Päivien kirjo (päiväkirjaamisia kerta/vrk)
( omaelämänkerrallisia sivalluksia peitellysti mutta totuudenmukaisesti )
Paskaeiffeliin rätinnostokoneita? "Oamusella ol lähemmäs kymmene..." Kurssi hirsiä pilkkeitä? Kanuunan indeksikoro kaksviis vuodessa... tai no, antaa olla? Haamutuotteilijat nettihillottaa - lunta satanut lapioitavaksi. Armeija apuun - lumisotamiehet!
Sain tänään Botox-piikkejä nilkkoihin ja sääriin. Olivat niin jäykät etteivät lääkärit ja hoitsut olleet moisia ennen nähneet. Aamupäivällä yritin kuntoutuksessa hoitajan kanssa kävellä niin että tuin toisella kädellä tangosta. Pyörrytti, piti lopettaa. Asunnon myynti pannaan vireille. Tällä hetkellä kotiavustaja kolisee keittiössä (totuudenmukaista, ei peiteltyä).
05022010 pe
Boksivierailu Antony Hopkinsin, Richard Burtonin ja Clint Itätuulenviestin mäkliini-maailmaan iltamyöhälle tahmautti uuden päivän alkua. Alistair tissutteli ittensä hengiltä 65 vee. Hyytävää jännitystä, kiperiä tilanteita, ratkiriemukasta kohkaamista. Tähän ei avatar pysty! Avantosaunominen ja hiihtoliikunta jäävät pakosta vähemmälle! (osin kuvitteellista, mutta totistinta)
Kuunnellut klassista, tiiraillut lehtiiä. Hyvä ja tasainen olo (voimakkaat mielialalääkkeet). Tänään täällä käy kolme eri naista, porrastettuina aikoina. Ensimmäinen tulee klo 11, tiskaa, siivoaa ja laittaa ruokaa. Toinen tulee klo 13 ja vie minut kuntosalille, siivoaa ja laittaa ruokaa. Kolmas tulee klo 17, siivoaa ja laittaa ruokaa sekä keittää kahvit hillomunkin kera. (totta)
06 02 2010 la
Mankibusineksen punikkitervassa löyhkää yhä sorassa uitettu jäkälärussakka! Välistä kusen ja paskan sorkat ja kieli onneaonnea puruturup. Vietervenyts räks ja pam, taistelu alkaa taas. "Hyvin männee, olokea varovaisia, meille tullee uus kiuvvas..."
Sinulla on sifoni, minulla Mignon-muna. Hänellä on hännässään peräsin ja airot käsissä. Työ määttä tietysti kirkolle! Siellähän tapellaan kuin viime viikon viimeistä päivää! Pienet lapset huutaa: kivaa! Oksennukset lentelevät ilmassa kuin lentopallon avaussyötöt ja Harrilla on kummallinen patti vasemmassa jalassaan.
07 02 2010 su 8:37 -5 tai -6 C astetta
Kolmannen kerran tolpattu risalinkki huuhtoutui vasta iltalepoon. Oli siis normaalia lievempi hiihtovaellus, jonka jälkeen sääriluun takana tuntui se "kummallinen patti". Eei mutta rrrtana: se on lihas. Siis pohja. Eikun pohje. Kardemumma on kateissa, samoin jägäl-Äytzi. Se kuiviin puristettu "nauriin puolikas". Ajattellin etten seuraa olumppian pelejä, mutta ehkä ilmastonmuutosilmoituksia Kanadan itärannikolta?
Hahmo kävi kylässä. Se oli vaalean kellertävä ja sen jalkapohjiin oli pultattu kiinni noin sentin vahvuiset, vaaleansinisiksi maalatut teräslevyt. Tietenkin tämä kaikki on mielikuvituksen tuotetta! Olen tyytyväinen, nukuin 12 tuntia uusissa punaisissa Marimekon lakanoissa ja kohta tulee aputyttö ja laittaa eilen ostetun siian uuniin.
08 02 2010 ma 9:27 -4.2*C täyspilvistä
Uuninluukku, 1.2 ktn. Portaat stuntti, puut suntti, nokiset sytykkeet puntti, luukku juntti - MUISTIN SITTENKIN! Vähänkö ihmettelen kun tietoa tulee, että hedelmissä ja marjoissa sekä maitotuotteissa olisi syöpää aiheuttavia aineita. Tätä pitää tutkia. Pyhät antioksidantit sentään. Ja katolta lumet.
Raukea olo. Laiskottaa. Ja voi olla täysin vapaasti siisniiku fuckingshit LAISKA! Aamulla taksi haki kuntoututukseen, jossa ensin tutkittiin mielentiloja ja miltä olo nyt tuntuu ja noinniiku muuten menee ja sitten liikuntateräspeutti liikutti ja sanoi että kesäksi kuntoutetaan kävelemään kävelysauvoilla. No mähän sanoin että Jee! Sitten kävi mun oma hypnologi, rentoutti ja kävin mielen tasolla muka-syyllisyys- ja muita outoja asioita lävitse kaksi ja puoli tuntia. Perjantaina on iso hoitokokous jossa olen möllöttämässä paikalla, muut hoitakoot mun asuntoasiat ja mun kivan tulevaisuuden...
09 02 2010 ti lumisateisen pilvistä, -7.0*C
Kuinka paljon pitää antaa anteeksi, nenätön mykkä karjuu hajuttomana erämaassa... ja vanha nasaretilainen vastaa: joka kerta. Sytyt ja suntti! Muistisääntö toimii. Eilen muistin suntin, tänään sytyt. Mikään ei ole mahdotonta, ei edes ei-sanan sanominen. Lumien öysyyseen tästä...
Minä siis vain olla möllötän. Olen olemassa ja möllötän. Joskus pääkopassa käy jokin ohut ajatus, mutta se katoaa pian. Möllötyksen keskeyttää vain syvä ja tervetullut uni.
10 02 2010 ke pilvistä tyventä, liki -15*C
Kaikki on melkein kaikki. Luen lehdestä, en juuri muuta kuin fingerporin. Sekin on vanha tuttu, enkä ehkä ymmärrä. Huolestuttavinta tällä hetkellä on akilleen kibo. Höh, tarkoitan tietenkin päkiän vesuviusta. Tämä meni nyt kyllä niin överiks, ettn oikein tajua itekkään...
Joo, mulle tulee Hesari, Suomen Kuivalehti ja joitakin muita lehtiä vanhasta muistista. Lueskelen niitä joskus, useimmiten en. Kuntoutus ei nyt oikein etene, kun huimaa enkä uskalla olla omien jalkojeni päällä. Sotken vain kämmisesti eteenpäin. Ulkona on hieno talvipäivä... olisihan se mahtavaa olla tuolla raikkaassa pakkasäässä, mutta kun näillä paikallaanveivaavilla alaraajanpaskoilla tarpominen on niin HELVETIN hidasta ja hankalaa. Mutta kuitenkin: nainen hieroi minua aamupäivän ja toinen iltapäivän. Ja minulla on täällä viiniä eivätkä työhuolet rasita... enää koskaan. Siis mä niiku huilaan vaan ja annan toisten hoitaa minua.
11 02 2010 to -17.9*C, melko selkeää, poutatyven
Tasan vuoden kuluttua varsinainen palindromipäivä, 11022011! Toimisiko muisti silloin. Nyt ei toimi. Aamummalla kuulin auton radiosta loistavaa, suorastaan mykistävän upeaa kitaramusiikkia. Kuulin mainittavan niin kappaleen, esittäjän kuin säveltäjänkin nimet, MUTTA EN MUISTA. Olisin ottanut soitannosta paremman selvyyden. Ehkä kuunnellut uudelleen. Jopa hankkinut tallenteen? Kun ei muista, pitää syödä enemmin mustikoita. Sen toki muistan. Päivittäin menee mehtämarjoja litra, parikin...
Onhan se hyvä että muisti toimii noinkin hyvin. Ihmisten, asioiden ja paikkojen nimet katoavat päästäni parissa minuutissa. Minulla on nimimuisti -7, asteikolla +10 - -10. Mutten minä tuosta jaksa välittää. Kun ei muista, niin ei muista, ja kaikki ihmiset auttavat tämmöistä taapertajaa. Joskus vain tekisi vielä matkustaa ulkomaille.
12 02 2010 pe -9.3*C, eilisiltaisen lumisateen (n. 10 cm) jälkeen täyspilvinen poutatyven.
Olen miettinyt muistamisen tarpeellisuutta. Ihmistä, joka muistaa kaiken tärkeän salamannopeasti, voidaan sanoa teräväksi. Hän on välkky, partaveitsi ja kenties jopa älykäs, mikäli osaa käyttää ylivertaista muistiaan oikea-aikaisesti. Mutta liika - siis: tarpeeton - muistaminen on jokseenkin sairaalloista, ehkä autismia.. Jos en tänä aamuna muistanut ottaa mukaani lämmitintä, jonka jo illalla tiesin että häätyy palauttaa, ei kyseessä ole maailmojakaatava moka. Monet asiat voi tehä myöhemminkin, paremmalla ajalla. Menenkin noutamaan sen lämmittimen... pitää lämmittää muuatta pakkasissa viilentynyttä varastotilaa...
Tulipa vainen mieleen viisaan ja älykkään ero: Muistelen todetun seuraavaa: "Älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu."
Juuri näin on. Olin tänään hoitokokouksessa Helsingissä jossa 8 sairaanhoitajaa keskusteli ja kertoi hoitonjeni jatkumisesta. Olivat tehneet suunnitelman kolmeksi vuodeksi eteenpäin ja olivat hyvin osanottavaisia ja ymmärtäväisiä. Minulla on nyt 16 tuntia omahoitajien hoitoaikaa kotona ja kaupungilla (määrää ehkä lisätäään), seitsemän tuntia hoitoja Helsingissä ja ilmaiset kuntosalikäynnit Sellon Elixiassa. Myyn kämpän, hankin esteettömän pikku kaksion ja taksi tuo ja taksi vie hoitoihin. Vaan eläke on mitätön kun en omasta toimistostani maksanut mitään eläkemaksuja. Ja jotenkin usein illalla tuntuu olo oudon löyhältä...
13 02 la 2010 kirkasselkeä poutatyven -20*C
Asensin piirtolaudan nettikoneeseen. Strippejä vitsipiloja herjoja irvailemisia. Ei mitään kaunistaihanaa homppelisievistelyä pastellisävyissä. Aiheena vaikkapa itsemurhapommittaminen, ilmastohuonehölmöily, titanicin hiilijalanjälki, itämeren kaasuputki, vankkuuvverin olumppialaiset... Muistan kymmenen vuoden takaista selkäkipua. Arvelin kuolevani kipuun. Puolentoista vuoden ajan vääntelehdin sängyllä mitääntekemättömänä. Päätin että jos vielä jonain päivänä toipuisin, tekisin loppuikäni kaikkea sellaista mikä sairastaessa oli mahdotonta. Välilevyleikkauksen ja toipumisen jälkeen "kaikkea sellaista" tullut tehdyksi. Nyt vuorossa pimeyden olemukseen porautuminen taidemenetelmäisesti. Eipähän koskaan tarvi sanoa: "Olisin tehny, mutten saanu aletuks..."
Upea teksti! Siis ihan oikeasti. Nyt tarvitsen itsekin tuollaista poweria.
14 02 su 2010 -12*C kirkasselkeä aurinkopoutatyven
Laskiaissunnutai. Ystävänpäivä. Kaikkien näiden kunniaksi pidättäydyn tänään tapaamasta ketään. Menen ulos vasta iltahämärissä. Yritän käyttää nettiä hillitysti. En seuraa olympialaisia. Tämän täydellisen negaatiopäivän aloitin nielaisemalla aamiaisen kyytipojiksi "möllerin tupla" -kapselin sekä bioteekin "tehopii/kalkki+D/hiukset*iho*kynnet" -puristeen. Päivemmällä höystän oloa nielemällä punariisikapseleita. Olen NIIN iloinen kun ymmärrän olevani osallisena hivenaine- ja luontaislääkintäteollisuuden hömppämarkkinoilla. Toivottavasti obaman soturit onnistuvat valtaamaan paljon hyviä opiumviljelmiä!
Noita minäkin nappailen: kalaöljyä, monivitamiineja, kaikkia erillisinä tabletteina. Tänään vain makasin koko päivän ja aputyttö toi laittamaansa ruoat sänkyyn. Liekö tuossa ollut osuutta eilen nautituilla valkoviineillä. No huomenna on taas kuntoutusta ja iltapäivällä tulee mun oma hypnologi kylään.
15 02 ma 2 0 1 0 n. -10*C, pilvipoutatyven
Sylttytehtaan salassapitämisen nyyt vuoksi nyt on nyt ihan nytyty pakko nytii peitellä... nih. Muovielämässä miljoonakappelin flyygeliparvelta paskamyrskyn sontatupper kahlaten MISTÄ HERRAJJUMALA SITÄ VAIN TULEE JA TULEE! Ei to-dell-akaan voi tehä mittään kun kaikki on mahotonta. Loppui siis virtaaminen siis tähän? Tota siis. Paras kuule olla puhumatta mitään. On kuule on. Siis nyt. Tota. Aivan kauheasti luokillepainuneita lumisia koivuja. Männyt ja kuuset katkeilee. Tunnussana: kuuden tonnin säntikukko.
*
Paskaeiffeliin rätinnostokoneita? "Oamusella ol lähemmäs kymmene..." Kurssi hirsiä pilkkeitä? Kanuunan indeksikoro kaksviis vuodessa... tai no, antaa olla? Haamutuotteilijat nettihillottaa - lunta satanut lapioitavaksi. Armeija apuun - lumisotamiehet!
Sain tänään Botox-piikkejä nilkkoihin ja sääriin. Olivat niin jäykät etteivät lääkärit ja hoitsut olleet moisia ennen nähneet. Aamupäivällä yritin kuntoutuksessa hoitajan kanssa kävellä niin että tuin toisella kädellä tangosta. Pyörrytti, piti lopettaa. Asunnon myynti pannaan vireille. Tällä hetkellä kotiavustaja kolisee keittiössä (totuudenmukaista, ei peiteltyä).
05022010 pe
Boksivierailu Antony Hopkinsin, Richard Burtonin ja Clint Itätuulenviestin mäkliini-maailmaan iltamyöhälle tahmautti uuden päivän alkua. Alistair tissutteli ittensä hengiltä 65 vee. Hyytävää jännitystä, kiperiä tilanteita, ratkiriemukasta kohkaamista. Tähän ei avatar pysty! Avantosaunominen ja hiihtoliikunta jäävät pakosta vähemmälle! (osin kuvitteellista, mutta totistinta)
Kuunnellut klassista, tiiraillut lehtiiä. Hyvä ja tasainen olo (voimakkaat mielialalääkkeet). Tänään täällä käy kolme eri naista, porrastettuina aikoina. Ensimmäinen tulee klo 11, tiskaa, siivoaa ja laittaa ruokaa. Toinen tulee klo 13 ja vie minut kuntosalille, siivoaa ja laittaa ruokaa. Kolmas tulee klo 17, siivoaa ja laittaa ruokaa sekä keittää kahvit hillomunkin kera. (totta)
06 02 2010 la
Mankibusineksen punikkitervassa löyhkää yhä sorassa uitettu jäkälärussakka! Välistä kusen ja paskan sorkat ja kieli onneaonnea puruturup. Vietervenyts räks ja pam, taistelu alkaa taas. "Hyvin männee, olokea varovaisia, meille tullee uus kiuvvas..."
Sinulla on sifoni, minulla Mignon-muna. Hänellä on hännässään peräsin ja airot käsissä. Työ määttä tietysti kirkolle! Siellähän tapellaan kuin viime viikon viimeistä päivää! Pienet lapset huutaa: kivaa! Oksennukset lentelevät ilmassa kuin lentopallon avaussyötöt ja Harrilla on kummallinen patti vasemmassa jalassaan.
07 02 2010 su 8:37 -5 tai -6 C astetta
Kolmannen kerran tolpattu risalinkki huuhtoutui vasta iltalepoon. Oli siis normaalia lievempi hiihtovaellus, jonka jälkeen sääriluun takana tuntui se "kummallinen patti". Eei mutta rrrtana: se on lihas. Siis pohja. Eikun pohje. Kardemumma on kateissa, samoin jägäl-Äytzi. Se kuiviin puristettu "nauriin puolikas". Ajattellin etten seuraa olumppian pelejä, mutta ehkä ilmastonmuutosilmoituksia Kanadan itärannikolta?
Hahmo kävi kylässä. Se oli vaalean kellertävä ja sen jalkapohjiin oli pultattu kiinni noin sentin vahvuiset, vaaleansinisiksi maalatut teräslevyt. Tietenkin tämä kaikki on mielikuvituksen tuotetta! Olen tyytyväinen, nukuin 12 tuntia uusissa punaisissa Marimekon lakanoissa ja kohta tulee aputyttö ja laittaa eilen ostetun siian uuniin.
08 02 2010 ma 9:27 -4.2*C täyspilvistä
Uuninluukku, 1.2 ktn. Portaat stuntti, puut suntti, nokiset sytykkeet puntti, luukku juntti - MUISTIN SITTENKIN! Vähänkö ihmettelen kun tietoa tulee, että hedelmissä ja marjoissa sekä maitotuotteissa olisi syöpää aiheuttavia aineita. Tätä pitää tutkia. Pyhät antioksidantit sentään. Ja katolta lumet.
Raukea olo. Laiskottaa. Ja voi olla täysin vapaasti siisniiku fuckingshit LAISKA! Aamulla taksi haki kuntoututukseen, jossa ensin tutkittiin mielentiloja ja miltä olo nyt tuntuu ja noinniiku muuten menee ja sitten liikuntateräspeutti liikutti ja sanoi että kesäksi kuntoutetaan kävelemään kävelysauvoilla. No mähän sanoin että Jee! Sitten kävi mun oma hypnologi, rentoutti ja kävin mielen tasolla muka-syyllisyys- ja muita outoja asioita lävitse kaksi ja puoli tuntia. Perjantaina on iso hoitokokous jossa olen möllöttämässä paikalla, muut hoitakoot mun asuntoasiat ja mun kivan tulevaisuuden...
09 02 2010 ti lumisateisen pilvistä, -7.0*C
Kuinka paljon pitää antaa anteeksi, nenätön mykkä karjuu hajuttomana erämaassa... ja vanha nasaretilainen vastaa: joka kerta. Sytyt ja suntti! Muistisääntö toimii. Eilen muistin suntin, tänään sytyt. Mikään ei ole mahdotonta, ei edes ei-sanan sanominen. Lumien öysyyseen tästä...
Minä siis vain olla möllötän. Olen olemassa ja möllötän. Joskus pääkopassa käy jokin ohut ajatus, mutta se katoaa pian. Möllötyksen keskeyttää vain syvä ja tervetullut uni.
10 02 2010 ke pilvistä tyventä, liki -15*C
Kaikki on melkein kaikki. Luen lehdestä, en juuri muuta kuin fingerporin. Sekin on vanha tuttu, enkä ehkä ymmärrä. Huolestuttavinta tällä hetkellä on akilleen kibo. Höh, tarkoitan tietenkin päkiän vesuviusta. Tämä meni nyt kyllä niin överiks, ettn oikein tajua itekkään...
Joo, mulle tulee Hesari, Suomen Kuivalehti ja joitakin muita lehtiä vanhasta muistista. Lueskelen niitä joskus, useimmiten en. Kuntoutus ei nyt oikein etene, kun huimaa enkä uskalla olla omien jalkojeni päällä. Sotken vain kämmisesti eteenpäin. Ulkona on hieno talvipäivä... olisihan se mahtavaa olla tuolla raikkaassa pakkasäässä, mutta kun näillä paikallaanveivaavilla alaraajanpaskoilla tarpominen on niin HELVETIN hidasta ja hankalaa. Mutta kuitenkin: nainen hieroi minua aamupäivän ja toinen iltapäivän. Ja minulla on täällä viiniä eivätkä työhuolet rasita... enää koskaan. Siis mä niiku huilaan vaan ja annan toisten hoitaa minua.
11 02 2010 to -17.9*C, melko selkeää, poutatyven
Tasan vuoden kuluttua varsinainen palindromipäivä, 11022011! Toimisiko muisti silloin. Nyt ei toimi. Aamummalla kuulin auton radiosta loistavaa, suorastaan mykistävän upeaa kitaramusiikkia. Kuulin mainittavan niin kappaleen, esittäjän kuin säveltäjänkin nimet, MUTTA EN MUISTA. Olisin ottanut soitannosta paremman selvyyden. Ehkä kuunnellut uudelleen. Jopa hankkinut tallenteen? Kun ei muista, pitää syödä enemmin mustikoita. Sen toki muistan. Päivittäin menee mehtämarjoja litra, parikin...
Onhan se hyvä että muisti toimii noinkin hyvin. Ihmisten, asioiden ja paikkojen nimet katoavat päästäni parissa minuutissa. Minulla on nimimuisti -7, asteikolla +10 - -10. Mutten minä tuosta jaksa välittää. Kun ei muista, niin ei muista, ja kaikki ihmiset auttavat tämmöistä taapertajaa. Joskus vain tekisi vielä matkustaa ulkomaille.
12 02 2010 pe -9.3*C, eilisiltaisen lumisateen (n. 10 cm) jälkeen täyspilvinen poutatyven.
Olen miettinyt muistamisen tarpeellisuutta. Ihmistä, joka muistaa kaiken tärkeän salamannopeasti, voidaan sanoa teräväksi. Hän on välkky, partaveitsi ja kenties jopa älykäs, mikäli osaa käyttää ylivertaista muistiaan oikea-aikaisesti. Mutta liika - siis: tarpeeton - muistaminen on jokseenkin sairaalloista, ehkä autismia.. Jos en tänä aamuna muistanut ottaa mukaani lämmitintä, jonka jo illalla tiesin että häätyy palauttaa, ei kyseessä ole maailmojakaatava moka. Monet asiat voi tehä myöhemminkin, paremmalla ajalla. Menenkin noutamaan sen lämmittimen... pitää lämmittää muuatta pakkasissa viilentynyttä varastotilaa...
Tulipa vainen mieleen viisaan ja älykkään ero: Muistelen todetun seuraavaa: "Älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu."
Juuri näin on. Olin tänään hoitokokouksessa Helsingissä jossa 8 sairaanhoitajaa keskusteli ja kertoi hoitonjeni jatkumisesta. Olivat tehneet suunnitelman kolmeksi vuodeksi eteenpäin ja olivat hyvin osanottavaisia ja ymmärtäväisiä. Minulla on nyt 16 tuntia omahoitajien hoitoaikaa kotona ja kaupungilla (määrää ehkä lisätäään), seitsemän tuntia hoitoja Helsingissä ja ilmaiset kuntosalikäynnit Sellon Elixiassa. Myyn kämpän, hankin esteettömän pikku kaksion ja taksi tuo ja taksi vie hoitoihin. Vaan eläke on mitätön kun en omasta toimistostani maksanut mitään eläkemaksuja. Ja jotenkin usein illalla tuntuu olo oudon löyhältä...
13 02 la 2010 kirkasselkeä poutatyven -20*C
Asensin piirtolaudan nettikoneeseen. Strippejä vitsipiloja herjoja irvailemisia. Ei mitään kaunistaihanaa homppelisievistelyä pastellisävyissä. Aiheena vaikkapa itsemurhapommittaminen, ilmastohuonehölmöily, titanicin hiilijalanjälki, itämeren kaasuputki, vankkuuvverin olumppialaiset... Muistan kymmenen vuoden takaista selkäkipua. Arvelin kuolevani kipuun. Puolentoista vuoden ajan vääntelehdin sängyllä mitääntekemättömänä. Päätin että jos vielä jonain päivänä toipuisin, tekisin loppuikäni kaikkea sellaista mikä sairastaessa oli mahdotonta. Välilevyleikkauksen ja toipumisen jälkeen "kaikkea sellaista" tullut tehdyksi. Nyt vuorossa pimeyden olemukseen porautuminen taidemenetelmäisesti. Eipähän koskaan tarvi sanoa: "Olisin tehny, mutten saanu aletuks..."
Upea teksti! Siis ihan oikeasti. Nyt tarvitsen itsekin tuollaista poweria.
14 02 su 2010 -12*C kirkasselkeä aurinkopoutatyven
Laskiaissunnutai. Ystävänpäivä. Kaikkien näiden kunniaksi pidättäydyn tänään tapaamasta ketään. Menen ulos vasta iltahämärissä. Yritän käyttää nettiä hillitysti. En seuraa olympialaisia. Tämän täydellisen negaatiopäivän aloitin nielaisemalla aamiaisen kyytipojiksi "möllerin tupla" -kapselin sekä bioteekin "tehopii/kalkki+D/hiukset*iho*kynnet" -puristeen. Päivemmällä höystän oloa nielemällä punariisikapseleita. Olen NIIN iloinen kun ymmärrän olevani osallisena hivenaine- ja luontaislääkintäteollisuuden hömppämarkkinoilla. Toivottavasti obaman soturit onnistuvat valtaamaan paljon hyviä opiumviljelmiä!
Noita minäkin nappailen: kalaöljyä, monivitamiineja, kaikkia erillisinä tabletteina. Tänään vain makasin koko päivän ja aputyttö toi laittamaansa ruoat sänkyyn. Liekö tuossa ollut osuutta eilen nautituilla valkoviineillä. No huomenna on taas kuntoutusta ja iltapäivällä tulee mun oma hypnologi kylään.
15 02 ma 2 0 1 0 n. -10*C, pilvipoutatyven
Sylttytehtaan salassapitämisen nyyt vuoksi nyt on nyt ihan nytyty pakko nytii peitellä... nih. Muovielämässä miljoonakappelin flyygeliparvelta paskamyrskyn sontatupper kahlaten MISTÄ HERRAJJUMALA SITÄ VAIN TULEE JA TULEE! Ei to-dell-akaan voi tehä mittään kun kaikki on mahotonta. Loppui siis virtaaminen siis tähän? Tota siis. Paras kuule olla puhumatta mitään. On kuule on. Siis nyt. Tota. Aivan kauheasti luokillepainuneita lumisia koivuja. Männyt ja kuuset katkeilee. Tunnussana: kuuden tonnin säntikukko.
*
Tunnisteet: E
