Lomautukseen
Käsistän kasvoi käärme
alta kasvojen karkaeli.
Kielen alta villi sika
piikkikarvainen katosi.
Syöpäisistä suolenmutkat.
mamustikat rutaleisen.
Ehtoo joutuu,
kääntyy päivä
pimeyttä paetaksen
sateen sotkemaa saviliejun.
Mikä on laite?
Mikä on se kemiallinen laite, jossa on keinokuitukankaasta valmistettu sian kärsälevyä muistuttava akkukäyttöinen tyristori (tai oikeammin transistori).
Sen tietää eräs Esa Jalkapuun ihohuokonen, joka on varjossa pienen männyn takana. Esa Malkasuu ei paljoa ymmärrä, mutta tietää sen verran, että osaa laittaa suunsa viheltävään asentoon. Ase Palkopuun suu on pieni ja suppurassa kuten pieni muovinen tratti (tai oikeammmin ratti, ei siis tatti).
Jossain oli myös Antti Hevonheinä. Häntä ei edes oikein nähty, niin pieni kun on, mutta massaltaan oli mittava. Antti Revonseinä harmistui usein, koska hänen ulosteensa irtosi oudolla tavalla, kulmikkaasti. Antti oli kuitenkin mukava, vaikkei sitä ulkonäöstä olisi uskonut.
Nämä kaksi ns. "veijaria" tapasivat tuon edellämainitun laitteen luona, syötyään kummallista, venyvää hernekeittoa. Esa ja Antti hiplasivat laitetta levymäisillä käsillään niin että se alkoi kuumeta. Kuumentuessaan laite irrottu tyristorista (tai oikeammin transistorista) ohuen karvan.
Esa Malkasilmä ja Antti Levon-Paska pistivät karvan päät sieraimiinsa ja paukuttivat polviaan.
Tämän tuloksena Esalta irtosi pieru ja Antille tuli hirveä hiki. Kumpikaan ei enää oikeastaan käsittänyt muuta kuin sen että laite ei ollut oikein toimiva.
Irrotettu tyristori (tai oikeammin transistori) hakeutui automaattisesti umpinaisen vakaajan viereen niin että sen yhteydesä myös Esan nastahammas irtosi. "Voi jos saisin naztahampaan takaizin" ajatteli Esa. Mutta ei hän sitä saanut.
Esa Kierosilmä ja Antti Levonpieru umpeutuivat itseensä, kelasivat itseään umpinaisesti ympyränmuotoisia ratoja lähemmäksi keskiön yläakselia. Se sijaitsi suorassa kulmassa sen ohuen hahtuvan kanssa, joka oli irronnut Antin kadonneesta umpilisäkkeestä.
Sinne jäi Esa ja sinne jäi Antti, kytemään hitaaseen hiillokseen, syttyäkseen myöhemmin ilmiliekkeihin jossain siellä, minne huono haukankatse ei kunnolla yllä. Ssshht. On se sellaista, heikkoa mutta kuitenkin vahvaa, äärimmäistä äänetöntä huutoa, meteliä ja kirkumista.
Sen tietää eräs Esa Jalkapuun ihohuokonen, joka on varjossa pienen männyn takana. Esa Malkasuu ei paljoa ymmärrä, mutta tietää sen verran, että osaa laittaa suunsa viheltävään asentoon. Ase Palkopuun suu on pieni ja suppurassa kuten pieni muovinen tratti (tai oikeammmin ratti, ei siis tatti).
Jossain oli myös Antti Hevonheinä. Häntä ei edes oikein nähty, niin pieni kun on, mutta massaltaan oli mittava. Antti Revonseinä harmistui usein, koska hänen ulosteensa irtosi oudolla tavalla, kulmikkaasti. Antti oli kuitenkin mukava, vaikkei sitä ulkonäöstä olisi uskonut.
Nämä kaksi ns. "veijaria" tapasivat tuon edellämainitun laitteen luona, syötyään kummallista, venyvää hernekeittoa. Esa ja Antti hiplasivat laitetta levymäisillä käsillään niin että se alkoi kuumeta. Kuumentuessaan laite irrottu tyristorista (tai oikeammin transistorista) ohuen karvan.
Esa Malkasilmä ja Antti Levon-Paska pistivät karvan päät sieraimiinsa ja paukuttivat polviaan.
Tämän tuloksena Esalta irtosi pieru ja Antille tuli hirveä hiki. Kumpikaan ei enää oikeastaan käsittänyt muuta kuin sen että laite ei ollut oikein toimiva.
Irrotettu tyristori (tai oikeammin transistori) hakeutui automaattisesti umpinaisen vakaajan viereen niin että sen yhteydesä myös Esan nastahammas irtosi. "Voi jos saisin naztahampaan takaizin" ajatteli Esa. Mutta ei hän sitä saanut.
Esa Kierosilmä ja Antti Levonpieru umpeutuivat itseensä, kelasivat itseään umpinaisesti ympyränmuotoisia ratoja lähemmäksi keskiön yläakselia. Se sijaitsi suorassa kulmassa sen ohuen hahtuvan kanssa, joka oli irronnut Antin kadonneesta umpilisäkkeestä.
Sinne jäi Esa ja sinne jäi Antti, kytemään hitaaseen hiillokseen, syttyäkseen myöhemmin ilmiliekkeihin jossain siellä, minne huono haukankatse ei kunnolla yllä. Ssshht. On se sellaista, heikkoa mutta kuitenkin vahvaa, äärimmäistä äänetöntä huutoa, meteliä ja kirkumista.
