Näin yöllä unen. Olin jonkin seurueen mukana viikonloppumatkalla/lomalla jossain päin Suomea. Paikka oli vapaa-ajan asunto väylän varrella. Ei, ei minkään virran, siis joen, vaan valtatien varrella. Parikymmentä metriä tien yläpuolella. Jaa että mistä tiedän, että teitä oli useampia kuin yksi? No, olenkos sellaista muka väittänyt? Mitä viikonloppulomalla aivan tarkalleen tapahtui, en saata mitään varmaa sanoa. Kaikenlaista meninikä oli. Paljon porukkaa. Paljon tekemisiä... Herätessä muistiin palautuvat tarkimmin muutamat lähtöön liittyvät yksityiskohdat. ”Linja-auto tulee. Nyt mennään!” Huomasin ajattelevani: ”Ei prrtana! Mullahan on kaikki tavarat, jopa makuupussi ja lakanatkin vielä pakkaamatta. Nytkö pitäis olla jo ulkona bussia oottelemassa. Ei onnistu...” Vilkaisu ikkunasta ulos, alas tielle: porukat juoksee paikallispysäkiltä kohti isompaa tietä, ”Moottoritielle, pikalinjurin pysäkki!” Rupean panikoimaan lähtöni kanssa. En millään ennätä. Mullahan menee ainakin puoli tuntia. Miks mulla muuten on makuupussin lisäksi lakanat? Kyllä menee työlääks. Ei stna! Ne on varmaan jo bussissa. Ja meikän kun pitää aina vieraasta majapaikasta lähtiessä tarkastaa kaikki kaapit ja komerot, sängynaluset ja nurkat... ettei mitään vaan jää. Seuraavaksi kuulen mainittavan, että taksi odottaa.. Se vie minut muun porukan luo. Maksaa 400 euroa. Ei jummalautta! Sillä hinnallahan saa jo kelvollisen käytetyn auton! Tää olis kyllä pitäny kyllä järjestää ennakolta tän jutun junailu. Paremmin. Kuka se oikein olikaan seremoniamestarina? Kyllähän tässä nyt lurahti löysät lahkeeseen...

Yle Areenassa on vielä jonkin aikaa nähtävissä kolmiosaisen ohjelmasarjan ”Mielen salattu voima” jaksoja. Siinä pohditaan otsikon mukaisesti mielen salattuja voimia, mm. ruumiista irtautumista, telepatiaa yms paranormaaleina pidettyjä asioita. Voisivatko unet olla ihmisiltä toisille välittyviä kokemuksia? Unitilassa ihminen on herkimmillään vastaanottamaan todentuntuisia kokemuksia? Helpompi kuitenkin huitaista tollaset pois mielestään, pyh joutavia. Parempi vain ymmärtää unet - ja varsinkin painajaiset - vähemmän miellyttäviin tilanteisiin valmistautumisena, mielikuvaharjoitteina.

Siitä huolimatta kehotan katsomaan ko. ohjelmat niin kauan kuin vielä aikaa jäljellä. Mielenkiintoinen oli muuan esimerkkitapaus, jossa nuorukainen oli ottanut itsetuhoaikeissa lumelääkettä ja oli lähes menehtynyt, vaikka tietämättään oli syönyt purkillisen vaarattomia kalkkitabletteja!

Mielenkiintoisia nuo Afrikkajuttusi. "Toivo ja Toivo". Heh. Itsehän olin Libyassa puolitoista vuotta. Just siis siinä maassa jossa nyt tapellaan. Sanoisin että varsin mielenkiintoinen kokemus ja erikoinen maa. Mutta eihän se ole sama asia kuin varsinainen musta Afrikka.

Tule sitten pistäytymään Helsingissä kun ehdit. Ormax oli jännä tyyppi, hyvin humaani, lämmin ja raitiskin mies. Lukee paljon ja soittaa aivan loistavasti, soitti meillä kotonakin. Ja laittoi paistettua kalaa.

Olemme juuri tulleet Helsinkiin joten en nyt piirrä enempää. Laitan tähän kolmijalkaisen ihmisen kuvan. Hain Googlen kuvahausta kolmijalkaista ihmistä ja tuommoinen tuli.

Ja aivot ovat joustava elin. Siihen uskon. Tänään syömme sushia.

Suippohuuli

Aamupäivällä - tai no, oikeastaan aamulla - tuli televisiosta luonto-ohjelma Ngorongorosta. Tansaniassa, Serengetin läheisyydessä sijaitseva kraateritasanko on merkittävä luonnonsuojelualue. Marraskuussa 87 minulla oli ilo käydä siellä. Muistan vieläkin päiväntasaajan tienoolle tyypillisen afrikkalaisen kiireettömyyden. Huonot tiet, joita pitkin mennä kolisteltiin useita kymmeniä kilometrejä sinne ja takaisin... aamupimeästä iltapimeään. Jostain Arushan seudulta. Muistan "Horontorosta" rapakossa löhöilevän hyeenan, muistan kylläisinä auringonpaisteessa lojuvat leijonat; virtahepojen narskeen alhaalla lammikossaan. Niin ja se ohjelman mukaan tärkein, sarvikuono suippohuulikin nähtiin! Seistä jökitti muutaman kymmenen metrin päässä osittain ruohikon suojissa. Kuva saatiin: Normaalioptiikalla otettuna paperikuvassa puolenmillin kokoinen. Khyl! Swahilin kielessä on paljon n -alkuisia sanoja. Kovasti ihmeteltiin, mikä se sellanen "ngoro" mahtaa olla. Entä sitten kun laitetaan kaksi ngoroa perätysten. Ehkäpä kyseessä on afrikkalainen tapa paisutella asioita. Niinku Namibiassa suomalaisten lähetyssaarnaajien opissa ollu mies antoi pojalleen nimeks "Toivo, Toivo ja Toivo"? ( tarkistin asian: "Toivo ya Toivo" tarkottaa Toivo Toivonpoika) Kokeilen googlen kääntäjää, ngoro ei tarkoita mitään. Tutuista vielä muistissa olevista sanoista nzuri tarkoittaa suomeksi hyvää - zuri puolestaan on kaunis. Eikös se ole vähän niinku Hanhiniemen sanoituksesta! Ngorongoro taipui hyvin nopeasti meille pohjoisen asukeille "Horontoro" -muotoon. Sillä on menty ja hyvin pärjätty. Muuten, päivän kuvitukset ei totuttuun tapaan liity esille nostamaani aiheeseen muuten kuin ehkä hepo -teeman kautta. Tässä tosin virtahepposen sijaan tallihepo. Piirros on jälkikaikuja niiltä ajoilta, jolloin meitsillä oli vielä työmaalla lyijytäytekynä tallessa.

Jaapas. Huomasinkin äkiste, että on jo lokakuu. Piti lähtä visiteeraan sinne suunnalle. Puolukoita puolukoita. Pääs pahhuus ensimmäiset homehtumaan saavissa / aitassa. Ilmasto lämpenee: Yöt on liian lämpimiä että puolukat aittasaavissa säilyis. Pitänee pakastaa... Vielä viis ämpärillistä ja sitten: voip olla että tulen käymään, vuan suattaap olla että siirtynee tuonnemma?

Jaapas II: Jos kerran Jukka O. sanoo että sun pitäs kirja kirjottaa, niin kirjota ihmeessä. Piirrä ja kirjota. Ja sävellä! Sellanen multi-teos. Kosmopolitan/Galactial ART!