Sentti ajatuksista (silloin kun siltä tuntuu)

En ole koskaan ollut mikään linnan juhlien ylin ystävä. Ei niin, että olisin niistä niin kiinnostunut, että olisin valmis barrikaadeille niitä vastaan. Varmaan kyse on primitiivireaktiosta ja väittämä kuuluu: miksi minun pitäisi olla kaikkien muiden pahvipäiden tavoin uteliaana tirkistelemässä mitä kukakin ja kenen kanssa? Lakoninen välinpitämättömyys on aseeni. Eilen illalla olin linnan juhlia verrattomasti enemmin kiinnostunut mestareiden liigan ottelusta, jossa vastakkain olivat muistaakseni Chelsea ja Valencia. Tilanteessa 2 - 0 menin nukkumaan. Tänään se ei kiinnosta linnanjuhlien vertaa. Ihan sama. Joulu muuten ei ole punainen. Joulu on harmaa. Laitan vastaisuudessa kalenteriin vain harmaita kuvia.