiin: kaikki alle kolmen tunnin. Kun sitten rupesin oikein tosissaan treenamaan likemmä kolmen ja puolen minuutin kilometrivauhtia päästäkseni, huomasin hurahtaneeni asiaan kuin mikäkin nisti. Olin koukussa, hooked! Sitten meni selkä. Pari vuotta kun stanallista kipua. Viimein apu leikkauspöydältä, yksityiseltä. Tämän varmaan kerrannut sullekin jo useampaan otteeseen. Aika tylsä epikriisi, mutta mielelläni sillä mehustelen. On siis lähes yhtä pyhä kuin maraton, tuo selkävaivalla herkuttelu...

Toisekseen, ihan kiintoisa oli näkemyksesi moska-ohjelmasta. Heittäydyit täysillä valtavirtaan. On niin helppoa olla kielteisellä tavalla oikeassa. Tuomita tuomita ja tuomita. Varmasti asia just noin onkin, mutta halusin vain väenväkisin hakea perusteita sille, että eihän se nyt niin huono voi olla... Hyvää ainakin on se, että keskustelua jopa hillittyä riehakkaampaa panikointia näkyy ilmaantuneen. Etteikö se jo sinällään ole suurta draamaa, jos tekstistä, ohjaustyöstä ja tulkinnasta puuttuu idea ja oivallus. Ja kaikki se hyvä, mikä oli niissä vanhoissa klassikoissa. Vähän sama juttu oli Turkan 7 veljeksen ja kiimapoliisien kanssa. Kylläpä moitittiin, kyllä parjattiin. Mutta nyt: unohtumatonta klassikkoa, jos mikä. Räkä ja lima ovat elämää!

Voin kirjotella näitä häirikkökommentteja toisaallekin. Jos nyt erehdyn vastaisuudessa tänne laittaan, ei niistä vasiten tarvi provosoitua.

Äkiste piirrosta, Hätäinen tulkinta olkoon seuraava:



Kapitulantti on tullut pusikon takaa morjenstaan äksyä otusta, jolla on nyt parhaillaan tärkeämpää tekemistä jossain toisaalla, minne on tulenpalava kiirus.

...Intiasta teki kyllä semmoisen tempun että veti hiljaiseksi. Maraton satavuotiaana, jumankala-tanakelevita!

Masentuneena ajattelen että tällaisena puolisilmäisenäkö liikuntavammaisena minun pitää elää koko loppuelämän. Positistivuuden iskiessä kylkeen ajattelen että on koko loppuelämä aikaa tulla paremmaksi. Vaan en minä sentään satavuotiaana maratonia halua juosta. En olisi edes terveenäkään halunnut. Pitää vaan tehdä vaan, sillä aivot ovat uusiutuva elin. Eikös tämä asia ole jauhettu jo? On, joten seuraavaan asiaan.

Kuuntelimme toissapäivänä Enoa. Briania siis. Loistavaa musiikkia ambientin kehittäjältä. Siis sitä 70-luvun musiikkia. Sitä ennen kuuntelimme yllätys, yllätys: Jimi Hendrixiä! Spotifyn kautta. Oletko kokeillut sitä?

En itsekään nyt jaksa piirtää koska joka päivä ei jaksa eikä tarvitse niin laitan tähän mukaan punaisen Valmetin kuvan - vähän samanlaisen kuin isällä oli ja jota itsekin ajelin. Tuo on tosin paljon vanhempaa mallia ja sekin löytyi Googlen kuvahausta.

Kaalikääryleiden kanssa on hyvä olla puolukkahilloa!

Hölkkäsin iltapimeässä hautausmaan ohi. On tullut hiljattain muistutusta siitä, että ei täällä ikuisia olla. Tein päätöksen: Kun meikäläinen kuoppaan heitetään ja kevyet mullat päälle, takuuvarmaa on, että ei sinne mitään jupileeraajaa kaiken mahdollisen marmattajaa peitellä. Kaikkeen voi asennoitua myönteisesti, kiivailematta. Kuten esimerkiksi siihen, kun väjäämättömällä elämän takarajalla, kuolemalla lytistetään. Ajattelen ja sanon: "Mielenkiintoista. Todella intresanttia. Kohdistaako sanoja nyt minua kohtaan salaista toiveajatteluaan, että maallinen vaellukseni joutaisi mitä pikimmiten päättyä. Siis tosi cool. Ai hitsit sentään, kylläpä onkin hupaisaa. Nooo.... kattellaan nyt miten tässä kaikessa käy. Ihmemies Intiasta askelsi satavuotiaiden ennätyksen maratonilla. Siinä tavoitetta! Tokkopa täältä sen aikasempaan mitään kiirettä matojen valtakuntaan..."

Entäpä kun moni täällä kammoksuu Venäjän suurvaltapolitiikkaa, supervarustelun uutta alkua. Mitä turhia moisesta pelkoa kehittämään. Hyvä vain, että ollaan ison karhun kainalossa. Katellaan nyt ihan kaikessa rauhassa miten tässä kaikessa käy.

Sitten vielä päivänpolitiikkaa. Monen kepupellen mielessä änäkäistää pelonsekainen kammo siitä, että protestiliikkeen isojytky tulee valituksi maallemme presidentiksi. Ehei ollenkaan syytä huoleen! Sooini jos kuka on just paras siihen hommaan! Suhteet talouselämään kunnossa ja saadaan ne höllän sosiaaliturvan maahanmuuttajina tänne imaisemat kermankuorijat/rusinoidennapostelijat/vapaamatkustajat viimeinkin järjestykseen. Ydinvoimaa, jez, kattellaan vaan kaikessa rauhassa miten tässä kaikessa käy.

Ja luetaan maailmanloppua odotellessa lööppejä.