Miten se menee. Miten se on. Mitäpä tässä. jaa että missä. Siinä siinä. Mustanaamio matkusti vesitason kellukeponttoonin päällä toiseen maanosaan. James Bond vain muutaman kilometrin.
Ehkä otin, ehkä en. Ehkä olin humalassa, ehkä selvinpäin. Ehkä rikoin lakia, ehkä en rikkonut. Ehkä asia ei ole näin, ehkä on. Olen maalta, olen tyhmä. Maailma on nyt vapautunut tukkoisen viemärin pulputuksesta. Suuri syylä on repäisty. Se on ehkä tapettu, ehkä murhattu. Se on upotettu mereen, ehkä poljettu suohon. Ehkä käännämme takin, ehkä myös housut. Ehkä huudamme maailmalle, tulkaa hakemaan rahaa meiltä, olemme maalta ja olemme tyhmiä. Mutta ehkä emme kuitenkaan. Viemärisyylä teloitettiin ampumalla päähän turnipsikuopassa. Ensin sitä moukaroitiin satamassa tykistökeskityksillä, jotka alkoivat ennen kuin saksa hävisi ainoatakaan ottelua. Ehkä seuraamme kisoja, mieluummiini ehkä vähemmän tai no, emme lainkaan.

jaame0se9nä

Syön hitaasti ja mietin mikä'on t'mä kummallinen ja karvainen hahmo tässä tavassa kuntoutua ja hiihtää jossain sementti ouukussa yli kaiken hiljaa kuin iilimato joka on jossain määrin nopea,po kuin Eino Petäjän iso pasla jossa oli paökon hiihteleviä siittimiä tavallaan ollen ja tavallsan tullen siinä tapauksessa että joku näki kukat tuli ulos himmenevästä harjista joka huusi kuin pitstettävä sika pimpsan nähdessään ihmeellisen kuperan käyrän alla huutaen kovaa, karjuen munsmsisia ulosteita ja virtsaakin jossain ns. määrin hihnat vinkuivat js suolet lotkuivat hiplaten kuin esko keväällä ennen vanhaan