Kello on seitsemän tai jotain... Ei tässä nyt ennättisi kirjoittaa mitään. Mutta kun mieltä askarruttaa jostain muistiin takertunut sana, valor. Tai oikeastaan sanapari: unprecedented valor. Katson kuukkelikääntäjää: "ennennäkemätön urhoollisuus". Niinpä tietenkin. Iwo Jima -lippiksen keulassa se lukee. Miten esim tuon valor -sanan oppisi niin että se kajahtaa hetikuultuna oikein ymmärrykseen. Ettei rupea hakemaan mitään valo- tai valööri-johdannaisia - vääriä polkuja. Oikeastaan nyt pitäis mennä jo. Mulle tulee kone. Pitää olla ovia aukomassa ja asentajaa auttelemassa. Ai että mikä kone. No sellanen apparaatti, jota ilman ei kertakaikkiaan tule toimeen. Kirjoitan joskus toiste vieraan kielen oppimisen vaikeudesta enemmän... vaikka otsikolla unbecoming/uncomfortable ingliiz..

2 unta

Näin viimeyönä sellaisen unen että olin pyörätuolissa ja istuin Saaarijärven lossinrannassa. Mukana oli Sauli Niinistö ja joku toinen, pyylevä mies. He olivat tulleet veneellä (moottoriveneellä) siihen ja olivat veneessä keskustelleet minusta. Olivat sanoneet että minä voin kuntoutua hyvinkin pois pyörätuolista jos tahtoisin mutta kun en viitsi niin istun yhä pyörätuolissa. Minä olin kuitenkin jo tullut siihen, kuullut nuo jutut ja mukanani oli joku keski-ikäinen naishenkilö. He ymmärsivät että olin kuullut heidän puheensa, istuutuivat lossiin vievän tien reunassa olevalle kaiteella ja pyysivät kai jotenkin anteeksi. Sitten se keski-ikäinen naishenkilö lähti viemään minua kohti lossia. Jotenkin pyörätuoli varmaankin irtosi hänen otteestaan ja minä liuúin alas kohti vettä. Se ranta olikin vähän helvetin korkea ja pystyseinämäinen, ja siinä seinässä oli iso kellertävä metallirengas johon tarrauduin kiinni. Jäin siihen roikkumaan ja ihmettelin kun ei käsiini sattunut yhtään ja jaksoin vain olla siinä. Se nainen katseli minua ylhäältä. Siihen heräsin.

Aikaisempi toinen uni oli sellainen että olin olevinani Saarijärvellä ja ajoin ihan uutta mustaa Audi A4:ää jossa oli minusta huonot ja sameanharmaat pölykapselit. Kyydissäni oli Jouko Berg (se toinen saarijärveläinen arkkitehti, tai on niitä yhteensä neljäkin) ja ajeltiin ympäriinsä. Jouko huomasi että minähän olin suunnitellut kaikki kylän talot ja Jouko vain omansa - sen hyvin ruman pömpelin. Kyydissä oli mukana eräs tutunnäköinen mies joka oli olevinaan Saarijärven kaupungin joku korkea tekninen virkamies. Hän sittemmin osoittautui näyttävän samalta kuin erään ensimmäisissä arkkitehtitoimistoissa istuva eräs rakennusmestari jota kutsuttiin Ypiksi. Käytin katsomassa Ypin kotitaloa - no se ei ollut kummoinen - mutta sitten katsottiin eräs tosi hieno lasiseinäinen ja tilallisesti avara, jossa asui ja suunnitteli jotain jokin hieno valkokauluspaitainen hahmo. Sitten heräsin.

Erittäin yksityiskohtaisen tarkkoja unia ja värillisiä. Herättyäni oli outo olo.