tammikuuta tippaa-dai
Talviseudun tervehdysonnea:
lumikalmon nenäprobleemi:
sikamissi on varsinainen täyspakkaus:
tlviliukkailla kypäräpakko:
(kuva ei liity mitenkään tekstiin, mutta menköön nyt, tämän kerran...)
Koira (kolme sanaa kerralla)
Koira heilutti häntäänsä ikäänkuin pyyhkiäkseen sillä persposkiaan, mutta epäonnistui sillä häntä oli jäänyt jonnekin alas, kebab-ravintolaan ehkä? Persposkien velttous haittasi ehkä silmäparia, joka mulkaisi vihaisesti anorektiseen pelikuvaansa. "Tuossa ei kyllä ole koivuniemen herralle piiskattavaa", ajatteli vihainen mulkaisija väistäen samalla koiran sinkauttelemia ulostepalleroita pahanhajuisella mutta rumalla polviliikkeellä, joka alkoi kouristuksenomaisena refleksinä vasemmanpuoleisen polvilumpion alla olevan turvatyynyn laukeamisen seurauksena.
Koira ei täysin ollut ymmärrystä vailla kusaistuaan pitkin poikin peilistä pudonneen persun paksuille poskille pinkeän messiaanillisen ministerikuolaa. Alakerran perusvihreä Agatha-täti kurmotti maahanmuuttajaneekereitä oikeaoppiseen rukousasentoon. Koirasta irtosi karvaisia ajauksia, mutta myös liki karvaton mietelmä. Ensimmäiset merkit siitä millaiseksi alkoi tulla - saatana: demokratiaa muumioille! Demokratiaa ei kuitenkaan mutta aamupuurosta lettuja.
Koira pieraisi sinkeästi ja kääntyi vaivautuneena itsensä ympärille siten. Hännänheilutusta. Kynsien rapinaa. Intiimialueiden nuolentaa. Röyhtäyksiä. Sitten taas: valtava, maata järisyttävä suhnuinen paukku. Sekös nauratti ja vähän itkettikin.
"Mites päivän hosnit" sanoi vähäjärkinen mies tilattuaan kurdikebalta iskenderin. "Huonot ovat hosnit", koira vastasi ja sinkautti ulos sinkeät pössäykset bakteereita nielustaan. Koiraa jotenkin turvotti ja se yritti olla kuten ennenkin. Turvotus jatkui kuten se oli jatkunut lokakuussa.
lumikalmon nenäprobleemi:
sikamissi on varsinainen täyspakkaus:
tlviliukkailla kypäräpakko:
(kuva ei liity mitenkään tekstiin, mutta menköön nyt, tämän kerran...)Koira (kolme sanaa kerralla)
Koira heilutti häntäänsä ikäänkuin pyyhkiäkseen sillä persposkiaan, mutta epäonnistui sillä häntä oli jäänyt jonnekin alas, kebab-ravintolaan ehkä? Persposkien velttous haittasi ehkä silmäparia, joka mulkaisi vihaisesti anorektiseen pelikuvaansa. "Tuossa ei kyllä ole koivuniemen herralle piiskattavaa", ajatteli vihainen mulkaisija väistäen samalla koiran sinkauttelemia ulostepalleroita pahanhajuisella mutta rumalla polviliikkeellä, joka alkoi kouristuksenomaisena refleksinä vasemmanpuoleisen polvilumpion alla olevan turvatyynyn laukeamisen seurauksena.
Koira ei täysin ollut ymmärrystä vailla kusaistuaan pitkin poikin peilistä pudonneen persun paksuille poskille pinkeän messiaanillisen ministerikuolaa. Alakerran perusvihreä Agatha-täti kurmotti maahanmuuttajaneekereitä oikeaoppiseen rukousasentoon. Koirasta irtosi karvaisia ajauksia, mutta myös liki karvaton mietelmä. Ensimmäiset merkit siitä millaiseksi alkoi tulla - saatana: demokratiaa muumioille! Demokratiaa ei kuitenkaan mutta aamupuurosta lettuja.
Koira pieraisi sinkeästi ja kääntyi vaivautuneena itsensä ympärille siten. Hännänheilutusta. Kynsien rapinaa. Intiimialueiden nuolentaa. Röyhtäyksiä. Sitten taas: valtava, maata järisyttävä suhnuinen paukku. Sekös nauratti ja vähän itkettikin.
"Mites päivän hosnit" sanoi vähäjärkinen mies tilattuaan kurdikebalta iskenderin. "Huonot ovat hosnit", koira vastasi ja sinkautti ulos sinkeät pössäykset bakteereita nielustaan. Koiraa jotenkin turvotti ja se yritti olla kuten ennenkin. Turvotus jatkui kuten se oli jatkunut lokakuussa.
