Juolusatu (1 lause)

Synkän Karvatunturin pimeimmässä onkalossa asusti hirveä Juolupukki. Tuolla kammottavan kusenhajuisen läävän perimmäisillä pahnoilla lepäili Jolupakin luotettava vetojuhta, Putteri Panoguano. Juolukakki kiskoi päälleen myrkynvihreän takin ja samanvärisen pipon ja alkoi rivoja viisuja kurnuttaen valmistautua aattoillan perinteiseen ryöstelyretkeen...

Valtavien lihaskouristusten ravistelema Karvatuhnuri sylkäisi juuri oikealla kellonlyömällä Joulaakin seurueineen saalismatkalle - jokaiseen kotiin, jokaisen lapsen luo. Juolupontut ovat jo etukäteen vakoilleet antoisimmat saalistuspaikat ja niinpä vihreänenäinen Patteri P-kuono tietää parhaimmat ja nopeimmat reitit. Äkkiä Juolupakki keskeytti lupaavasti alkaneen aattoretken: "Patterikuonon peräpää näyttää vihreää... Ponutonttu, jaappas lekkerit!" Kaikki seurueen jäsenet saivat karvaisiin käsiinsä juolutunnelman nostattajaksi suuret putelit reipasta virolaista myrkkyviinaa.

Tää karua on kertomaa: Polujontuista ne, jotka tämän vuodenvaihteen ryöstelyretkestä selvisivät hengissä vannoivat "ei koskaan enää" tuon tuhannen kertaa - itse Juolukakki tukehtui sokeuduttuaan ja halvaannuttuaan oksennukseensa. Mutterikuono menehtyi kroonisen, kaikkialle karvoitukseensa levinneen viherkaihin aiheuttamiin hämmästyttäviin komplikaatioihin. Jakkahan spartalaisittain animoitu sikakoira oli ahminut visvaiseen kitaansa seimipiltin pahnoineen, tapettiin satamäärin palestiinalaisorjia ja kaikilla oli oikein hauskaa. Kuoleman kielistä selvinneet tonupontut menivät ympärileikattaviksi ja liittyivät Israelin armeijan panssarijoukkoihin, suorittamaan juoluisia tappotehtäviä Jeesuslaisia ja muita epämääräisiä rättipäitä vastaan.*