Katsoin juuri joutubesta Freemanin "Liian myöhä"-biisin. Ilman sarviahampaita vilpittömästi ylistän: "Nyt ollaan asiassa!" Videoilmaisu todistaa alansa osaajien avarakatseisuutta ja hulvatonta otetta, täydellistä näkemyksen hallintaa. Jos nyt johonkin pitää verrata, ei kyllä oikein muita tule mieleen kuin Kuolleet Naudat yhtyeen Sirkkeli-video.

Tuossa alempana oleva päättelylitaniasi on pientä työstöä vaille valmista käsikirjoitusta: Aito onni ei ole sitä, että kalenteri on buukattu täyteen päällekkäisiä tapahtumia ja tapaamisia, vaan sitä, että niin halutessaan voi koska tahansa seisahtua aloilleen tarkkailemaan. Ikkunanäkymää. Katunäkymää. Meri- tai järvinäkymää. Omaa päänsisäistä näkymää...

Ruuan ja juoman suhteen katson olevani riippuvainen, tupakin ja ylenmääräisen alkoläträämisen suhteen mieluummin niukemmin. Olen löytänyt sisältäni julmurimielisen toivonliittolaisen, joka ei ymmärrä törpöttelyä. Sisältääkö tupakka mitään terveellistä kaasua? Kerro yksikin. Häkä? Nikotiini? Rotanmyrkky? Propionyylianilinopiperidiini (opioidi fentanyyli)? Sopii yrittää käännyttää, ihminen on heikko. Mutta ihmettelen, miksi sellaiseen taas ryhtyisin. Hiljattain kuulin erään etäisesti tuntemani saman ikäisen miehen joutuneen eläkkeelle alkoholisoitumisen takia. Mutta siitä ei passaa puhua. Mieluummin vaietaan. Häpeää vai, kun mies ei viinasten kanssa pärjää?

En ehi piirtämään, laitan näitä satunnaisia kännykkäkuvia eri työtilanteista (eivät liity mitenkään tekstiin/esittämiini ajatuksiin):

Olen ajatellut niin että eihän täältä kukaan elossa selviä. Eli olet vaikka kuinka vammainen tai terve tai mitä hyvänsä, kuolet kuitenkin. Eikä kukaan sinusta parinsadan vuoden päästä mitään tiedä. Eli se nyt ihan haistpaska ikäänkuin laajemmassa ajallisessa ja tilallisessa tilavuudessa mitä olet tai luulet olevasi. Kaikki katoavat, maatuvat, muuttuvat turpeeksi ja kasvavat horsmaa. Huomasin sen nopeasti itsekin kun ilmoitin kaikille näille muka hyvin tärkeille ja hienoille toimeksiantajilleni ja työkavereilleni että minulle on käynyt niinkuin nyt kävi, niin kuulin vain osanottoa ja surkuttelua mutta hyvin nopeasti mies vain vaihdettiin toiseen. Eli uusi mies rivistä tilalle, niinhän se menee.

Pohdin nyt itse laajempia kysymyksiä ja voin tehdä sitä mistä oikeasti tykkään. Ja voi myös olla vain, ilman työntekemistä ja tekemistä sitä ja sinne. Ja ajatella, katsella ulos ikkunasta. Tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Olemme seuraavaksi menossa Irlantiin. Pyörätuolissa tosin ja puolisilmäisenä ja -aivoisena, mutta kuitenkin.

Koska - jos olet hengissä, tiedät kuka olet, ymmärrät ja hengität, kaikki on mahdollista. Äitini tapauksessa tämä reaalisoituu: hän ei enää ole henkisesti elossa vaikka ruumis onkin. Ja näin käy meille kaikille. Ole, ole olemassa, silloin kun vielä voit.

Elämä on kuitenkin kaunis. Ei kannata hukata sitä. Ja anteeksi jos vaikutan jotenkin opettavaiselta - tiedän että ymmärrät älykkäänä ja kunnioitusta herättävän luovana ihmisenä kaikki nämä asiat - mutta pidän sinusta hyvin paljon ja toivon että tapaamme vielä jatkossakin ja pidämme yhteyttä säännöllisesti.

Ja meillä on vielä vajaa pullo vodkaa ja pari pulloa viiniä jäljellä. Ja aski tummanvihreää Marlboroa. Hyvin kohtuullisesti nautimme, koska seuraaville päivillekin pitää jättää. Toivottavasti tulet seuraavalla kerralla tuhoamaan juomia, ruokaa ja tupakkia... ;-)

Edes menemisenpelko

Muuan henkilö taannoin "moitti" minua siitä, että molemmat vanhempani ovat vielä elossa. Etten pysty ymmärtämään elämää ja sen karumpaa laitaa, kun lähiomaisten poismenon perinpohjin kouraiseva kokemus puuttuu. Hänelle äitinsä kuolinkamppailun läheltä seuraamin oli ollu ylivoimaisen ikävää aikaa. En oikein tiijä... Olen seurannut vierestä kun ensivaste elvyttää äitiäni ja olen ollu auttelemassa katolta pudonnutt isukkia terveyskeskukseen ja seurannu hoitojen etenemistä sairaalan lonkkaleikkaukseen. Olen ajatellu, että jos olen kokemisiltani jonkun mielestä vajaa, niin asia kunnossa: Raja voidaan vetää siihen, että siittä ei sitten puhuta, tai ainakin vältetään sellasia aiheita, jotka siihen johtaa. Kuolemaan, kuolemanpelkoon, kuolema-aiheisten kokemusten puuttumiseen. Olen myös ajatellu asian kutakuinkin sitä rataa, että miks hitossa pelätä esmes karhuja susia niin ettei uskalla metsään mennä. Pelkää sitten kun on nokittain sellasen otuksen kanssa. Sama logiikka liikenteeseen sovellettuna menee jokseenkin siten, että enpähän lähe liikenteeseen, kun siellä voi joku posauttaa lääketokkurassa huumautuneena kännissä päin ja siihen - herrajjumalasentään! - voi kuolta!