Luokkakokous
Anne:
Lukion jälkeen jatkoin elämänkoulussa. Euroopan metropoleissa persettä jakaessa hurahti useampi vuosi. Oman kullan löysin kotikylän paikallisen baaritiskiltä. Vanhin poika tullut isäänsä - jo toista kertaa lusimassa. Tytär seuraa äitiään... missä lie nytkin? Pätkätöitä apuhoitajana ja siivoajana. Röökiä kartsan verran viikossa. Olutta enää vähemmin. Äijä dokaa rankemmin. Se vissiin delaa piakkoin. Pumppu ja keuhkot sökönä. Että hyvin menee!
Markku-Mikael:
Kouluaikoina uskoin Jeesukseen ja olin seurakuntanuorissa. Opiskeluvuosina minusta tuli rauhanpuolustaja ja taistolainen, sitten telaketjuvihreä ja hurahdin myös buddhismiin. Olin luomuvegaani, kunnes rupesin bodaamaan ja liityin nyrkkeileviin perussuomalaisiin. Saatananpalvontavaiheen jälkeen minusta tuli Setan jäsen ja vähän myöhemmin Mirkku-Matilda. Nyttemmin olen muslimi ja Al Qaida - verkoston militantti aktiivi. Toisaalta on alkanut vähän kiinnostaa myös keskustapuolueen puolueohjelma...
Aimo:
Olin jo kouluaikoihin syrjäänvetäytyvä ajelehtija. Ujokin, ehkä. En koskaan osallistunut tunneilla. En opetukseen, en suunsoittoon. Lukion jälkeen ajauduin armeijaan. Haaveilin nuorena ydinfyysikon urasta, mille kaikki nauroivat. Ajauduin siis maatalousoppilaitokseen. Muutama vuosi kamppailua toimeentulon äärirajoilla. Oli pakko laittaa eläimet pois. Kaikki metsät hakattiin. Ajauduin työttömäksi. En minä kenellekään mitään pahaa. Varsinkaan itselleni. Tänne syrjään vetäytyneenä, ketään häiritsemättä, katselen ihan rauhallisesti miten tässä kaikessa lopulta käy.
Kerttu:
Menin kirjoitusten jälkeen kokkikouluun ja sen jälkeen tuli joitakin välivuosia. Sitten olin elektroniikka-asentajana Elcoteqillä. Harrastin ristipistoja, kävin raveissa ja lottosin. En saanut voittoja. Kävin kristillistä kansanopistoa pari kuukautta ja tapasin autonasentaja Jorman. Sain erään nigerialaisen kauppaedustajan kanssa tyttären (Jennin), jolla on krooninen astma. Jorma jätti minut. Nykyisin olen työtön ja Kelan peruspäivärahalla. Asumme Töysässä, kukkakaupan yläkerrassa.
Vesa:
Olen aina ollut runoilija. Luen valtavasti kirjoja, sitten annan sanojen tulla. Ylioppilasaineessani kirjoitin mm: ”...proteiini kuljettaa fluorisoivaa tunnistetta reaaliaikaiseseti...” sain approbaturin. Tänään kuulin radiosta nuo samat säkeet. Olen runoilija - aikaansa edellä. Vielä jonain päivänä suuruuteni huomataan, vaikka en koskaan julkaisisi mitään. Arkistoissani on hyllymetreittäin valmiiksi hiottua omaa tuotantoa. Leipätöistä saati muusta arjestani en välitä kertoa mitään. Runous on maailmani.
Teuvo:
Lähdin Otaniemeen opiskelemaan hiukkasfysiikkaa. Menin naimisiin lukion luokkakaverini Vuokon kanssa. Vuokko luki geologista massamittausta sivuaineenaan kemiallinen diffuusioteknikka. Sain työpaikan Universal Hydronomicsilta, teknisen osaston kuminjalostuslinjan apulaistuotekehityspäällikkönä. Vuokko toimii Mäntsälän kaupungin teknisen keskuksen kiinteistö- ja mittausviraston karttaosaston vs. tarkastusgeodeettina. Hankimme paritalon Espoon Haukilahdesta. Autona on Audi A4. Molemmat lapsemme opiskelevat Polilla, toinen teräsbetonin stabilointia ja toinen selluloosan valmistuksen tuotantotekniikkaa. Koko perheemme pitää suuresti musiikista. Suosikkiartistimme on Meiju Suvas.
Raija:
Minulle kaikki on ollut aina helppoa, elämä on lipunut kuin vettä vain. Mulla on aina mennyt hyvin - just niin kuin olen suunnitellut. Opiskelu- ja työasiat terveydenhoitoalalla jäsjestyivät kuin itsestään. Avioiduin, kaksi lasta, jotka jo lentäneet pesästä omille teilleen. Harrastan posliinimaalausta ja rytmistä voimistelua. Niin tosiaan. Haluaisin eläkepäiviksi Amerikkaan, lapsuusaikainen unelma. Mies on viimeisen 15 vuoden ajan sijoittanut ansioitamme verkostomarkkinointiin. Näillä näkymin viiden vuoden kuluttua majailemme omassa floridalaiskodissa... seinällämme komeilee aito ja alkuperäinen Edvard Munchin ”Huuto”.
Tarmo:
Olin jo kouluaikoina hyvin sosiaalinen ja tulin kaikkien kanssa juttuun. Minulla on tarve tutustua uusiin ihmisiin. Asuin erilaisissa kommuuneissa ja kolhooseissa vuosikymmenet. Tyttöystäviä, junatuttavuuksia, varattuja naisia ja yleisiä naisia tuli ja meni. Kaiken värisiä, näköisiä, ikäisiä ja kokoisia. Lapsia on siunaantunut ehkä lähemmäs sata tai ehkä kaksi sataa. Penskojen iät vaihtelevat kahdesta viikosta kolmeenkymmeneenviiteen ikävuoteen ja lapsenlapsiakin on iso liuta. Joulut ja syntymäpäivät tulevat kalliiksi. Elatusmaksujen takia olen käytännössä konkurssissa. Mutta siittämistä en lopeta, sillä haluan omien geenieni säilyvän tällä pallolla ja vahvoina.
Merja:
Lukion jälkeen opintojen täydennystä kansanopistoissa, mitä kautta pääsin lopulta unelma-ammattiini, sähköasentajaksi. Ei puolijohdetta, mikropiiriä, tietokonetta jota en hallitsisi. Osaan kaiken. Olen jumala. Jos kaltaisiani olisi enemmän, maailma olisi kaikille parempi. Viimekädessä koko elämä selittyy elektroniikan peruskäsitteillä: käämit ja vastukset, elektronit ja positronit, aukot ja potikat... Olen sen verran ”jätkä”, että mulla on miesten kanssa samanmerkkinen varaus - työnnämme toisiamme loitommalle. Tykkän enemmän tytöistä. Siitä tää presidentillinen ärrävika ja hiusten porkkana...
Jaana:
Olen tehnyt viiden miehen kanssa viisi lasta. Ensimmäinen mieheni, nykyisin yliopistoprofessori, mielistyi nuorena isänä toiseen naiseen. Lapsemme unohtui kätkyihin tyynyn alle ja kuoli. Erottiin. Toinen mies, tätänykyä keskisuuren kuljetusliikkeen johtaja, oli terapiapano eikä viihtynyt kauan seurassani. Lapsi sairastui 7 -vuotiaana astmaan ja diabetekseen. Kolmas mies, työtön asentajakoneistaja, oli todellinen rakkaus, vaikka juovuksissa hakkasikin. Lapsi on kaiksita lapsistani älykkäin. Terävä kuin giljotiini. Neljäs mies, humppaorkesterin basisti, oli ohimenevä kesäpano, jollaisia on tullut harrastetuksi useampiakin. Mutta saatiinpahan perheeseen uutta geeniainesta. Virallinen puolisoni oli yhä asentajakoneistaja, joka ikääntyessään päätyi sekakäyttäjäksi, mutta hyvinä hetkinään tarjosi räväkät SM-aktit. Viimeisin lapsi syntyi lopullisen rakkauteni, Ranen, kanssa. Hänelle kupan ja muiden tautien runtelema ”tavarani” menee täydestä. Rane ajaa työkseen rahtia Venäjälle, eikä häntä haittaa se, että painan alun kolmatta sataa kiloa. Rakkautemme hedelmä, cp-vammainen Jonna, on orastavan vanhuutemme kirkastaja. Perhe on aina ollut minulle tärkeä. Rakkaus, miehet ja perhe.
Hannu:
Olen varakkaan suvun ainoa perillinen. Omaisuuden, varsinkaan osakesalkun, ylläpito ja ajoittainen säätäminen & tarvittava päivittäminen ei paljoa vaadi. Pientä vainua ja varovaisuutta. Hallittua riskiottoa joskus. Jo nuorena päätin, että sukumme sammuu minuun. Sen mitä elän, elän koroilla. Seksuaalisuus ja kaikki siihen liittyvä on vastenmielistä. Koko ikäni olen kanavoinut seksuaalienergiani kaikkein oleellisimpaan, siihen, missä esmes yhteiskunnan huippupaikoilla vaikuttaneet henkilöt eläkevuosinaan säälittävästi yrittävät pätevöityä, ollakseen jotain ”enemmän”. Heistä ei siihen ole, tyhjän uhoajista. Jo 40 vuden ajan olen tutkinut olevaisuuden ydinkysymystä. Kun kaiken turhan jättää pois, jäljelle jää tärkein: ELÄMÄN TARKOITUS ”tässä ja nyt” on... ei piste ei pilkku, vaan viiva.
Jari:
Olin jo likemmäs kolmekymppinen ja opintojeni auskultointivaiheessa, kun tapasin savuisessa opiskelijaravintolassa tulevan puolisoni. Naiskokemukseni olivat kovin rajalliset ja olinkin kuvitellut eläväni loppuelämäni itseriittoista vanhapoikaelämää. Mutta Eila muutti kaiken. Rotunaisiin ja muihin mallikansalaisiin verrattuna hän oli ulkoiselta olemukseltaan kuin mitätön kitukasvuinen vaivaiskoivu uhkean vanerikoivun rinnalla, mutta seksuaalityrkky oli aivan käsittämätön. Minä en olisi lapsista välittänyt, mutta ripeään tahtiin niitä ilmaantui puolen tusinaa. Työ- ja perhe-elämä ovat viime vuosikymmeninä motivoineet tekemään kaikenlaista. Tyhjiä hetkiä ei ole. Vaimo on muuttunut vuosi vuodelta vastenmielisemmäksi. Urheilumiehenä - lenkkeilen päivittäin - en pysty sietämään hänen tupakoimis- ja olusteluharrastuksia. Sen lisäksi, että on vastenmielinen ämmänkäppyrä, se haisee pahalle ja on ruma. RUMA! Vieraissa en viagraa tarvitse, kotona sitä on pakko käyttää.
Päivi:
Raha on jumala; Ruumis on pyhä. Kumartakaamme! Rahaa palvomme, mutta ruumista, temppeliämme, rakennetaan koko elinikä; Kumartakaamme jumaluutemme asuinsijaa. Pyhää pyhyyttä. Ruumis ei palele. Lisää kumarruksia. Eloton, kuollut ruumis ei kaipaa vällyjä, vaan mitäpä tekee yön kylmyydessä sielu?
Laardi:
Mulla on sama juttu kuin tolla Jarillakin. Mikään ei suju kotona ilman viagraa. Imuroiminen, ruuanlaitto, tiskaaminen, roskien vieminen jopa paskalla käyminen pakottaa vetään huulet sinisenä nitroa lärviin.
Esma:
Kouluaikoina etupäässä vain hengitin ja olin olemassa. Sitä olen tehnyt noiden vuosien jälkeenkin. Tarkkailen ruumiini toimintoja joka hetki. Kuinka ruoka kulkee suolistossa, miten hikoilen, koska tulee nälkä, milloinka kusettaa, paskattaa ja panettaa. Joka ikinen hetki mietin lihaksiani, elimiäni ja luustoani. Vasta kun olen analysoinut että olen väsynyt, alan nukkumaan. Uneni ovat aina samanlaisia: istun suuressa, ikäänkuin jättimäisen ydinvoimalan valvomossa, monitoreja tuijottaen.
Jorde:
Olin piirikunnallisen tason ampumahiihtäjä kunnes tapasin naisen johon rakastuin. Harjoitimme hekumallista seksiä aina umpihangessa, pimeässä, kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja niin että kummallakin oli sukset jalassa ja kivääri selässä. Muutoin ei ottanut eteen. Vuosikymmenten kuluessa paljastui että naiseni ei ollut nainen, tuskin ihminenkään, mahdollisesti ei edes elävä. Nykyisin harrastan lentokoneiden pienoismalleja.
Skeba
Kolme sointua: rokkenrollelämä! On niitä nähty,on... säälittäviä tiluttelijoita, iskelmäidolseja ja muita mattiteppoja pitkin matkaa, mutta rosoinen blues on "ruuts" ja perusjuttu. Ei haalistu vaikka alkaidat ja flunssatitityyt pandemois ööverallt..
Riuku-Reino:
Lukion jälkeen menin lukemaan teoreettista filosofiaa, juridiikkaa, kansainvälistä politiikkaa, aivokirurgiaa, valtio-oppia, hiukkasfysiikkaa ja kosmologiaa. Suoritin neljä tohtorintutkintoa kolmessa vuodessa. Olin ensin assistentti, sitten lehtori, dosentti, professori ja lopulta dekaani. Kaikki meni hyvin kunnes syvälle sisimpääni jäänyt perversio tuli esiin: viehtymys ja himo hyvin lihaviin ja erittäin rumiin naisiin. Menetin kaiken. Viimeinen työpaikkani oli trukkikuskin apulaisena maalivarastossa. Terapia toi hyviä tuloksia, kunnes hoitava psykiatrini vaihtui. Viimeinen istunto oli katastrofi. En pystynyt sanomaan sanaakaan tuolle arviolta 180-kiloiselle, viiksekkäälle, syylänenäiselle ja pahanhajuiselle bulgaarittarelle.
Mnäystin:
Synnyin suksille. Ensimmäisen 15 elinvuoden aikana en tehnyt muuta kuin hiihdin ja seurasin suuria talviurheilutapahtumia. Sitten tapahtui jotain... Se varmaan alkoi Mäntyrannan amfetamiinikärystä. Myöhemmin olen saanut selville, että taustalla oli sodanjälkeisen Suomen edustushiihtäjien pervitiinimyrkyt. Sitä jatkui Lahden MM-kisoihin. Sitten havahduin. Pääsin eroon aineista. Vaihdoin ne suksiin, kuinkas muuten! Olen jälleen hiihtäjä. En ole koskaan lukenut mitään niin paljon kuin talvisäitä. Olen kasvanut ihmisenä, mikä on vaatinut loputtomasti paljon töitä ja tuhansia tunteja suksilla. Olen valmis tekemään parhaani ja katsomaan, mihin se riittää.
Jenna-Hurtta:
Muistatteko minut? Kouluaikoina olin vaalea, mitätön, varsin värittömän näköinen tapaus. Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen lihoin, kunnes minua piti siirtää paikasta toiseen traktorilla. Mässytin leivoksia, suklaata ja join silkkaa rasvaa. Sitten heräsin ja aloin painonvartijaksi. Laihduin anorektikoksi, painoa oli tuskin nimeksikään, olin pelkkää luuta ja nahkaa, kurja ilmestys. Masentuneena kävin kymmenen kertaa kauneusleikkauksessa jossa ulkomuotoni muovattiin uudestaan Elisabeth Taylorin näköiseksi. Nyt olen sitten Jorma-Hannes ja minulla on tämä parta.
Late "Akku" Mulaattori:
Minusta tuli lataaja. Kaikki nämä vuodet olen ladannut. Sähköparranajokonetta, auton akkua, kännykkää, sähköhammasharjaa, kameraa, läppäriä, rikkaimuria. Taikka pelkkää laturia. Aina pitää olla jokin projekti päällä ja lataus tai pari menossa. Lataamista en lopeta koskaan. Minä lataan, lataan aina vaan.
Mällikoponen
Mä oon urheilun monitoimiosaaja. Kun valmistaudun esim. keilakisoihin, vedän edellisenä iltana perusteellisen siideritreenin: etkot/kotkot- nöttkött/jatkot, you know... Yökeho vaatii yökerhoilua. Aamukuudelta voi silmällisen torkahtaa. Kun herää, onkin kisapaikalle jo kiire. Kätevintä on sipasta lärviin kolme raakaa kananmunaa ja pitkät hörpyt kosanderia. Täyskaatoihin tarvitaan varmaa saattokättä. Tällä reseptillä sellaisen saa. Yhdessä yössä.
Töpsäläinen, Kalevi Aatos:
Olen aina ollut taiteellinen, tiedosta, taiteesta ja filosofiasta kiinnostunut monilahjakas kosmopoliitti. Nykyiseen työpaikkaani, Karstulan Humpin sahalle muutin hulluina juppivuosina 1980-luvulla. Sitä ennen olin Kolkanlahden Essolla rasvarina. Ensi vuonna matkustan ehkä Tallinnaan ja alan tutustumaan Arto Paasilinnan tuotantoon.
Signore Vaselino:
Yritysryppääni ovat toimineet vaihtelevalla menestyksellä, mutta viimeisin ideani tuo mukavasti kassavirtaa. Firmani antaa seksuaaliterapiaa ja gynekologista hoitoa naisille luonnonmukaisella metodilla. Parhaina päivinä salongissani käy tutkimuksissa ja parantavissa hoidoissa parikymmentä naista. Tutkin heidän jalkovälejään hyvässä valaistuksessa, tarkasti ja huolellisesti ja sen jälleen parannan heidät omilla luomuinstrumenteillani. On kyllä sanottava että joskus päivät ovat pitkiä ja raskaita.
Lukion jälkeen jatkoin elämänkoulussa. Euroopan metropoleissa persettä jakaessa hurahti useampi vuosi. Oman kullan löysin kotikylän paikallisen baaritiskiltä. Vanhin poika tullut isäänsä - jo toista kertaa lusimassa. Tytär seuraa äitiään... missä lie nytkin? Pätkätöitä apuhoitajana ja siivoajana. Röökiä kartsan verran viikossa. Olutta enää vähemmin. Äijä dokaa rankemmin. Se vissiin delaa piakkoin. Pumppu ja keuhkot sökönä. Että hyvin menee!
Markku-Mikael:
Kouluaikoina uskoin Jeesukseen ja olin seurakuntanuorissa. Opiskeluvuosina minusta tuli rauhanpuolustaja ja taistolainen, sitten telaketjuvihreä ja hurahdin myös buddhismiin. Olin luomuvegaani, kunnes rupesin bodaamaan ja liityin nyrkkeileviin perussuomalaisiin. Saatananpalvontavaiheen jälkeen minusta tuli Setan jäsen ja vähän myöhemmin Mirkku-Matilda. Nyttemmin olen muslimi ja Al Qaida - verkoston militantti aktiivi. Toisaalta on alkanut vähän kiinnostaa myös keskustapuolueen puolueohjelma...
Aimo:
Olin jo kouluaikoihin syrjäänvetäytyvä ajelehtija. Ujokin, ehkä. En koskaan osallistunut tunneilla. En opetukseen, en suunsoittoon. Lukion jälkeen ajauduin armeijaan. Haaveilin nuorena ydinfyysikon urasta, mille kaikki nauroivat. Ajauduin siis maatalousoppilaitokseen. Muutama vuosi kamppailua toimeentulon äärirajoilla. Oli pakko laittaa eläimet pois. Kaikki metsät hakattiin. Ajauduin työttömäksi. En minä kenellekään mitään pahaa. Varsinkaan itselleni. Tänne syrjään vetäytyneenä, ketään häiritsemättä, katselen ihan rauhallisesti miten tässä kaikessa lopulta käy.
Kerttu:
Menin kirjoitusten jälkeen kokkikouluun ja sen jälkeen tuli joitakin välivuosia. Sitten olin elektroniikka-asentajana Elcoteqillä. Harrastin ristipistoja, kävin raveissa ja lottosin. En saanut voittoja. Kävin kristillistä kansanopistoa pari kuukautta ja tapasin autonasentaja Jorman. Sain erään nigerialaisen kauppaedustajan kanssa tyttären (Jennin), jolla on krooninen astma. Jorma jätti minut. Nykyisin olen työtön ja Kelan peruspäivärahalla. Asumme Töysässä, kukkakaupan yläkerrassa.
Vesa:
Olen aina ollut runoilija. Luen valtavasti kirjoja, sitten annan sanojen tulla. Ylioppilasaineessani kirjoitin mm: ”...proteiini kuljettaa fluorisoivaa tunnistetta reaaliaikaiseseti...” sain approbaturin. Tänään kuulin radiosta nuo samat säkeet. Olen runoilija - aikaansa edellä. Vielä jonain päivänä suuruuteni huomataan, vaikka en koskaan julkaisisi mitään. Arkistoissani on hyllymetreittäin valmiiksi hiottua omaa tuotantoa. Leipätöistä saati muusta arjestani en välitä kertoa mitään. Runous on maailmani.
Teuvo:
Lähdin Otaniemeen opiskelemaan hiukkasfysiikkaa. Menin naimisiin lukion luokkakaverini Vuokon kanssa. Vuokko luki geologista massamittausta sivuaineenaan kemiallinen diffuusioteknikka. Sain työpaikan Universal Hydronomicsilta, teknisen osaston kuminjalostuslinjan apulaistuotekehityspäällikkönä. Vuokko toimii Mäntsälän kaupungin teknisen keskuksen kiinteistö- ja mittausviraston karttaosaston vs. tarkastusgeodeettina. Hankimme paritalon Espoon Haukilahdesta. Autona on Audi A4. Molemmat lapsemme opiskelevat Polilla, toinen teräsbetonin stabilointia ja toinen selluloosan valmistuksen tuotantotekniikkaa. Koko perheemme pitää suuresti musiikista. Suosikkiartistimme on Meiju Suvas.
Raija:
Minulle kaikki on ollut aina helppoa, elämä on lipunut kuin vettä vain. Mulla on aina mennyt hyvin - just niin kuin olen suunnitellut. Opiskelu- ja työasiat terveydenhoitoalalla jäsjestyivät kuin itsestään. Avioiduin, kaksi lasta, jotka jo lentäneet pesästä omille teilleen. Harrastan posliinimaalausta ja rytmistä voimistelua. Niin tosiaan. Haluaisin eläkepäiviksi Amerikkaan, lapsuusaikainen unelma. Mies on viimeisen 15 vuoden ajan sijoittanut ansioitamme verkostomarkkinointiin. Näillä näkymin viiden vuoden kuluttua majailemme omassa floridalaiskodissa... seinällämme komeilee aito ja alkuperäinen Edvard Munchin ”Huuto”.
Tarmo:
Olin jo kouluaikoina hyvin sosiaalinen ja tulin kaikkien kanssa juttuun. Minulla on tarve tutustua uusiin ihmisiin. Asuin erilaisissa kommuuneissa ja kolhooseissa vuosikymmenet. Tyttöystäviä, junatuttavuuksia, varattuja naisia ja yleisiä naisia tuli ja meni. Kaiken värisiä, näköisiä, ikäisiä ja kokoisia. Lapsia on siunaantunut ehkä lähemmäs sata tai ehkä kaksi sataa. Penskojen iät vaihtelevat kahdesta viikosta kolmeenkymmeneenviiteen ikävuoteen ja lapsenlapsiakin on iso liuta. Joulut ja syntymäpäivät tulevat kalliiksi. Elatusmaksujen takia olen käytännössä konkurssissa. Mutta siittämistä en lopeta, sillä haluan omien geenieni säilyvän tällä pallolla ja vahvoina.
Merja:
Lukion jälkeen opintojen täydennystä kansanopistoissa, mitä kautta pääsin lopulta unelma-ammattiini, sähköasentajaksi. Ei puolijohdetta, mikropiiriä, tietokonetta jota en hallitsisi. Osaan kaiken. Olen jumala. Jos kaltaisiani olisi enemmän, maailma olisi kaikille parempi. Viimekädessä koko elämä selittyy elektroniikan peruskäsitteillä: käämit ja vastukset, elektronit ja positronit, aukot ja potikat... Olen sen verran ”jätkä”, että mulla on miesten kanssa samanmerkkinen varaus - työnnämme toisiamme loitommalle. Tykkän enemmän tytöistä. Siitä tää presidentillinen ärrävika ja hiusten porkkana...
Jaana:
Olen tehnyt viiden miehen kanssa viisi lasta. Ensimmäinen mieheni, nykyisin yliopistoprofessori, mielistyi nuorena isänä toiseen naiseen. Lapsemme unohtui kätkyihin tyynyn alle ja kuoli. Erottiin. Toinen mies, tätänykyä keskisuuren kuljetusliikkeen johtaja, oli terapiapano eikä viihtynyt kauan seurassani. Lapsi sairastui 7 -vuotiaana astmaan ja diabetekseen. Kolmas mies, työtön asentajakoneistaja, oli todellinen rakkaus, vaikka juovuksissa hakkasikin. Lapsi on kaiksita lapsistani älykkäin. Terävä kuin giljotiini. Neljäs mies, humppaorkesterin basisti, oli ohimenevä kesäpano, jollaisia on tullut harrastetuksi useampiakin. Mutta saatiinpahan perheeseen uutta geeniainesta. Virallinen puolisoni oli yhä asentajakoneistaja, joka ikääntyessään päätyi sekakäyttäjäksi, mutta hyvinä hetkinään tarjosi räväkät SM-aktit. Viimeisin lapsi syntyi lopullisen rakkauteni, Ranen, kanssa. Hänelle kupan ja muiden tautien runtelema ”tavarani” menee täydestä. Rane ajaa työkseen rahtia Venäjälle, eikä häntä haittaa se, että painan alun kolmatta sataa kiloa. Rakkautemme hedelmä, cp-vammainen Jonna, on orastavan vanhuutemme kirkastaja. Perhe on aina ollut minulle tärkeä. Rakkaus, miehet ja perhe.
Hannu:
Olen varakkaan suvun ainoa perillinen. Omaisuuden, varsinkaan osakesalkun, ylläpito ja ajoittainen säätäminen & tarvittava päivittäminen ei paljoa vaadi. Pientä vainua ja varovaisuutta. Hallittua riskiottoa joskus. Jo nuorena päätin, että sukumme sammuu minuun. Sen mitä elän, elän koroilla. Seksuaalisuus ja kaikki siihen liittyvä on vastenmielistä. Koko ikäni olen kanavoinut seksuaalienergiani kaikkein oleellisimpaan, siihen, missä esmes yhteiskunnan huippupaikoilla vaikuttaneet henkilöt eläkevuosinaan säälittävästi yrittävät pätevöityä, ollakseen jotain ”enemmän”. Heistä ei siihen ole, tyhjän uhoajista. Jo 40 vuden ajan olen tutkinut olevaisuuden ydinkysymystä. Kun kaiken turhan jättää pois, jäljelle jää tärkein: ELÄMÄN TARKOITUS ”tässä ja nyt” on... ei piste ei pilkku, vaan viiva.
Jari:
Olin jo likemmäs kolmekymppinen ja opintojeni auskultointivaiheessa, kun tapasin savuisessa opiskelijaravintolassa tulevan puolisoni. Naiskokemukseni olivat kovin rajalliset ja olinkin kuvitellut eläväni loppuelämäni itseriittoista vanhapoikaelämää. Mutta Eila muutti kaiken. Rotunaisiin ja muihin mallikansalaisiin verrattuna hän oli ulkoiselta olemukseltaan kuin mitätön kitukasvuinen vaivaiskoivu uhkean vanerikoivun rinnalla, mutta seksuaalityrkky oli aivan käsittämätön. Minä en olisi lapsista välittänyt, mutta ripeään tahtiin niitä ilmaantui puolen tusinaa. Työ- ja perhe-elämä ovat viime vuosikymmeninä motivoineet tekemään kaikenlaista. Tyhjiä hetkiä ei ole. Vaimo on muuttunut vuosi vuodelta vastenmielisemmäksi. Urheilumiehenä - lenkkeilen päivittäin - en pysty sietämään hänen tupakoimis- ja olusteluharrastuksia. Sen lisäksi, että on vastenmielinen ämmänkäppyrä, se haisee pahalle ja on ruma. RUMA! Vieraissa en viagraa tarvitse, kotona sitä on pakko käyttää.
Päivi:
Raha on jumala; Ruumis on pyhä. Kumartakaamme! Rahaa palvomme, mutta ruumista, temppeliämme, rakennetaan koko elinikä; Kumartakaamme jumaluutemme asuinsijaa. Pyhää pyhyyttä. Ruumis ei palele. Lisää kumarruksia. Eloton, kuollut ruumis ei kaipaa vällyjä, vaan mitäpä tekee yön kylmyydessä sielu?
Laardi:
Mulla on sama juttu kuin tolla Jarillakin. Mikään ei suju kotona ilman viagraa. Imuroiminen, ruuanlaitto, tiskaaminen, roskien vieminen jopa paskalla käyminen pakottaa vetään huulet sinisenä nitroa lärviin.
Esma:
Kouluaikoina etupäässä vain hengitin ja olin olemassa. Sitä olen tehnyt noiden vuosien jälkeenkin. Tarkkailen ruumiini toimintoja joka hetki. Kuinka ruoka kulkee suolistossa, miten hikoilen, koska tulee nälkä, milloinka kusettaa, paskattaa ja panettaa. Joka ikinen hetki mietin lihaksiani, elimiäni ja luustoani. Vasta kun olen analysoinut että olen väsynyt, alan nukkumaan. Uneni ovat aina samanlaisia: istun suuressa, ikäänkuin jättimäisen ydinvoimalan valvomossa, monitoreja tuijottaen.
Jorde:
Olin piirikunnallisen tason ampumahiihtäjä kunnes tapasin naisen johon rakastuin. Harjoitimme hekumallista seksiä aina umpihangessa, pimeässä, kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja niin että kummallakin oli sukset jalassa ja kivääri selässä. Muutoin ei ottanut eteen. Vuosikymmenten kuluessa paljastui että naiseni ei ollut nainen, tuskin ihminenkään, mahdollisesti ei edes elävä. Nykyisin harrastan lentokoneiden pienoismalleja.
Skeba
Kolme sointua: rokkenrollelämä! On niitä nähty,on... säälittäviä tiluttelijoita, iskelmäidolseja ja muita mattiteppoja pitkin matkaa, mutta rosoinen blues on "ruuts" ja perusjuttu. Ei haalistu vaikka alkaidat ja flunssatitityyt pandemois ööverallt..
Riuku-Reino:
Lukion jälkeen menin lukemaan teoreettista filosofiaa, juridiikkaa, kansainvälistä politiikkaa, aivokirurgiaa, valtio-oppia, hiukkasfysiikkaa ja kosmologiaa. Suoritin neljä tohtorintutkintoa kolmessa vuodessa. Olin ensin assistentti, sitten lehtori, dosentti, professori ja lopulta dekaani. Kaikki meni hyvin kunnes syvälle sisimpääni jäänyt perversio tuli esiin: viehtymys ja himo hyvin lihaviin ja erittäin rumiin naisiin. Menetin kaiken. Viimeinen työpaikkani oli trukkikuskin apulaisena maalivarastossa. Terapia toi hyviä tuloksia, kunnes hoitava psykiatrini vaihtui. Viimeinen istunto oli katastrofi. En pystynyt sanomaan sanaakaan tuolle arviolta 180-kiloiselle, viiksekkäälle, syylänenäiselle ja pahanhajuiselle bulgaarittarelle.
Mnäystin:
Synnyin suksille. Ensimmäisen 15 elinvuoden aikana en tehnyt muuta kuin hiihdin ja seurasin suuria talviurheilutapahtumia. Sitten tapahtui jotain... Se varmaan alkoi Mäntyrannan amfetamiinikärystä. Myöhemmin olen saanut selville, että taustalla oli sodanjälkeisen Suomen edustushiihtäjien pervitiinimyrkyt. Sitä jatkui Lahden MM-kisoihin. Sitten havahduin. Pääsin eroon aineista. Vaihdoin ne suksiin, kuinkas muuten! Olen jälleen hiihtäjä. En ole koskaan lukenut mitään niin paljon kuin talvisäitä. Olen kasvanut ihmisenä, mikä on vaatinut loputtomasti paljon töitä ja tuhansia tunteja suksilla. Olen valmis tekemään parhaani ja katsomaan, mihin se riittää.
Jenna-Hurtta:
Muistatteko minut? Kouluaikoina olin vaalea, mitätön, varsin värittömän näköinen tapaus. Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen lihoin, kunnes minua piti siirtää paikasta toiseen traktorilla. Mässytin leivoksia, suklaata ja join silkkaa rasvaa. Sitten heräsin ja aloin painonvartijaksi. Laihduin anorektikoksi, painoa oli tuskin nimeksikään, olin pelkkää luuta ja nahkaa, kurja ilmestys. Masentuneena kävin kymmenen kertaa kauneusleikkauksessa jossa ulkomuotoni muovattiin uudestaan Elisabeth Taylorin näköiseksi. Nyt olen sitten Jorma-Hannes ja minulla on tämä parta.
Late "Akku" Mulaattori:
Minusta tuli lataaja. Kaikki nämä vuodet olen ladannut. Sähköparranajokonetta, auton akkua, kännykkää, sähköhammasharjaa, kameraa, läppäriä, rikkaimuria. Taikka pelkkää laturia. Aina pitää olla jokin projekti päällä ja lataus tai pari menossa. Lataamista en lopeta koskaan. Minä lataan, lataan aina vaan.
Mällikoponen
Mä oon urheilun monitoimiosaaja. Kun valmistaudun esim. keilakisoihin, vedän edellisenä iltana perusteellisen siideritreenin: etkot/kotkot- nöttkött/jatkot, you know... Yökeho vaatii yökerhoilua. Aamukuudelta voi silmällisen torkahtaa. Kun herää, onkin kisapaikalle jo kiire. Kätevintä on sipasta lärviin kolme raakaa kananmunaa ja pitkät hörpyt kosanderia. Täyskaatoihin tarvitaan varmaa saattokättä. Tällä reseptillä sellaisen saa. Yhdessä yössä.
Töpsäläinen, Kalevi Aatos:
Olen aina ollut taiteellinen, tiedosta, taiteesta ja filosofiasta kiinnostunut monilahjakas kosmopoliitti. Nykyiseen työpaikkaani, Karstulan Humpin sahalle muutin hulluina juppivuosina 1980-luvulla. Sitä ennen olin Kolkanlahden Essolla rasvarina. Ensi vuonna matkustan ehkä Tallinnaan ja alan tutustumaan Arto Paasilinnan tuotantoon.
Signore Vaselino:
Yritysryppääni ovat toimineet vaihtelevalla menestyksellä, mutta viimeisin ideani tuo mukavasti kassavirtaa. Firmani antaa seksuaaliterapiaa ja gynekologista hoitoa naisille luonnonmukaisella metodilla. Parhaina päivinä salongissani käy tutkimuksissa ja parantavissa hoidoissa parikymmentä naista. Tutkin heidän jalkovälejään hyvässä valaistuksessa, tarkasti ja huolellisesti ja sen jälleen parannan heidät omilla luomuinstrumenteillani. On kyllä sanottava että joskus päivät ovat pitkiä ja raskaita.
