Rankemman luokan vitsi

Opastin tänään erästä suvun nuorta kuvantekijää: "Innostuminen on kaikkein tärkein. Sen kun tavoitat, pidä siitä kiinni. Jos sen kadotat, kaiken toivon voit heittää..."

Olipa laittamattomasti sanottu. Kun nyt fundeeraan suhdettani käyttämiimme hihnastoviskuri-blogeihin, huomaan, että niin tosiaan on käynyt: Innostus on kadonnut. Tämä on karu tosiasia, joka on paras tunnustaa. Viimeistään nyt. Ei näistä mulle mitään intomieltä säkenöi. Pikemminkin epämääräisiä pähkäilyjä tyyliin "mitä ihmettä tää oikein on... en ymmärrä..."

Että perusteluja?

En parhaalla tahdollakaan osaa innostua järkiperäisistä saati järjettömistä sotkuista. Tällasista, jonka tohon allekin laitan. Pidän taukoa. Ainakin huomiseen. Jos tauko sattuu venähtämään pidemmäksi, voi olla että dark art -sivulle laitan jotain. Sellasta, josta paremmin innostun.ö..