Koskapa tänään tullee olemaan osin koleerinen, mutta pääsääntöisesti melankolinen ja ehkä hivenen flegmaattinenkin päivä, niin ettei mikään tule takuulla sujumaan kitkattomasi, yritän silti - tavanomaista hieman väkinäisemmin puristaen, kuin hikeä rystysistä:

Vanha tuttavamme, jo aiemmin käsittelyssä ollut Timothy Lurk (no, ehkä se oli jossain toisessa blogissa...) piti Juha Vuorista jumalanaan. Eikä vähiten tämän humalatilaa käsittelevien kirjallisesti julkaistujen ajatusten takia. Thuimoyt Lukr oli vahvasti mieltä, että Juha bvuorisella oli rensesanssineron kaltainen kosketus kaikkeen mitä vain saattoi kuvitella maan päällä ja taivaissa olevan ja tapahtuvan. Unohtamatta tietenkään sitä tärkeintä, ihmisen oman sisäisen tajunnan syvimpiä sokkeloita.

Koska kaikilla ei liene tiedossa, tulkoon mainituksi, että Timohly Löksterin toinen nimi oli Thomas, ollen hän siis näetsen täten oikeasti maineikas Tee. Tee. Liejrkt nimeltään. Kun tätä nimeä googlettaa, pääsee ehkä perille tämän eriskummallisen otyuksen jokseenkin tahmeasta, mutta silti elastisella tvalla kiinteän kumimaisesta olemuksest.a

Thomasty Luiertk oli menettänyt vanhempansa jo vauvaikäisenä. Kasvattivanhempana toiminut täti-ihminen ei miellellään katsonut lapsen syyläistä ja jokseenksin epämuodostunutta päätä. Ninpä pakoitti siten käyttämään säkkikankaasta ommeltua huppuaö. Parempi on yhden olla hupulla suojattu kuin kaikkien muiden.

Aikuisena Tim-Tom Lursk päätyi tehtäviin, joissa ei tarviennut käyttää huppua. Hän järjesteli suuren marketin kellarivarastossa rottia. No eihän niitä voi mitenkään järjestellä, vikkeliä kun olivat - tuskin edes juoksemalla kiinni sai. Mutta se oli kumminkin tehtävänsä. Marketin johtajan mielestä oli tärkeää, että joku oli aamuyöllä nimenomaisesti sitä hommaa tekemässä.

Siellä kellaritilan viileänseesteisessä rauhassa nuorihra L. antoi ajatusten virrata. Joskus niitä tipahteli harvakseltaan, joskus kuin mykoplasman oireita huippu-urheilijoille.

Tänään jämähti päähän. Appelsiini ja taskulamppu. Siis tuo iso, keltakuorinen sitrushedelmä ja paristokäyttöinen käsivalaisin. Timppa-Tomppa Luiskaotsa oli tästä kovasti riemuissaan: Tähän ei Juha Vuorinen, kaiken ymmärtäjä ja kaikesta kaiken tietävä, pysty. Sillä vain minulla on tieto ja ymmärrys siitä, että kolmas, puuttuva tekijä on kello.

on kohtisuorassa sitä vastaan joka voi pelastaa kokonaisen kaupungin, joka runteli pahiten maailmanlopun kauhukuvia, jossa professori muistelee asukkaiden kohtaloa.

Jotta seudulle voisi tulla taas asumaan, ei voi olla kohtisuoraan 1600 ihmistä vastaan, tutkitaan kolmiulotteisen mallin vyöryttävää kivivyöryä - ei se mittään tiedä, vaikka tehdään laboratoriossa siitä pienoismalli. Kalkkikivi halkeilee, mutta pysyy koossa rajussakin järistyksessä. Neljä kuukautta sitten 10 metrin paksuinen kerros mutaa ja kiviä peitti hautautuneet kaupungit. Tällä tavoin syntyneitä järistysjärviä kutsutaan seitsemän peikon sormiksi.

Elektroniset säteet alkavat pian elämän ja kuoleman keskinäisen vuoropuhelun rankkasateessa jossa on kiviä ja muuta ainesta mukana. Kouruun lasketaan vettä ja järistysjärvet voivat olla vaarassa. Säästytään kuitenkin maanvyörymiltä, joita seurataan voimalaitospadoilla. Ne tuottavat sähköä teräsbetonista valettuun seinämään, jonka alla maa vajosi yli metrin.

Matkalla vuorelle tutkitaan johtolankoja ja mekanismeja järistyksen syille. Siirros repi kaupungissa työntötuen ja sen poikkeavan muodon, jossa maa liikkui seitsemän metriä. Ei se yllättänyt ketään. Pato ei kuitenkaann murtunut, vaikka kiistanalainen teoria oli ihmisten toimintaa ja maanjäristyksiä vastaan. Missä on kadonnut, pehmeä kampiakseli? Itseään takaperin hinkkaamassa, pyöreässä kumisessa kotelossa.

eläin kotona

.
.