Railakasta meininkiä (neljän sanan voimin)
Rempaisin oven rajusti auki. Olutsieppojen parvi levisi hetkessä taivaalle. Annoin haulikkoni puhua. Ensitöikseni lahtasin pillastuneen mäyräkoiralauman. Sitten niittasin maahan kissat, joita tipahteli olutsieppojen takkuisista turkislakeista.
Pistoolit käsissä syöksyin helteiselle terassille, missä janoiset, shortsihousuiset taskuravut taistelivat elintilastaan rivouksia huudellen ja saksikäsiä heilutellen.
Oluet juotuani tulitin tonkat ja tynnyrit seulaksi. Hajotin terassin kalusteet ja oksensin lähtiessäni ketsuppiastiaan. Seuraavaksi rynnistin läheiseen parturi-kampaamoon, missä tarjoiltiin kesäboolia itseruskettavalla ihobalsamilla. Tyhjensin liemiastian, otin permanentin ja ammuin kaksi täytettyä pelikaania kattoon norsupyssylläni. Säntäsin ulos sateeseen ennen kuin papiljotteihin kätketyt pommit räjähtivät.
Räjähdysten vavisuttaessa maanpiiriä remmivetoinen ratsuni laukkasi paikalle. Tervaleppäkaviot keinujalaksilla paukahdellen karkasin pikaisesti piiloon. Suhde hevoseeni on kuin makkaralla katkaisemattomaan päähänsä: toisaalta kriittinen, toisaalta neutraali. Vaikka ehjäpäitä olisikin kaksi, on katkaistuja päitä yksi. Oikeaoppisen hevoswurstin pääproblematiikka on kuitenkin vähemmän kiinnostava kuin kioskilla kuulemani maailmanmestaruustason jalkapallovihjeet.
Hop! Hyökkäsin singon kanssa mustanahkaisten overkillereiden päämajaan. Alkajaisiksi toivotin hyvät huomenet ja skalpeerasin ovipieleen kahlitut dobermanit. Nyljettyäni saksanpaimenkoirat laukaisin onteloammuksen kohti yläpuolella partioivaa poliisikopteria. Suojauduin nopeasti napalmisateelta perunakellariin, missä valikoitiin biopolttoaineeksi kelpaavia somalialaisia muiden rotuvähemmistöjen joukosta.
Viereisessä bunkkerissa muotoiltiin pajuvitsoista ortodoksiperinteen mukaisia panssariesteitä. Tyhjensin suolen ehtoolliskalkkiin. Virtsasin kupillisen helmeilevää maalattian jokaiselle neliösentille. Lisäsin punamultaa ja verta pajunvitsanpunojien lounaspöperöön. Järsin hampaillani tunnelin sahanpurun läpi jäävarastoon. Siellä olikin menossa ihmeellistä: Jäälohkareisiin porautuneita janonsammuttajia silmänkantamattomiin. Näky nauratti minua niin, että unohdin tehtäväni, joka oli kaiverrettu marmorilaattoihin syntyessäni.*
Pistoolit käsissä syöksyin helteiselle terassille, missä janoiset, shortsihousuiset taskuravut taistelivat elintilastaan rivouksia huudellen ja saksikäsiä heilutellen.
Oluet juotuani tulitin tonkat ja tynnyrit seulaksi. Hajotin terassin kalusteet ja oksensin lähtiessäni ketsuppiastiaan. Seuraavaksi rynnistin läheiseen parturi-kampaamoon, missä tarjoiltiin kesäboolia itseruskettavalla ihobalsamilla. Tyhjensin liemiastian, otin permanentin ja ammuin kaksi täytettyä pelikaania kattoon norsupyssylläni. Säntäsin ulos sateeseen ennen kuin papiljotteihin kätketyt pommit räjähtivät.
Räjähdysten vavisuttaessa maanpiiriä remmivetoinen ratsuni laukkasi paikalle. Tervaleppäkaviot keinujalaksilla paukahdellen karkasin pikaisesti piiloon. Suhde hevoseeni on kuin makkaralla katkaisemattomaan päähänsä: toisaalta kriittinen, toisaalta neutraali. Vaikka ehjäpäitä olisikin kaksi, on katkaistuja päitä yksi. Oikeaoppisen hevoswurstin pääproblematiikka on kuitenkin vähemmän kiinnostava kuin kioskilla kuulemani maailmanmestaruustason jalkapallovihjeet.
Hop! Hyökkäsin singon kanssa mustanahkaisten overkillereiden päämajaan. Alkajaisiksi toivotin hyvät huomenet ja skalpeerasin ovipieleen kahlitut dobermanit. Nyljettyäni saksanpaimenkoirat laukaisin onteloammuksen kohti yläpuolella partioivaa poliisikopteria. Suojauduin nopeasti napalmisateelta perunakellariin, missä valikoitiin biopolttoaineeksi kelpaavia somalialaisia muiden rotuvähemmistöjen joukosta.
Viereisessä bunkkerissa muotoiltiin pajuvitsoista ortodoksiperinteen mukaisia panssariesteitä. Tyhjensin suolen ehtoolliskalkkiin. Virtsasin kupillisen helmeilevää maalattian jokaiselle neliösentille. Lisäsin punamultaa ja verta pajunvitsanpunojien lounaspöperöön. Järsin hampaillani tunnelin sahanpurun läpi jäävarastoon. Siellä olikin menossa ihmeellistä: Jäälohkareisiin porautuneita janonsammuttajia silmänkantamattomiin. Näky nauratti minua niin, että unohdin tehtäväni, joka oli kaiverrettu marmorilaattoihin syntyessäni.*
