Alkusanat


(Olen vaikuttunut mainitsemistasi asioista. Mielestäni kirjan kirjoittaminen on hyvää terapiaa ja parasta aloittaa heti. Kirjoitat tietenkin oman kirjasi ihan itse, mutta aattelin tarjota sivustatukea tällä yhteisellä foorumilla. Jos kiinnostaa, jatka tästä. Vaikka kappaleen, parin verran kerrallaan. Äärimmäisen absurdiin tapaan...)


Esipuhelua


Taksikuski sanoi olevansa Salaisen Liiton Narkki. Siis oikeammin Liitonarkki. Vähän niinkuin liito-orava, mutta jätetään se väliviiva pois, tässä kun ei ole kyse yhdyssanasta, jossa edellisen sanan viimeinen vokaali on sama kuin jälkimmäisen sanan ensimmäinen....

Liitonarkin lentäminen oli puheittensa mukaan laadultaan henkistä, mitä ei kyllä kertahaistamalla uskoisi. Ihmettelit mikä haisee ja katsoit taksikuskin suuhun: Eteenpäintyöntyviin ikeniin kiinnitetyt tekohampaat olivat uskomattoman törkyiset: Ruuantähteitä, plakkia, kärpäsentoukkia... suupielistä valui pitkien kirkkaiden sylkirihmojen lisäksi klimppiytyneeksi pilaantuneen maidon kaltaista töhnää. Jos päättelemme, että sana "narkki" on tiivistetty muoto sanasta "narkomaani" tai "narkkari", ei oltane aivan väärillä jäljillä; Liitonarkilla näytti olevan piri pinnassa. Jotenkin hän oli levoton ja häiritsevän malttamaton liikkeissään, minkä ei voinut sanoa olevan hyväksi palveluammatin harjoittajalle.

Hyvinä...

...hetkinä sitä ajattelee että kaikki on mahdollista ja kaikki aina vain paranee. Huonoina hetkinä sitten taas ajattelee että paskat tästä mitään tulee. Ja sitten huomaa että niinhän se on kaikilla, terveilläkin ihmisillä.

Kuuntelemme Iron and Winea, jonka näimme ja kuulimme Flow-festareilla, tai minäkin näin ja kuulin, mutten muista mittään, kun olin niin kännissä.

Siellä oli hankalaa, maalattia jossa oli vaikea työntää pyörätuolia. Ja kamalasti ihmisiä, jotka puskivat eteenpäin oikealta ja vasemmalta. Ja oikeallehan minen näe mittään. Mutta ei se haitannut, kun olin niin kännissä.

Joo, se kirjajuttu. Alan tekemään sitä, mutta siinä sivussa pitäisi myös piirtää joulukortteja. Sellaisia hupaisia, kun ei muunlaisia osaakaan. Niitä myytäisiin ja saisin niistä vähän rahhaakin.

Yksi taksikuski joka minu Espoossa kuljetteli, sanoi ettei oikein tiedä miten olisi tuollaisen miehen kanssa joka on noin kovia kokenut. Sanoin vain, että ole vaikka oikeinpäin. Nauroi tukahtuneesti ja pyyhki suutaan tummansinisen tuulipuvun hihaan. Hirveän likainen suu ja ulospäin viistot, vaimeasti kellertävät etuhampaa. Ja navassa sillä oli nöyhtää, kuulemma.

Mutta se kirja. Teen sen, mutta onnhan minulla nyt aikaa. Koko loppuelämä.