Eräänä päivänä ESP (Extra-sensory perception). lause kerrallaan
Nautittuaan maukkaan kala-aterian, Ragnar irtaantui ruumiistaan rennosti vastapäivään kiertyen. Siinä kiertyessää hän haistoi merkillistä, vienoa, mutta hieman pistävää tuoksua. Räjähdyksenomaisesti ilma ionisoitui, valokaari poltti kaiken, myös hajuja kuljettavat hiukkaset.
Ragnarilla oli merkillisen selkeä ja seestynyt olotila ja hän näki erilaisia koboltinsinisen ja ultramariinin sävyjä, joiden joukossa oli kuin kontrastina häivähdys syvää purppuraa. Purppura ja ultramariini olivat se napanuora, jonka varassa Ragnar tiesi tripin jälkeen palaavansa turvallisesti omaan ruumiiseensa.
Ragnar syventyi mietiskelemään pyhiä Veda-kirjoituksia, ajattelemaan keskittyen kallioon hakattuja suuria totuuksia sekä Abun siimakelojen käyttöohjetta ja Nissanin tavaratilan kokoa. Tässä touhussa saattoi kätevästi kulua parikin viikkoa - syömättä. Tämä sopi Ragnarille oikein hyvin, ihan erinomaisestikin.
Jostain viskattiin kevyt muovinen pallo, joka pomppi pirteästi sinne tänne. Se oli läpikuultava ja sen sisältä näkyi punainen kuutio. Kuutiopallon jälkeen portaita laskeutui kevyeen huntuun pukeutunut morsian, eunukkikuoron "...demonienovenoninemoomenanimenomaaani..." -hokeman alati voimistuessa. Ragnar liikuttui tästä kovin ja itkeä tuhersi monta hyvin suolaista kyyneltä.
"Tuo repäsee ilikeästi vittuas ja katkaset vielä jalakas", varoitti Ragnar liukkaalle pihalle ryntäävää naista. Nainen, seitsemälle veljekselle yhteinen morsian, vastasi: "Ah, armas outo ylkäni, ällös rapsauta rumia sanoja, huntuni on puhdas kuin vastasyntyneen vasikan takareisi".
"Jo riittää vasikanreidet ja muut vitkuttimet... purppuran kautta ultramariiniin!", elämöi Ragnar ja aloitti kiertymisen myötäpäivään. Nyt ilmassa oli hentoa, mutta kuitenkin jollain kulmikkaalla tavalla pistävää katkua. Tuo haju tiesi päätymistä helvettiin, missä kovaääniset parkuivat lauritähkää - kovaa korkealta ja keskeytykettä.
Ragnar kuitenkin jatkoi kiertymistään, tuosta helvetillisestä menosta ja musiikista huolimatta, nyt tosin samoin kuin alussakin, vastapäivään. Jossain syvällä sisäkaarteessa tuli mopedilla vastaan Talonmies Taavitsainen, joka hihkui riemuissaan: "yhteiset neulat ja vapaa seksi!"
Ragnar hihkaisi takaisin :"...sekä ilimaaset Työmiestupakat!" ja kiertyi niin voimallisesti että saattoi purra omaa kantapäätään ja potkaista jo kaljuunutta päälakeaan. Sitten hän muisti ettei ollut aikoihin desinfioinut hammaslankojaan.
Hän lajittteli ensin langat kolmeen kategoriaan: lievästi desinfioitavat, keskimääräisesti desinfioitavat ja raskaalla kädellä desinfioitavat. Kaiken aikaa kaakkovolyymeillä pauhaava wannabe-alfaurosten lauritähkyläkuoro toitotti korviavihlovasti kiljuen: "...ei helvetistä päästetä lähtemään... helvetissä päätäsi repäistään... se työnnetään terävään seipääseen... kuin ooppera, hyi saatana, keihääseen..."
Ragnar jatkoi lankojen lajittelemista antamatta tuon - kieltämättä hieman häiritsevän mutta kuitenkin omassa lajissaan varsin omaperäisen esityksen - vaikuttaa tarkkaan työhön. Desinfiointi tuli suorittaa mikroskooppisen huoitellusti, sillä vanhimmat langat sisälsivät säikeitä faaraoiden Egyptistä ja Golgatan käärinliinoista - tuoreimpien ollessa peräisin eversti Sandelsin Koljonvirralla käyttämistä jalkaräteistä.
Nyt Ragnar siis aloitti varsinaisen desinfioimisen kaatamalla hammaslankojen päälle kymmenisen litraa omaa, patentoitua syväpuhdistusnestettään (yksi osa oksalakkaa, yksi osa pirtua, 55 osaa kirnupiimää). Uutisissa käskettiin kaivaa luolia syvälle kallioon säätiedotuksessa luvattujen jäävuorisateiden varalle. Ragnari tuo tieto ei häirinnyt, sillä desinfiointi oli nyt edennyt toiseen vaiheeseen.
Tietokone näytti hälyytystä - jäähdyttimeen piti kiireesti pumpata uusi annos pirtua. Kun Ragnar kaatoi jäähdyttimeen kevyellä ranneliikkeellä muutaman litran tuota ikivanhaa yleispesuainetta, radiosta kuului yllättävä uutinen.
Vastoin elokuvateollisuuden väitteitä maailmanloppu ei olisikaan vuonna 2012 vaan jo reippaasti aikaisemmin, 010110 tai mikä kauniimpaa, 111111. Ragnar oli nyt saanut kengännauhat desinfioitua. Seuraavaksi hän päätti viimeistellä pyhäinjäännöksiä raspirälläkällä ja nauhahiomakoneella.
Ragnarilla oli vain yksi (1) pyhäinjäännös, mutta sitä hän ajoittainja jossain määrin arvosti. Se oli pätkä ikimäntyä, jonka juurella shamaanit muinoin vertailivat noitapussiensa sisältöjä. Ragnar tarttui raspiräikkään ja hioi ikimännyn okasasta kaiken kaarnan pois ja viimeisteli sitten jäljen nauhahiomakoneellaan.
Kyllä, nyt hän olisi valmis ottamaan toisen aallon elohopearokotteen eteisen energiansäätölamppuun. Ragnar asetti siis harkitsevin liikkein lampun eräänlaiselle alttarille, jonka taustalla oli Alepasta hankittu kuvakudos. Jumalan näkemiseksi alttarille oli laitettava peili. Niinpä Ragnar asetti sille itse kovertamansa, kalottimaisen peilipinnan. Ai niin, kynttilöitä piti olla täysi tusina, mieluummin kaksi!
Mutta Ragnarilla oli vain 11 kynttilää: siis, mitä nyt pitäisi tehdä? Onneksi looshin vaakunavarustukseen kuuluvat miekka ja tikari: eikun kynttilät pätkiks niin että paukkuu! Niinpä Ragnar paloitteli 11 kynttiläänsä niin että sai tulokseksi 55 kynttilää - nyt niitä oli siis tosi paljon, suorastaan liikaa. Alttaripöydän laatikkoon oli tämänkaltaisia kiperiä tilanteita varten jemmattu pussillinen natriumglutamaattia, jonka kera nautittuina kynttilät maistuivatkin tosihyviltä.
Ragnarilla oli kynttiläaterian jälkeen hieman turpea olo ja häntä pieretti voimallisesti.*
Ragnarilla oli merkillisen selkeä ja seestynyt olotila ja hän näki erilaisia koboltinsinisen ja ultramariinin sävyjä, joiden joukossa oli kuin kontrastina häivähdys syvää purppuraa. Purppura ja ultramariini olivat se napanuora, jonka varassa Ragnar tiesi tripin jälkeen palaavansa turvallisesti omaan ruumiiseensa.
Ragnar syventyi mietiskelemään pyhiä Veda-kirjoituksia, ajattelemaan keskittyen kallioon hakattuja suuria totuuksia sekä Abun siimakelojen käyttöohjetta ja Nissanin tavaratilan kokoa. Tässä touhussa saattoi kätevästi kulua parikin viikkoa - syömättä. Tämä sopi Ragnarille oikein hyvin, ihan erinomaisestikin.
Jostain viskattiin kevyt muovinen pallo, joka pomppi pirteästi sinne tänne. Se oli läpikuultava ja sen sisältä näkyi punainen kuutio. Kuutiopallon jälkeen portaita laskeutui kevyeen huntuun pukeutunut morsian, eunukkikuoron "...demonienovenoninemoomenanimenomaaani..." -hokeman alati voimistuessa. Ragnar liikuttui tästä kovin ja itkeä tuhersi monta hyvin suolaista kyyneltä.
"Tuo repäsee ilikeästi vittuas ja katkaset vielä jalakas", varoitti Ragnar liukkaalle pihalle ryntäävää naista. Nainen, seitsemälle veljekselle yhteinen morsian, vastasi: "Ah, armas outo ylkäni, ällös rapsauta rumia sanoja, huntuni on puhdas kuin vastasyntyneen vasikan takareisi".
"Jo riittää vasikanreidet ja muut vitkuttimet... purppuran kautta ultramariiniin!", elämöi Ragnar ja aloitti kiertymisen myötäpäivään. Nyt ilmassa oli hentoa, mutta kuitenkin jollain kulmikkaalla tavalla pistävää katkua. Tuo haju tiesi päätymistä helvettiin, missä kovaääniset parkuivat lauritähkää - kovaa korkealta ja keskeytykettä.
Ragnar kuitenkin jatkoi kiertymistään, tuosta helvetillisestä menosta ja musiikista huolimatta, nyt tosin samoin kuin alussakin, vastapäivään. Jossain syvällä sisäkaarteessa tuli mopedilla vastaan Talonmies Taavitsainen, joka hihkui riemuissaan: "yhteiset neulat ja vapaa seksi!"
Ragnar hihkaisi takaisin :"...sekä ilimaaset Työmiestupakat!" ja kiertyi niin voimallisesti että saattoi purra omaa kantapäätään ja potkaista jo kaljuunutta päälakeaan. Sitten hän muisti ettei ollut aikoihin desinfioinut hammaslankojaan.
Hän lajittteli ensin langat kolmeen kategoriaan: lievästi desinfioitavat, keskimääräisesti desinfioitavat ja raskaalla kädellä desinfioitavat. Kaiken aikaa kaakkovolyymeillä pauhaava wannabe-alfaurosten lauritähkyläkuoro toitotti korviavihlovasti kiljuen: "...ei helvetistä päästetä lähtemään... helvetissä päätäsi repäistään... se työnnetään terävään seipääseen... kuin ooppera, hyi saatana, keihääseen..."
Ragnar jatkoi lankojen lajittelemista antamatta tuon - kieltämättä hieman häiritsevän mutta kuitenkin omassa lajissaan varsin omaperäisen esityksen - vaikuttaa tarkkaan työhön. Desinfiointi tuli suorittaa mikroskooppisen huoitellusti, sillä vanhimmat langat sisälsivät säikeitä faaraoiden Egyptistä ja Golgatan käärinliinoista - tuoreimpien ollessa peräisin eversti Sandelsin Koljonvirralla käyttämistä jalkaräteistä.
Nyt Ragnar siis aloitti varsinaisen desinfioimisen kaatamalla hammaslankojen päälle kymmenisen litraa omaa, patentoitua syväpuhdistusnestettään (yksi osa oksalakkaa, yksi osa pirtua, 55 osaa kirnupiimää). Uutisissa käskettiin kaivaa luolia syvälle kallioon säätiedotuksessa luvattujen jäävuorisateiden varalle. Ragnari tuo tieto ei häirinnyt, sillä desinfiointi oli nyt edennyt toiseen vaiheeseen.
Tietokone näytti hälyytystä - jäähdyttimeen piti kiireesti pumpata uusi annos pirtua. Kun Ragnar kaatoi jäähdyttimeen kevyellä ranneliikkeellä muutaman litran tuota ikivanhaa yleispesuainetta, radiosta kuului yllättävä uutinen.
Vastoin elokuvateollisuuden väitteitä maailmanloppu ei olisikaan vuonna 2012 vaan jo reippaasti aikaisemmin, 010110 tai mikä kauniimpaa, 111111. Ragnar oli nyt saanut kengännauhat desinfioitua. Seuraavaksi hän päätti viimeistellä pyhäinjäännöksiä raspirälläkällä ja nauhahiomakoneella.
Ragnarilla oli vain yksi (1) pyhäinjäännös, mutta sitä hän ajoittainja jossain määrin arvosti. Se oli pätkä ikimäntyä, jonka juurella shamaanit muinoin vertailivat noitapussiensa sisältöjä. Ragnar tarttui raspiräikkään ja hioi ikimännyn okasasta kaiken kaarnan pois ja viimeisteli sitten jäljen nauhahiomakoneellaan.
Kyllä, nyt hän olisi valmis ottamaan toisen aallon elohopearokotteen eteisen energiansäätölamppuun. Ragnar asetti siis harkitsevin liikkein lampun eräänlaiselle alttarille, jonka taustalla oli Alepasta hankittu kuvakudos. Jumalan näkemiseksi alttarille oli laitettava peili. Niinpä Ragnar asetti sille itse kovertamansa, kalottimaisen peilipinnan. Ai niin, kynttilöitä piti olla täysi tusina, mieluummin kaksi!
Mutta Ragnarilla oli vain 11 kynttilää: siis, mitä nyt pitäisi tehdä? Onneksi looshin vaakunavarustukseen kuuluvat miekka ja tikari: eikun kynttilät pätkiks niin että paukkuu! Niinpä Ragnar paloitteli 11 kynttiläänsä niin että sai tulokseksi 55 kynttilää - nyt niitä oli siis tosi paljon, suorastaan liikaa. Alttaripöydän laatikkoon oli tämänkaltaisia kiperiä tilanteita varten jemmattu pussillinen natriumglutamaattia, jonka kera nautittuina kynttilät maistuivatkin tosihyviltä.
Ragnarilla oli kynttiläaterian jälkeen hieman turpea olo ja häntä pieretti voimallisesti.*
