Eräänlainen satu (virke kerrallaan)
Kujan päässä oli pieni puoti, jonka oven yläpuolella olevassa taulussa luki: "Veivausta edullisesti". Puodin takapihalle väsähtäneen sepän vähäjärkinen soperrus kiteytyi lauseeseen "...ss..sshh...se oli kyllä mun idea..." Puodin pitäjä avasi oven ja asteli sepän luo. "Olis taas tanakampi pakkaus työn alla, tarvittas riski mies polkemaan. Joutaisitko?"
"Ehkä joutaisin, ehkä en", vastasi seppä monimielisesti. "Vaikuttaisko tämä mitenkään päätöksentekoon", tiedusteli kauppias heilutellen kusenkeltaista seteliä sepän silmien edessä; "Kaksataa egee?" Raha ei kuitenkaan tehnyt minkäänlaista vaikutusta tuohon nuukahtaneeseen hahmoon. Kauppias ajatteli kaksinkertaistaa tarjouksensa, mutta juuri silloin vieressä avautui ikkuna.
Sitten avautui vielä toinen, kolmas, neljäs ja vielä viideskin ikkuna kunnes kaikki pikku puodin akkunat olivat sepposen selällään. Hetkinen vain: Lavastus vaihtui äkisti kokonaan. Nyt jo näyttämöllä avautui kesäinen järvimaisema, esirippu laskeutui ja yleisö puhkesi suosionosoituksiin. Sadat nuoret ja vetreät kansallispukuiset tanssijat ryntäsivät esiin.
Rekkalesbot jakoivat kaikille tupakkaa ja keskiolutta, jota myytiin 20 litran kierrekorkkikanistereissa, pantti 40 snt. Puodin pitäjän ikkunassa oli kioskikauppa josta sai tunnelman nostattamiseksi halpaan hintaan mietoja ja melko koviakin huumeita. Koska kauppias ei hauomannut riittävän ajoissa lavasteiden vaihtumista, kaikki miedot huumeet upposivat ikkunasta tulvivaan veteen. Veden tulviminen jatkui useita tunteja.
Annoksen kovia huumeita ottanut vääräleuka elämöi puodissa: "Paljonko maksaa 100 paskakuution notkeaksiveivaaminen?" Hänpä ei tiennyt että puodinpitäjällä oli juuri tänään erikoistarjous! Pian asiakkaan eteen tiskille levitettiin kaikki erikoistarjoukseen liittyvä; valmiiksi täytetty sopimuskin, allekirjoitusta vaille.
Niinpä tuo vahvassa pöllyssä oleva surkuhupaisa hahmo allekirjoitti paperin reippaasti, suurin elein ja äänekkäästi mölyten.
Tarinan kannalta seppähenkilö olisi ollut tarpeeton, ellei hän olisi ilmestynyt juuri tähän kohtaan tarinaa - miehen vähäpuheiseksi ja vastenmieliseksi tehnyt kivulias sappikivikohtaus oli taas takanapäin. Seppä tunnisti heti vääräleuan: sehän oli hänen 1950-luvulla Gruusian metsästysmatkalla oudosti kadonnut Vasili-enonsa! "Pyhät Jukurtin Juuret ja lauma villihevosia! Vasilihan se siinä, alun toista sataa vuotta, häh!?" seppä mölysi ja pamautti vanhusta selkään voimalla, joka olisi tappanut härän.
Yllättäen löytynyt Vasili-eno esitteli seppä Gennadille juuri allekirjoittamaansa sopimusta: eikös ollutkin komia paperi! Kultalehvien ja punaruusukkeiden kirjomassa paperissa todettiin paperin haltijan olevan hyvätuloinen ja iloinen kommunisti, joka mielellään tarjoaisi kierroksen vahvinta paikallista kaikille. "Sittenpä pistätkin meille kunnon tömäkät sianvirtsatuopilliset!" huudahti Gennadi. Kuudestitoista kirkastettu sianvirtsa piti kumota nopeasti alas kurkusta. Jos sen jättäisi minuutiksikin tuoppiin, se haihtuisi olemattomiin.
Seuraavaksi tilattiinkin siis reippaasti kauppiaalta kokonaiset kolme tynnyriä pistävää ja helmeilevää, Etelä-Ossetian maineikkaimmissa saostuskaivoissa kypsynyttä voimanestettä. Säteilyvaaran minimoimiseksi neste oli pakattu paksuihin lyijylaatikoihin, joiden siirtelemiseen tarvittiin järeänkokoista trukkia. Virtsan nauttijoiden tuli sonnustautua tuuman paksuisiin mustiin luonnonkumipukuihin joihin kuului syvänmerensukeltajan teräksinen pallokypärä.
"Pahus vieköön, Vasili", Nadi yhtäkkiä hokasi: "...mun pitää palauttaa kirjastoon tintti-sarjakuvat ja käydä ostamassa porakone... mutta älähän hättäile, tulen kohta takas... nähdään!" Niinhän siinä kävi kuten arvata saattoi että sille lainastoreissulleen seppä sitten jäi eikä hänestä sen koommin kuultu. Mutta kujan päähän, siihen veivausliikkeen naapuriin ilmestyi pikkupuoti, jonka mainosplakaatissa luki: "Täältä uusi elämä. Osta kaksi - maksa kolmesta!" Kaksi keskimääräistä hieman kurjempaa elämää sai nyt siis kolmen varsin heikkohappisen elämän hinnalla - eli kuudella kopeekalla.*
"Ehkä joutaisin, ehkä en", vastasi seppä monimielisesti. "Vaikuttaisko tämä mitenkään päätöksentekoon", tiedusteli kauppias heilutellen kusenkeltaista seteliä sepän silmien edessä; "Kaksataa egee?" Raha ei kuitenkaan tehnyt minkäänlaista vaikutusta tuohon nuukahtaneeseen hahmoon. Kauppias ajatteli kaksinkertaistaa tarjouksensa, mutta juuri silloin vieressä avautui ikkuna.
Sitten avautui vielä toinen, kolmas, neljäs ja vielä viideskin ikkuna kunnes kaikki pikku puodin akkunat olivat sepposen selällään. Hetkinen vain: Lavastus vaihtui äkisti kokonaan. Nyt jo näyttämöllä avautui kesäinen järvimaisema, esirippu laskeutui ja yleisö puhkesi suosionosoituksiin. Sadat nuoret ja vetreät kansallispukuiset tanssijat ryntäsivät esiin.
Rekkalesbot jakoivat kaikille tupakkaa ja keskiolutta, jota myytiin 20 litran kierrekorkkikanistereissa, pantti 40 snt. Puodin pitäjän ikkunassa oli kioskikauppa josta sai tunnelman nostattamiseksi halpaan hintaan mietoja ja melko koviakin huumeita. Koska kauppias ei hauomannut riittävän ajoissa lavasteiden vaihtumista, kaikki miedot huumeet upposivat ikkunasta tulvivaan veteen. Veden tulviminen jatkui useita tunteja.
Annoksen kovia huumeita ottanut vääräleuka elämöi puodissa: "Paljonko maksaa 100 paskakuution notkeaksiveivaaminen?" Hänpä ei tiennyt että puodinpitäjällä oli juuri tänään erikoistarjous! Pian asiakkaan eteen tiskille levitettiin kaikki erikoistarjoukseen liittyvä; valmiiksi täytetty sopimuskin, allekirjoitusta vaille.
Niinpä tuo vahvassa pöllyssä oleva surkuhupaisa hahmo allekirjoitti paperin reippaasti, suurin elein ja äänekkäästi mölyten.
Tarinan kannalta seppähenkilö olisi ollut tarpeeton, ellei hän olisi ilmestynyt juuri tähän kohtaan tarinaa - miehen vähäpuheiseksi ja vastenmieliseksi tehnyt kivulias sappikivikohtaus oli taas takanapäin. Seppä tunnisti heti vääräleuan: sehän oli hänen 1950-luvulla Gruusian metsästysmatkalla oudosti kadonnut Vasili-enonsa! "Pyhät Jukurtin Juuret ja lauma villihevosia! Vasilihan se siinä, alun toista sataa vuotta, häh!?" seppä mölysi ja pamautti vanhusta selkään voimalla, joka olisi tappanut härän.
Yllättäen löytynyt Vasili-eno esitteli seppä Gennadille juuri allekirjoittamaansa sopimusta: eikös ollutkin komia paperi! Kultalehvien ja punaruusukkeiden kirjomassa paperissa todettiin paperin haltijan olevan hyvätuloinen ja iloinen kommunisti, joka mielellään tarjoaisi kierroksen vahvinta paikallista kaikille. "Sittenpä pistätkin meille kunnon tömäkät sianvirtsatuopilliset!" huudahti Gennadi. Kuudestitoista kirkastettu sianvirtsa piti kumota nopeasti alas kurkusta. Jos sen jättäisi minuutiksikin tuoppiin, se haihtuisi olemattomiin.
Seuraavaksi tilattiinkin siis reippaasti kauppiaalta kokonaiset kolme tynnyriä pistävää ja helmeilevää, Etelä-Ossetian maineikkaimmissa saostuskaivoissa kypsynyttä voimanestettä. Säteilyvaaran minimoimiseksi neste oli pakattu paksuihin lyijylaatikoihin, joiden siirtelemiseen tarvittiin järeänkokoista trukkia. Virtsan nauttijoiden tuli sonnustautua tuuman paksuisiin mustiin luonnonkumipukuihin joihin kuului syvänmerensukeltajan teräksinen pallokypärä.
"Pahus vieköön, Vasili", Nadi yhtäkkiä hokasi: "...mun pitää palauttaa kirjastoon tintti-sarjakuvat ja käydä ostamassa porakone... mutta älähän hättäile, tulen kohta takas... nähdään!" Niinhän siinä kävi kuten arvata saattoi että sille lainastoreissulleen seppä sitten jäi eikä hänestä sen koommin kuultu. Mutta kujan päähän, siihen veivausliikkeen naapuriin ilmestyi pikkupuoti, jonka mainosplakaatissa luki: "Täältä uusi elämä. Osta kaksi - maksa kolmesta!" Kaksi keskimääräistä hieman kurjempaa elämää sai nyt siis kolmen varsin heikkohappisen elämän hinnalla - eli kuudella kopeekalla.*
