Kuka on Atso?

Atso on, elää ja hengittää. Atso pieree, hikoilee ja hilsettää.

Atso haisee välillä ja sitten taas ei haise.

Missä on Atso?

Atso on täällä ja tuolla, ei missään ja välillä siellä.

Mikä on Atso?

Jonkinlainen ihmisen ja jonkinlaisen eläimen ristisiitos.

Minne menee Atso?

Tänne ja tuonne, mutta enemmän kuitenkin tuonne.

Mille haisee Atso?

Huonolle.

Miltä näyttää Atso?

Takaa kovalta, edestä vinoittain hiplaavalta.

Mitä Atsolla on yllä?

Yllen mynyäinen.

Mitä puhuu Atso?

Outoja, jollain tapaa hinkkaavia asioita.

Mitä näkee Atso?

Huonoja, hieman kuperia sekä heikkoja asioita.

Kenen sukulainen on Atso?

Erään herran, nimeltään Ewald Kytö. Ei muiden.

Mitä kuulee Atso?

Ajoittaista suhinaa ja jatkuvaa, tauotonta vislaamista (joka sekoittuu hiplaamisen kanssa lomittain).

Kuka on Atso?

Atso vain on.

Laitetaan siihen ja pistetään ovi kiinni.

Selvä, ota sellanen tuulenpitävä takki. Niinpä tietenkin. Siellon aikamoinen huju. Joo. Sanoin, että paras tuliainen on se kun tulet elävänä takaisin. Mutta sopuleita on syytä varoa. Suosittelisin teippaamaan lahkeet saappaisiin. Ratsupiiska ja jalkajousi.

Sitä minäkin. Haluan vielä tähdentää, että olen aina pitänyt Arto Paasilinnaa yhtenä aikamme parhaimpana sananikkarina. Ei väliä minkälaisen pölkyn ottaa käsittelyyn, muutaman sadan sivun verran veistelyä ja niinpä on jälleen oivallinen tarviskalu valmis. Lusikk. Minä sanon Lusikka. Lusikka ja kuppi. Katso ripaskaa tanssivaa norsua. Saslikin mahorkat! Ja kaikki maailman asiat asettuvan komeasti kohdalleen! Entä sopuli? Yrität mennä huomaamatta ohi, se kyllä äläkän nostaa..

Kun kaulapussin nauhaan laittaa vaikka vain ohuen metallivaijerin, on ryöstäjälle yllätys kun hihna ei niinvain napsahdakaan poikki. Tehhään sitten niin. Johan tässä on aikoja. Siitä huolimatta että teukan mainitaan polttaneen sahoja ja tulleen henkselit paukkuen helluntailaisten herätyskokouksesta, ei voi kuin ihailla hänen suorasukaista tapaansa niputtaa mamut muslimit eeuut molokin hornaan. Ja sitten pakollinen sopulitiedotus: Kevätjäillä tuuli kuljettaa naavatuppoa... Vielä mitä. Se on sopuli, joka yrittää kiireesti kulkureitillesi, valmiina iskemään vesikauhuiset taltat monoon. Turha yrittää kierrellä kaarrella väistää jallittaa - salamana se nappaa ranteen! ai niin, ai että sattuu...

Pitäis vissiin varautua kesän myräköihin ja naulita kotoisen kukkenheimin seiniin ja kat6torakenteisiin tukia pönkkiä vahvikkeita. Kaikki sopulit menevät länteen. Siis natoon. Siellä leipä leveämpi, siellä valpur valoisampi.