Keskustelu pommisuojassa, osa 2
1. Näytös
Tapahtuu erään kuvitteellisen keskisuomalaisen kirkonkylän kunnanviraston kellarissa olevassa pommisuojassa.
Unto (asiallisesti): Yhteydet on saatava toimimaan!
Esko (kaapeleita sormeillen, vaivoin tukahdutettua raivoa nieleskellen): Tappio on kirvelevä, mutta haluan esittää nöyrimmät kiitokseni asiantuntijoille, joiden mielestä ollaan ajauduttu ahtaammelle kuin koskaan, peruuttamattomaan ahdinkoon...
Unto (ankaruutta ääneensä tavoitellen): Tämä ei enää saa toistua! Siksi kenttää on nyt kuunneltava kaikin mahdollisin käytettävissä olevin johtimin!
Esko (lakonisesti, kaataen samalla termoksesta kahvia mukiin): Mitä arvelet, kuuluuko krematoriosta ääntä polton alkaessa ellei edes vuoroaan odottavia vainajia ole kuuntelemassa. Yks ja sama, myydään vaan hyppyrimäkikin ryssille.
Unto (pommisuojan nurkkia katseellaan mittaillen): Ääni syntyy fysikaalisena ilmiönä, mutta kuulohavaintoa ei. Hyppyrimäet voisi lahjoittaa ilmaiseksi. Sinulla näkyy edelleen oleva sama vanha punainen Airam-termos.
Esko (tubnnustellen termaria kädessään, kumartuen sitten läppärin ääreen): Tästähän meni sisuskalut säpäleiks jo parikymmentä vuotta sitten. Otin ladan katalysaattoirista uudet tilalle. kahvi pysyy lämpimänä; pahin mahorkan ja hapankaalin dunkkis on jo aikapäiviä sitten kärtsänny vek. Mutta vilkaseppa tonne joutuupiin, "kahen kilon siika!" on paha... on paha, peittoaa mennentullen kola-ollin...
Unto (myöntyväisesti nyökytellen): Innostavaa että netistä on tullut uusi ruohonjuuritason luovan toiminnan foorumi! Ei tarvita enää vahakopiokoneita, pienlehtiä eikä omakustanteita. Ja ns. päättäjät ja muut papat ovat onnellisesti pihalla.
Esko: Noin latteasti toteaa mies, jolla on päässä turbaaniksi nurinpäerinpäinkiedottuna kymmenen mattivanhasen pressavaalien kampanjapaitaa. Jösses sentään että tulikin takkiin, taas kerran. Lunta puskakkaan niin veret seisauttavasti, että... ei lämmitä, ei - mutta kirvelee KHYL!
Unto (ärhäkästi): Ei vaan aivan päinvastoin! Kampanjapaidat ovat oikein päin, siististi siloitettuna eikä kenenkään päässä. Ja sanoisin että ajat ovat nykyisin sellaiset ettei puolusihteerinkään pidä olla juntimpi ja vähemmän koulutettu kuin keskimääräinen äänestäjäkunta.
Esko (kurkkuaan selväksi rykien, syljeskellen): Mikäs tuo saavin kokoinen mytty sun päässä sitten on, aromipesä vai? Ota pois. Mä oon kerran kokeillu. Laitoin aromipesän yöksi päähän. Tällasta pehmosenlöysää suunpieksäntää kyllä tipahtelee, muttei mitään kypsää. Asiallisia kommentteja politiikasta (pthyi!) ei kylä lähe!
Unto (hieman väsyneesti): Juuri nyt ei politiikka yhtään kiinnosta. Siitä on tullut lähinnä viihdettä veronmaksajien rahoilla. Näet väärin, sillä päässäsi oleva outo metallirakennelma vääntää silmäsi kieroon.
Esko (huomautuksesta innostuneena): Niinpä tosiaan! Mulla on tää alkeellinen teleporttaaja jääny päälle. Olo on vieläkin jokseenkin sekava. Tuli viimeyönä käytyä Siriuksessa. Galaktinen taittovirhe syöttää tajuntäydeltä harhakuvia... olet melkein yhtä oikean alienin näköinen kuin tuo takanasi oleva...
Unto: Seurassani oleva henkilö on koostunut pimeästä aineesta. Näkökykysi on siis kuitenkin erinomainen. Ajattelin itse käydä Tallinnassa, mutta huomaisin että sehän on ulkomailla.
Esko: Ja tuo pimeäainekoostumusko muka suojaa säteilyltä? Älä yritä! Sinä mihinkään Tallinnaan lähe ennenkö tilanne rauhoittuu ja kiellot kumotaan. Keskity vain tehtävääsi. Muista, että meitä kaikkia tarvitaan. Vihollinen tunnustelee heikkoja kohtia. Kun sellaisen löytää, se voi merkitä meille kaikille entistä tukalampaa oloja... vai muka Tallinnaan... tallinna sun monitorissas... tallinnat kuulokkeissas!
Unto: Kieltojen kumoamiseen menee vielä aikaa ja tukalammat olot meille tulevat joka tapauksessa. Mistä tiedän että et itse ole vihollisen kätyri?
Esko: Vaikka tunnet minut kymmenien vuosien ajalta ja tiedät minut luotettavaksi, niin se, että epäilet minua vihollisen kätyriksi, langettaa ylleni kirouksen, josta puhdistautuminen ei ole mikään yksinkertainen juttu...
Unto: Kirouksen poistamiseksi sinun tulee viettää viisikymmentä vuotta erakkoelämää mietiskellen, rukoillen ja yksinkertaisia geometrisia kuvioita ajatellen, hylätyssä karhunpesässä. Mutta tuonhan ehdit tehdä vielä myöhemminkin. Onko kenttää kuuntelevat antennit rasvattu?
Esko: Elukka! Etkö muista, voitelit antennirasvalla eväsleipäsi. Sillä mitä jäi, kiillotit saappaitasi. Minun on nyt mentävä. Pyydän siirtoa muihin tehtäviin, vaikka sitten Kuoleman Taloon balsamoitavaksi... En kertakaikkiaan voi elää sen ajatuksen kanssa, että minua epäillään kätyriksi.
Unto: Kaikissa asioissa on oikotiensä. Voit sovittaa rikkomuksesi, joka on siis kätyriksi epäiltynä esiintyminen, joko yhtenä päiväsakkona tai 0,5 tunnin yhdyskuntapalveluna.
Esko: Happea aivoille ja pihkaa käärinliinoihin!
(ensimmäinen näytös päättyy)
2. Näytös
Tapahtuu keskisuuressa hiekkakuopassa.
Unto (jännittyneesti, ääni väristen): Siinä talossa oli tapahtunut kauheita asioita...
Esko (välinpitämättömän rennosti): Mitä noista. Yleensä aivot poistetaan sieraimien kautta, jos nyt oli toimenpide tehty silmäaukoista ja pikkusen jääny roiskeita, pitääkö siitä nyt sen suuremmin järkyttyä.
Unto (huitaisee kädellään, tuhahtaa): Enhän minä nyt sitä isännän juttua... sehän nyt on ihan normaalia! Mutta se miten koiralle kävi...
Esko: Jaa... mitenkäs sille?
Unto (yhä järkyttyneenä): Se oli ihan hirveää, kauheaa katsoa, mahdotonta kuvitellakaan... eläinparka!
Esko: Siis haloo! Mistä ihmeen koirasta sä nyt vaahtoat? Mullon tollanen koirajuttu menny tykkänään ohi.
Unto: Ai et tiennytkään? Se oli sen suoliinsa hirtetyn emännän vammainen sekarotuinen lemmikki...
Esko:Hiivatin sakkasammio! Mulla oli tietysti datakypärä päässä ja olin kytkeytynyt ulkopuolisiin ulottuvuuksiin. Kerro nyt ihmeessä tarkemmin tuosta koiratapauksesta!
Unto: Penin aamu alkoi ihan normaalisti... Sertin kuivamuonaa ja raikasta vettä ja aamukuset pihapuun juurella...
Esko: Tuohan on kuin jatkoa Huovisen "Kylän koirille". Kerro lisää.
Unto: Penihän oli sen hiv-tautisen ja syöpäsairaan Anaksimandros-pojan lemmikki, siis sen, joka teki epäonnistuneen polttoitsemurhan viime kesänä...
Esko: Aha... jopas jopas... entä sitten?
Unto: No, Penillä oli madotuskuurikin onnistunut ihan hyvin, mutta kerran järvellä ollessaan sille aikoi ilmaantua outoja oireita... se oli muuten samalla sorsastusreissulla, jolla naapurin kierosilmäinen Ptolemaios-setä ammuttiin haulikon harhalaukauksella lähes elinkelvottomaksi...
Esko: No voi sun lokalaitisen pesänjakajkat! Tuohan onkin kunnon settiä...
Unto (syvään huokaisten): Peni vietiin sitten eläinlääkärille, mutta hoito epäonnistui koska lääkärin sukupuolenvaihdosprosessi oli kesken ja tohtori määräsi transseksuaalissa kuohuntavaiheessaan koiralle väärät lääkkeet...
Esko (höystää Unton puheita kannustavilla ja hämmästyksensekaisilla murahduksilla malttamattomana jatkoa odottaen): ....elä... rrkle.... ...voi-jumal'LAUta! e.. e... eioo totta?
Unto (yhä alakuloisemmin): On se. Peniä lääkäristä tuotaessa jäi paikkakunnan pappi vahingossa suojatiellä auton alle. Aika huonoon kuntoon mies meni, sisukset levisi tielle... illalla kuitenkin huoletti enemmän Penin tila, sille kun oli tullut silmiin sellainen outo katse...
Esko (vakavana, järkytystä nieleskellen): Kerro koirasta, mutta älä suojatielle menehtyneistä. Kaikkea muuta kestän, mutta en yksityiskohtia liikennekuolemista... niisk... ja vielä pappi! Jumalani, miksi särjit jalon maljan? Oliko tuo jokin enne? Annoitko meille merkin uhraamalla viattoman karitsan?
Unto (harmistuneena): Äh, vahinkoja sattuu. Mitäs käveli mustassa kaavussa keskellä päivää suojatiellä. Karitsaa en uhrannut. Ei tarvinnut, koska sille kävi huonosti ihan muista syistä... ja koira parani myöhemmin täysin, mutta siitähän et halunnut kuullakaan enää. Mitäs sinulle ja tukaanilaumallesi muuten kuuluu?
Esko: Tarkotin kyllä "yläkerran ukkoa", en sinua, karitsan uhraamisesta mainitessani. Mutta elä välitä, en minäkään ymmärrä mitä tarkotat tukaanilaumasta kysellessäsi... Voipa olla, ettei sekaannuksilta vältytä jatkossakaan. Esko-minä ei aina ole tietoinen siitä mitä kaksoisminäni, Eesau, on suustaan päästelly tai käsillään tehny...
Unto: Kaksoissinäsi Eesau päästeleekin suustaan aivan joutavia. Tapasin hänet viime viikolla Haaparannassa ja kertoi juuri saaneen malarian Gambian matkaltaan. En uskonut ollenkaan. Oli sitä paitsi kasvattanut parran ja parin ylimääräisiä käsiä.
Esko: Sehän on serkkuni Ernesti! Vai on hän vielä hengissä. Kun tapasin hänet viimeksi, hän kertoi ongelmistaan vaimonsa kanssa, minkä seurauksena oli ilmoittautunut nopean toiminnan iskujoukkoihin Darfuriin.
Unto: Muistan kyllä hänet. Hänen vaimonsahan oli sensaatio tiedepiireissä. Tarkkojen Sveitsissä tehtyjen tutkimusten jälkeen huomattiin Ernestin puolison kuuluvan alempien kädellisten jo kadonneeksi luultuun alalajiin. Kuinka voi muuten kummisetäsi Eduardo?
Esko: Hyvänen aika! Olin aivan unohtaa. Eduardo-sedällä oli synttärit viimeviikolla. Minun on pitänyt viedä hänelle kaaliraastetta, jota hän tarvitsee pitääkseen hiljattain kasvattamiensa välikäsien suomupintaiset räpylät notkeina ja kiiltävinä.
(menee. osa 2 päättyy)
Tapahtuu erään kuvitteellisen keskisuomalaisen kirkonkylän kunnanviraston kellarissa olevassa pommisuojassa.
Unto (asiallisesti): Yhteydet on saatava toimimaan!
Esko (kaapeleita sormeillen, vaivoin tukahdutettua raivoa nieleskellen): Tappio on kirvelevä, mutta haluan esittää nöyrimmät kiitokseni asiantuntijoille, joiden mielestä ollaan ajauduttu ahtaammelle kuin koskaan, peruuttamattomaan ahdinkoon...
Unto (ankaruutta ääneensä tavoitellen): Tämä ei enää saa toistua! Siksi kenttää on nyt kuunneltava kaikin mahdollisin käytettävissä olevin johtimin!
Esko (lakonisesti, kaataen samalla termoksesta kahvia mukiin): Mitä arvelet, kuuluuko krematoriosta ääntä polton alkaessa ellei edes vuoroaan odottavia vainajia ole kuuntelemassa. Yks ja sama, myydään vaan hyppyrimäkikin ryssille.
Unto (pommisuojan nurkkia katseellaan mittaillen): Ääni syntyy fysikaalisena ilmiönä, mutta kuulohavaintoa ei. Hyppyrimäet voisi lahjoittaa ilmaiseksi. Sinulla näkyy edelleen oleva sama vanha punainen Airam-termos.
Esko (tubnnustellen termaria kädessään, kumartuen sitten läppärin ääreen): Tästähän meni sisuskalut säpäleiks jo parikymmentä vuotta sitten. Otin ladan katalysaattoirista uudet tilalle. kahvi pysyy lämpimänä; pahin mahorkan ja hapankaalin dunkkis on jo aikapäiviä sitten kärtsänny vek. Mutta vilkaseppa tonne joutuupiin, "kahen kilon siika!" on paha... on paha, peittoaa mennentullen kola-ollin...
Unto (myöntyväisesti nyökytellen): Innostavaa että netistä on tullut uusi ruohonjuuritason luovan toiminnan foorumi! Ei tarvita enää vahakopiokoneita, pienlehtiä eikä omakustanteita. Ja ns. päättäjät ja muut papat ovat onnellisesti pihalla.
Esko: Noin latteasti toteaa mies, jolla on päässä turbaaniksi nurinpäerinpäinkiedottuna kymmenen mattivanhasen pressavaalien kampanjapaitaa. Jösses sentään että tulikin takkiin, taas kerran. Lunta puskakkaan niin veret seisauttavasti, että... ei lämmitä, ei - mutta kirvelee KHYL!
Unto (ärhäkästi): Ei vaan aivan päinvastoin! Kampanjapaidat ovat oikein päin, siististi siloitettuna eikä kenenkään päässä. Ja sanoisin että ajat ovat nykyisin sellaiset ettei puolusihteerinkään pidä olla juntimpi ja vähemmän koulutettu kuin keskimääräinen äänestäjäkunta.
Esko (kurkkuaan selväksi rykien, syljeskellen): Mikäs tuo saavin kokoinen mytty sun päässä sitten on, aromipesä vai? Ota pois. Mä oon kerran kokeillu. Laitoin aromipesän yöksi päähän. Tällasta pehmosenlöysää suunpieksäntää kyllä tipahtelee, muttei mitään kypsää. Asiallisia kommentteja politiikasta (pthyi!) ei kylä lähe!
Unto (hieman väsyneesti): Juuri nyt ei politiikka yhtään kiinnosta. Siitä on tullut lähinnä viihdettä veronmaksajien rahoilla. Näet väärin, sillä päässäsi oleva outo metallirakennelma vääntää silmäsi kieroon.
Esko (huomautuksesta innostuneena): Niinpä tosiaan! Mulla on tää alkeellinen teleporttaaja jääny päälle. Olo on vieläkin jokseenkin sekava. Tuli viimeyönä käytyä Siriuksessa. Galaktinen taittovirhe syöttää tajuntäydeltä harhakuvia... olet melkein yhtä oikean alienin näköinen kuin tuo takanasi oleva...
Unto: Seurassani oleva henkilö on koostunut pimeästä aineesta. Näkökykysi on siis kuitenkin erinomainen. Ajattelin itse käydä Tallinnassa, mutta huomaisin että sehän on ulkomailla.
Esko: Ja tuo pimeäainekoostumusko muka suojaa säteilyltä? Älä yritä! Sinä mihinkään Tallinnaan lähe ennenkö tilanne rauhoittuu ja kiellot kumotaan. Keskity vain tehtävääsi. Muista, että meitä kaikkia tarvitaan. Vihollinen tunnustelee heikkoja kohtia. Kun sellaisen löytää, se voi merkitä meille kaikille entistä tukalampaa oloja... vai muka Tallinnaan... tallinna sun monitorissas... tallinnat kuulokkeissas!
Unto: Kieltojen kumoamiseen menee vielä aikaa ja tukalammat olot meille tulevat joka tapauksessa. Mistä tiedän että et itse ole vihollisen kätyri?
Esko: Vaikka tunnet minut kymmenien vuosien ajalta ja tiedät minut luotettavaksi, niin se, että epäilet minua vihollisen kätyriksi, langettaa ylleni kirouksen, josta puhdistautuminen ei ole mikään yksinkertainen juttu...
Unto: Kirouksen poistamiseksi sinun tulee viettää viisikymmentä vuotta erakkoelämää mietiskellen, rukoillen ja yksinkertaisia geometrisia kuvioita ajatellen, hylätyssä karhunpesässä. Mutta tuonhan ehdit tehdä vielä myöhemminkin. Onko kenttää kuuntelevat antennit rasvattu?
Esko: Elukka! Etkö muista, voitelit antennirasvalla eväsleipäsi. Sillä mitä jäi, kiillotit saappaitasi. Minun on nyt mentävä. Pyydän siirtoa muihin tehtäviin, vaikka sitten Kuoleman Taloon balsamoitavaksi... En kertakaikkiaan voi elää sen ajatuksen kanssa, että minua epäillään kätyriksi.
Unto: Kaikissa asioissa on oikotiensä. Voit sovittaa rikkomuksesi, joka on siis kätyriksi epäiltynä esiintyminen, joko yhtenä päiväsakkona tai 0,5 tunnin yhdyskuntapalveluna.
Esko: Happea aivoille ja pihkaa käärinliinoihin!
(ensimmäinen näytös päättyy)
2. Näytös
Tapahtuu keskisuuressa hiekkakuopassa.
Unto (jännittyneesti, ääni väristen): Siinä talossa oli tapahtunut kauheita asioita...
Esko (välinpitämättömän rennosti): Mitä noista. Yleensä aivot poistetaan sieraimien kautta, jos nyt oli toimenpide tehty silmäaukoista ja pikkusen jääny roiskeita, pitääkö siitä nyt sen suuremmin järkyttyä.
Unto (huitaisee kädellään, tuhahtaa): Enhän minä nyt sitä isännän juttua... sehän nyt on ihan normaalia! Mutta se miten koiralle kävi...
Esko: Jaa... mitenkäs sille?
Unto (yhä järkyttyneenä): Se oli ihan hirveää, kauheaa katsoa, mahdotonta kuvitellakaan... eläinparka!
Esko: Siis haloo! Mistä ihmeen koirasta sä nyt vaahtoat? Mullon tollanen koirajuttu menny tykkänään ohi.
Unto: Ai et tiennytkään? Se oli sen suoliinsa hirtetyn emännän vammainen sekarotuinen lemmikki...
Esko:Hiivatin sakkasammio! Mulla oli tietysti datakypärä päässä ja olin kytkeytynyt ulkopuolisiin ulottuvuuksiin. Kerro nyt ihmeessä tarkemmin tuosta koiratapauksesta!
Unto: Penin aamu alkoi ihan normaalisti... Sertin kuivamuonaa ja raikasta vettä ja aamukuset pihapuun juurella...
Esko: Tuohan on kuin jatkoa Huovisen "Kylän koirille". Kerro lisää.
Unto: Penihän oli sen hiv-tautisen ja syöpäsairaan Anaksimandros-pojan lemmikki, siis sen, joka teki epäonnistuneen polttoitsemurhan viime kesänä...
Esko: Aha... jopas jopas... entä sitten?
Unto: No, Penillä oli madotuskuurikin onnistunut ihan hyvin, mutta kerran järvellä ollessaan sille aikoi ilmaantua outoja oireita... se oli muuten samalla sorsastusreissulla, jolla naapurin kierosilmäinen Ptolemaios-setä ammuttiin haulikon harhalaukauksella lähes elinkelvottomaksi...
Esko: No voi sun lokalaitisen pesänjakajkat! Tuohan onkin kunnon settiä...
Unto (syvään huokaisten): Peni vietiin sitten eläinlääkärille, mutta hoito epäonnistui koska lääkärin sukupuolenvaihdosprosessi oli kesken ja tohtori määräsi transseksuaalissa kuohuntavaiheessaan koiralle väärät lääkkeet...
Esko (höystää Unton puheita kannustavilla ja hämmästyksensekaisilla murahduksilla malttamattomana jatkoa odottaen): ....elä... rrkle.... ...voi-jumal'LAUta! e.. e... eioo totta?
Unto (yhä alakuloisemmin): On se. Peniä lääkäristä tuotaessa jäi paikkakunnan pappi vahingossa suojatiellä auton alle. Aika huonoon kuntoon mies meni, sisukset levisi tielle... illalla kuitenkin huoletti enemmän Penin tila, sille kun oli tullut silmiin sellainen outo katse...
Esko (vakavana, järkytystä nieleskellen): Kerro koirasta, mutta älä suojatielle menehtyneistä. Kaikkea muuta kestän, mutta en yksityiskohtia liikennekuolemista... niisk... ja vielä pappi! Jumalani, miksi särjit jalon maljan? Oliko tuo jokin enne? Annoitko meille merkin uhraamalla viattoman karitsan?
Unto (harmistuneena): Äh, vahinkoja sattuu. Mitäs käveli mustassa kaavussa keskellä päivää suojatiellä. Karitsaa en uhrannut. Ei tarvinnut, koska sille kävi huonosti ihan muista syistä... ja koira parani myöhemmin täysin, mutta siitähän et halunnut kuullakaan enää. Mitäs sinulle ja tukaanilaumallesi muuten kuuluu?
Esko: Tarkotin kyllä "yläkerran ukkoa", en sinua, karitsan uhraamisesta mainitessani. Mutta elä välitä, en minäkään ymmärrä mitä tarkotat tukaanilaumasta kysellessäsi... Voipa olla, ettei sekaannuksilta vältytä jatkossakaan. Esko-minä ei aina ole tietoinen siitä mitä kaksoisminäni, Eesau, on suustaan päästelly tai käsillään tehny...
Unto: Kaksoissinäsi Eesau päästeleekin suustaan aivan joutavia. Tapasin hänet viime viikolla Haaparannassa ja kertoi juuri saaneen malarian Gambian matkaltaan. En uskonut ollenkaan. Oli sitä paitsi kasvattanut parran ja parin ylimääräisiä käsiä.
Esko: Sehän on serkkuni Ernesti! Vai on hän vielä hengissä. Kun tapasin hänet viimeksi, hän kertoi ongelmistaan vaimonsa kanssa, minkä seurauksena oli ilmoittautunut nopean toiminnan iskujoukkoihin Darfuriin.
Unto: Muistan kyllä hänet. Hänen vaimonsahan oli sensaatio tiedepiireissä. Tarkkojen Sveitsissä tehtyjen tutkimusten jälkeen huomattiin Ernestin puolison kuuluvan alempien kädellisten jo kadonneeksi luultuun alalajiin. Kuinka voi muuten kummisetäsi Eduardo?
Esko: Hyvänen aika! Olin aivan unohtaa. Eduardo-sedällä oli synttärit viimeviikolla. Minun on pitänyt viedä hänelle kaaliraastetta, jota hän tarvitsee pitääkseen hiljattain kasvattamiensa välikäsien suomupintaiset räpylät notkeina ja kiiltävinä.
(menee. osa 2 päättyy)
