Musta tammikuu, pateettinen novelli (3 sanaa)

Kellarin perältä se entinen peruna yllätettiin. Sipulillekin tuli noutaja.

”Talvi puolessa, nälkä neljänneksessä" virkkoi muuan janoinen vasikka kuivaa huumoriaan käyttäen. Kaalinpäät paheksuivat pääministerin viimeaikaisia vaatevalintoja. Virttyneet villapaidat, salvetut käärmeet, jäykistyneet leopardinnahkahousut: kaikki asukokonaisuudet todistavat käyttäjänsä huumorin vähenemisen edistymistä. Hapankaalikaan tuskin malttaaa olla haisematta, sen verran hapokasta on nyt sen ajatuksenjuoksu.

Suolakurkuilla kerrottiin olevan tärkeää sisäpiirin tietoa etikkapunajuurien käytöstä kidutusvälineenä vaikeissa tylsistymistilanteissa. Peruna ei sitä suuremmin kummastellut. Hänellä oli kokemusta räväkän kasvukauden jälkeisestä, jollain tapaa tyhjentyneestä kurpitsasta, jonka sisällön jokainen saattoi arvata. Pakkasjakson alettua jokainen oli sullottu täyteen maitohappokäytettyjä keripukkeja. Tuntuu kuin hirtetyt hevosetkin ratkeilisivat liitoksistaan kuin lihavan miehen pyöräilyhousut.

Happamana kaali kysyy: "Kuinka monta prosenttia kansanedustajaehdokkaista haluaa parantaa Venäjän presidentti Putinin turvallisuudentunnetta oranssina satavan hikivirran?" Vihannekset, juurekset tietävät vastauksen, mutta niilläpä ei olekaan erityisempää syytä kertoa sitä (paitsi jos toveri Stalinin tyräteippi on taas ilmaantunut loimottamaan koilliselle taivaalle).

Porkkana, tuo terhakka tilanneälykkö, kelpaisi euroviisujuontajaksi. Vihreänaattista veijaria aina ilahduttaa kylmänkankean kuhan kelmeä läsnäolo. Juontamisesta huonomuistinen kielitaidoton lanttu on äärimmäisen innostunut.
"Maksimoidaanko nyt taas se epämääräinen huonovointisuus, virheellisestä ranskannoksesta johtuva neekereiden ja vinosilmien kyvyttömyys eläytyä myötähäpeään?"*