Ulkona

...paistaa aurinko ja on aika koleaa. Se on syksyä se. Puissa ruskaa.

Seinillä tauluja. Uusia pitäisi hankkia. Ja uusi olohuoneen varjostin. Sellainen Leija vai mikä se nyt oli.

Ajatukset liukuvat, lomittuvat ja limittyvät vyyhdeksi itsensä ympärille. Sitten katoavat, kiemurtelevat jonnekin ja ilmestyvät jostain taas esille. Hieman erilaisina.

En jaksa miettiä mitä elämä on, miksi me ollaan täällä ja muuta sen suuntaista. Me olemme, elämme ja hengitämme ja se on tärkeintä.

Äidilläni on jo pitkälle edennyt Alzheimerin tauti eikä hän enää tiedä missä ajassa ja paikassa hän on. Tuntee vain koko ajan suurta tuskaa, surua ja pelkoa. Se on hyvin surullista. Ja tänään ilmoitettiin että ei voi enää vastaan vieraita. Ei pysty puhumaan.

Tuossa on liitteenä tuollainen kuva. Vähän niinkuin huono Miro, jossa on vääränvärinen ja -lainen tausta.